Suo­mes­sa on käy­ty ei­päs, juu­pas -kes­kus­te­lua so­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen kus­tan­nuk­sis­ta. Tä­män he­del­mät­tö­män de­ba­tin al­le on jää­nyt ko­ko­naan kes­kus­te­lu jär­jes­töil­le myön­net­ty­jen ra­ho­jen hyö­dyis­tä.

Kiis­ta­ton eko­no­mis­tien las­kel­ma tuot­taa hur­jan tu­lok­sen: jo­kai­nen jär­jes­töil­le an­net­tu eu­ro val­ti­o­na­pu­na tuot­taa 1,4 eu­ron vä­lit­tö­män sääs­tön jul­ki­sel­le sek­to­ril­le. Noi­den lu­ku­jen poh­jal­ta voi ve­tää joh­to­pää­tök­sen: so­te­jär­jes­tö­jen toi­min­ta sääs­tää jul­ki­sen puo­len me­no­ja yli mil­jar­dil­la vuo­des­sa.

Va­paa­eh­tois­työn ar­vok­si on las­ket­tu 3,2 mil­jar­dia eu­ro vuo­des­sa. Tämä luku on Sos­ten an­ta­ma ar­vio, ei­kö sitä ole esi­mer­kik­si VTT tar­kas­ta­nut. Sos­te on kat­to­jär­jes­tö. Sen alai­suu­des­sa on 250 val­ta­kun­nal­lis­ta alan jär­jes­töä. Kun las­ke­taan mu­kaan alu­eil­la toi­mi­vat jär­jes­töt, nou­see luku pe­rä­ti 9 000:en. Mu­ka­na on 1,3 mil­joo­naa jä­sen­tä ja puo­li mil­joo­naa va­paa­eh­tois­ta.

Ai­kai­sem­min ra­hat tu­li­vat Veik­kauk­sel­ta. Jo vuo­sia sit­ten tu­ki­ra­ho­jen jako siir­ret­tiin val­ti­ol­le.

Kun sit­ten val­ti­on­ta­lous vel­kaan­tuu, ovat tar­kas­te­lun al­le jou­tu­neet myös sote-jär­jes­töt. So­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri Vil­le Ryd­man on ni­mi­tel­lyt alan kat­to­jär­jes­tö­jä räls­sik­si, jos­ta löy­tyy lei­kat­ta­vaa il­man, et­tä se vai­kut­tai­si it­se pal­ve­lui­hin.

Vuon­na 2024 tuki oli ko­ko­nai­suu­des­saan 384 mil­joo­naa eu­roa. En­si vuon­na tuen on tar­koi­tus pu­do­ta 190 mil­joo­naan eu­roon. Leik­kaus on raju. Vai­ku­tuk­sia ei ole vie­lä suu­rem­min ol­lut it­se asi­a­kas­ra­ja­pin­nas­sa. Alan asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan jär­jes­tö­jen ää­ni tu­lee kuu­lu­maan en­tis­tä vä­hem­män, kun pää­tök­siä teh­dään, jär­jes­tö­jen ke­hi­tys­työ vä­he­nee ra­di­kaa­lis­ti sa­mal­la, kun pal­ve­lu­jen tar­ve kas­vaa.

Ku­lu­jen kas­va­es­sa ja ra­hoi­tuk­sen ra­di­kaa­lis­ti vä­hen­ty­es­sä käy vää­jää­mät­tä niin, et­tä en­nal­ta eh­käi­se­vä työ hii­puu ja jul­ki­sen puo­len me­not sekä re­surs­si­on­gel­mat kas­va­vat.

Leik­kauk­sis­sa on suu­re­na vaa­ra­na het­kel­li­sen ta­lou­del­li­sen hyö­dyn ta­kai­sin­mak­su tu­le­vai­suu­des­sa kor­ko­jen kans­sa. Täl­lai­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä on mo­nia esi­merk­ke­jä lä­hi­his­to­ri­as­ta.

Jo­tain ker­too se, et­tä 1990-lu­vul­la teh­dyt ra­jut sääs­töt so­si­aa­li­tur­vaan ja kou­lu­tuk­seen nä­ky­vät yh­teis­kun­nas­sam­me yhä. Tuol­loin vä­hen­net­tiin muun mu­as­sa tu­ki­o­pe­tus­ta, suu­ren­net­tiin luok­ka­ko­ko­ja jne. Rat­kai­suil­la oli mer­ki­tys­tä sii­hen, et­tä kou­lu­pu­dok­kai­den mää­rä kas­voi. Muun mu­as­sa toi­sen as­teen kou­lu­tuk­sen päät­ti kes­ken ai­kai­sem­paa use­am­pi.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Pää­toi­mit­ta­ja