Sai­mi Juu­ti­nen  / STT

Ke­sä­kuus­sa huk­kui 24 ih­mis­tä. Suo­men Ui­ma­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to (SUH) ker­too tie­dot­tees­sa, et­tä mää­rä on mil­tei kak­sin­ker­tais­tu­nut vii­me vuo­den ke­sä­kuus­ta. Tie­dot pe­rus­tu­vat SUH:n ke­rää­miin en­nak­ko­ti­las­toi­hin.

Ke­sä­kuus­sa huk­ku­neis­ta 14 oli mie­hiä ja kol­me nais­ta. Seit­se­män huk­ku­neen su­ku­puo­li ei ole tie­dos­sa.

Huk­ku­nei­ta oli ke­sä­kuus­sa 11 enem­män kuin vii­me vuon­na vas­taa­vaan ai­kaan.

– Va­li­tet­ta­vas­ti huk­ku­mis­ten ja vaa­ra­ti­lan­tei­den mää­rä kas­voi ke­sä­kuus­sa huo­mat­ta­van pal­jon. Huk­ku­mis­ten li­säk­si lä­hel­tä piti -ti­lan­tei­ta, jois­sa apu eh­ti pai­kal­le ajois­sa, oli kym­me­niä, sa­noo SUH:n ve­si­tur­val­li­suu­sa­si­an­tun­ti­ja An­ne Hil­tu­nen tie­dot­tees­sa.

Hil­tu­sen mu­kaan ti­lan­tei­ta, jois­sa apu eh­ti pai­kal­le, yh­dis­ti se, et­tä joku näki ti­lan­teen ja hä­lyt­ti apua tai osa­si it­se aut­taa. Ve­sil­lä lii­kut­ta­es­sa pe­las­tus­toi­mil­le an­toi riit­tä­vän li­sä­a­jan se, et­tä ve­nei­li­jöil­lä oli pää­sään­töi­ses­ti pe­las­tus­lii­vit oi­kein pääl­le pu­et­tu­na.

Kelit eivät yksin selitä

Läm­pi­mät ke­lit al­ku­ke­säs­tä ovat osit­tain voi­neet se­lit­tää ke­sä­kuun kor­kei­ta huk­ku­mis­ti­las­to­ja, ker­too Hil­tu­nen STT:lle. Ke­lit ei­vät kui­ten­kaan se­li­tä ti­las­to­ja yk­sin.

Suu­rim­pa­na syy­nä huk­ku­mi­sil­le Hil­tu­nen pi­tää sitä, et­tä ih­mi­set ovat läh­te­neet yk­sin ui­maan tai toi­saal­ta huk­ku­via ei ole tun­nis­tet­tu tai osat­tu aut­taa.

– Tosi moni on ol­lut yk­sin ui­mas­sa, hän sa­noo.

Useis­sa huk­ku­mi­sis­sa ei ole myös­kään ol­lut tie­toa, mi­ten ve­teen on alun pe­rin pää­dyt­ty.

Tänä vuonna jo 43 hukkunutta

Tänä vuon­na on huk­ku­nut jo yh­teen­sä 43 ih­mis­tä. SUH ker­too tie­dot­tees­sa, et­tä suu­rin osa huk­ku­mi­sis­ta oli­si väl­tet­tä­vis­sä esi­mer­kik­si pe­las­tus­lii­ve­jä käyt­tä­mäl­lä ja ole­mal­la ve­sil­lä sel­vin päin.

Huk­ku­mi­set ovat eh­käis­tä­vis­sä, kun ve­den ää­rel­lä toi­mi­taan oi­kein, Hil­tu­nen sa­noo.

– Käy­te­tään pe­las­tus­lii­ve­jä. Tun­nis­te­taan omat ja lä­heis­ten ter­vey­son­gel­mat sekä toi­min­ta­ky­ky. Huo­leh­di­taan, et­tä lä­hel­lä on aut­ta­mis­ky­kyi­nen hen­ki­lö, ei­kä men­nä päih­ty­nee­nä ve­teen tai ve­sil­le, hän lis­taa tie­dot­tees­sa.

Ran­nal­la pu­li­koi­via lap­sia tu­lee val­voa riit­tä­vän lä­hel­lä.

– Kä­si­var­ren mi­tan pääs­sä, Hil­tu­nen sa­noo.

Mistä tunnistaa hukkuvan?

Vuo­sit­tain Suo­mes­sa huk­kuu 100–150 ih­mis­tä ta­pa­tur­mai­ses­ti. Huk­ku­mi­sis­ta noin puo­let sat­tuu ke­sä­kuu­kau­sien ai­ka­na.

Huk­ku­va ei ai­na pys­ty huu­ta­maan it­se apua.

– Yk­si hyvä tapa var­mis­taa, on­ko joku hä­däs­sä ve­des­sä, on ky­syä, on­ko kaik­ki hy­vin. Mi­kä­li vas­taus­ta ei kuu­lu, on syy­tä ryh­tyä toi­meen, Hil­tu­nen sa­noo.

En­sin tu­lee hä­lyt­tää li­sä­a­pua ja teh­dä pe­las­tus­ti­lan­ne nä­ky­väk­si muil­le. Tä­män jäl­keen tu­lee rau­hoi­tel­la uh­ria, et­siä jo­kin kel­lut­ta­va apu­vä­li­ne mu­kaan ja sit­ten pe­las­taa uh­ri.

– Apu­vä­li­neen mer­ki­tys­tä ei voi ko­ros­taa lii­kaa, sil­lä huk­ku­van suun­ta on usein ylös­päin, ja il­man apu­vä­li­net­tä lä­hes­ty­es­sä huk­ku­va voi pai­naa pe­las­tet­ta­van pin­nan al­le, muis­tut­taa Hil­tu­nen.