EK:n Häkämiehelle sopii kolmikannan heikentyminen, koska hän ei usko Suomeen syntyvän vasemmistohallitusta
Sanna Nikula / STT
Tällä hallituskaudella valtaa on siirtynyt työmarkkinaosapuolilta hallitukselle. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Jyri Häkämies on ollut tyytyväinen, sillä porvarihallituksen päätökset ovat olleet elinkeinoelämän mieleen.
Ensi vaalien jälkeen hallituspohja voi olla erilainen, mutta Häkämiestä se ei tunnu huolettavan. Hänen mukaansa Suomi on vahvasti porvarillinen maa, jossa SDP:n ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus on kaukana siitä, että ne kahdestaan pystyisivät lakeja muuttamaan. Vaihtoehdoiksi jäävät käytännössä siis oikeistohallitus ja hallituspohjat, joissa SDP saa seuraa oikealta. Näin ollen seuraava hallitus Häkämiehen arvion mukaan tuskin vetää nykyisen hallituksen työmarkkinauudistuksia takaisin, vaikka SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman olisi pääministeri.
– En jaksa uskoa, että sen tyyppinen tilanne tulisi, Häkämies viittaa uudistusten perumiseen.
Nykyinen oikeistohallitus on perustanut kolmikantaisia työryhmiä, mutta käytännössä esimerkiksi poliittisten lakkojen rajoittamisesta ja monista muista työmarkkinauudistuksista on päätetty jo hallitusohjelmassa. Palkansaajakeskusjärjestö SAK on vastannut laajoilla lakoilla, mutta pian eduskunta hyväksyy niitä rajoittavan lain.
Häkämies arvioi, että jos SDP on seuraava pääministeripuolue, sen hallitusohjelmassa on työmarkkinoihin liittyviä odotuksia ja linjauksia. Hän kuitenkin toivoisi, että ne ovat enemmän eteenpäin katsovia ja liittyvät tulevaisuuteen kuin siihen, että nyt tehtäviä uudistuksia lähdetään muuttamaan.
Entisenä kokoomusministerinä Häkämies kuitenkin painottaa, että valta on kansan valitsemalla eduskunnalla ja sen luottamusta nauttivalla hallituksella. Näin ollen EK hänen mukaansa ymmärtäisi – riippumatta siitä, hyväksyisikö – jos seuraava hallitus tekisi samoin kuin nykyinen ja kirjaisi uudistuksensa tiukasti jo hallitusohjelmaan ilman, että työmarkkinajärjestöt niistä varsinaisesti neuvottelisivat.
– Kolmikantainen valmistelu on tärkeää, ja on hyödyllistä, että eri lainvalmistelun asteella tuodaan esille eri osapuolten näkemyksiä ja se vaikuttaa. Itse kuitenkin peräänkuuluttaisin, että meillä ei voi olla veto-oikeutta. Toisin kuin jotkut kokevat, että ei saa tehdä asioita, jos niitä ei Hakaniemi hyväksy.
Muun muassa SAK:n keskustoimisto sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.
Eli jos seuraava hallitus tekee jotain, mikä ei miellytä työnantajia, te hyväksytte sen mukisematta?
– Kun se nojaa kansan enemmistöön, niin totta kai se on näin, mutta toki tuomme omat näkemyksemme esille.
Mutta jos niillä ei ole vaikutusta?
– Se voi olla. Edellisen Rinteen–Marinin hallituksen aikaan meitä kuunneltiin huonosti, mutta se on demokratiaa, kansanvaltaa. Uskon, että jos kolmikanta tuottaa tuloksia, kaikenväriset hallitukset kyllä kuuntelevat, mutta pitää aina muistaa, että hallituksella ja eduskunnalla on se lopullinen valta. Me voimme olla vain tuottamassa ratkaisuja.
Kolmikannalla on Häkämiehen mielestä yhä tulevaisuus, mutta se on paljon rajallisempi kuin historiassa. Esimerkiksi eläkeuudistukset on hänestä hyvä neuvotella myös vastedes järjestöjen kesken hallituksen antaman tavoitteen pohjalta.
Tälläkin hetkellä menossa on neuvottelu, jonka tavoitteena on löytää eläkejärjestelmästä miljardin euron säästö tammikuuhun mennessä.
On paljon muutakin, missä hallituksen on Häkämiehen mielestä perusteltua kuulla työmarkkinajärjestöjä. Esimerkiksi Suomen EU-jäsenyydessä oli iso osansa sillä, että niin työnantajat kuin palkansaajat kokivat unionin jäseneksi pyrkimisen olevan tärkeää. Lisäksi tulevat esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja ammatillinen koulutus.
Sen sijaan esimerkiksi kannustinloukkujen osalta esitykset viedään nyt maaliin vahvasti hallitusvetoisesti.
– Siellä on ollut työryhmät, mutta selkeästi hallitusohjelmaan pohjautuen. Esityksillä on iso vaikutus hallituksen talousohjelmaan, jota EK:na tuemme.
Historiassa kolmikanta oli tupoa ja keskitettyä palkkaratkaisua. Myös työttömyysturvat, sosiaalipolitiikat, jopa liikenneasioita, väylämaksuja ja milloin mitäkin sovittiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken.
– Ne olivat hyvin laajoja paketteja, mutta niiden aika on auttamatta ohi. Yksi merkkipaalu on meidän sääntöuudistus, joka lähti siitä, että palkkaneuvottelut viedään toimialoille.
EK:n on katsottu aloittaneen kolmikannan murentamisen silloin, kun se vuonna 2015 ilmoitti, ettei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja.
Häkämies ei erityisemmin pelkää, että Suomeen voisi syntyä hallitusten vaihtuessa kierre, jolloin edellisen hallituksen tekemät uudistukset vesitettäisiin ja tilalle valmisteltaisiin omannäköiset.
– Puhutaan poukkoilusta, mutta en usko, että mikään hallitus pystyy tästä isosta linjasta merkittävästi tekemään eroa. Siis siitä, että kipeitäkin sopeutuspäätöksiä pitää tehdä, asioita pitää uudistaa ja velkaantuminen katkaista.
Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus aloitti uudistusten tekemisen vauhdilla heti hallituskauden alkuun, mikä vaikuttaa harkitulta strategialta ja onkin sitä myös Häkämiehen mielestä.
– Isot uudistukset pitää toteuttaa heti alussa, jos mikä tahansa hallitus aikoo saada tuloksia näkyville oman kautensa aikana, Häkämies sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi vuodelta 1946 olevaa työrauhalakia on yritetty neuvotellen uudistaa, siinä onnistumatta. Se, että työrauhalait ovat hallitusohjelmassa vahvasti ja hallitus vie, johtuu Häkämiehen mukaan ay-liikkeestä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja sanoi ääneen, että lakko-oikeutta ei neuvotellen rajoiteta, Häkämies sanoo.
– Jos Suomessa työrauhaa haluttiin ja pitää uudistaa, sen piti tapahtua näin.
Hallitus ja työnantajat osasivat kyllä varautua siihen, että ay-liike reagoi, kun kerralla tehdään niin monia uudistuksia. Sen sijaan lakkojen rajuus oli Häkämiehen mukaan yllätys.
– Itse koen, että tässä ei ole tehty mitään dramaattista johonkin pysyvään tai syvään vastakkainasetteluun, vaan on tehty se, mikä on jo kilpailijamaissa. Tässä on ollut turhan vahva poliittinen lataus.
