Soten rahoituskriisi ravistelee yhteiskuntarakenteita
Isot ja nopeat muutokset luovat turvattomuutta. Sote-uudistus on valtava rakennemuutos, ja jo ensimmäistä valtuustokautta raskauttaa ankara säästöpaine. Kansalaiselle on pelottavaa huomata, ettei päättäjillä ja viranhaltijoilla ole sopua edes siitä, missä palveluita pitäisi antaa ja millä tavalla. Avoin ja tarkka tiedottaminen auttaisi, mutta siinä Satakunta on epäonnistunut. Henkilökunta ja maakuntalaiset eivät tiedä, mitä suunnitellaan, mitkä päätökset on tehty ja mitä muutoksia toteutetaan.
Kun sotea hoitivat kunnat, palveluverkko luotiin oman kunnan tarpeita vastaavaksi. Soten alussa kuntia syytettiin alibudjetoinnista. Kuntien rahoituksen perusteella luodut hyvinvointialuebudjetit ylittyivät Suomessa yli miljardilla. Satakunnassa hva-budjetti ylittyi reilulla 50 miljoonalla. Jokin yhtälössä ei käy järkeen. Miksi kuntien budjettien mukainen rahoitus ei riitä samojen palvelujen tuottamiseen kuin ennen? Yksi syy on hallinnon koko.
Satakunnassa alkavat ensimmäiset laajahkot yt-neuvottelut. Niillä tavoitellaan 15 miljoonan euron säästöjä. Kirjoitin jo ennen ensimmäisiä sote-vaaleja, että aloittavan hyvinvointialueen pitää karsia hallinnosta. Käsipareja on siirrettävä hallinnosta palveluihin. Hallinto tiedettiin mammuttimaiseksi jo ennen hyvinvointialueen toiminnan aloittamista. Ihmettelenkin, miksi koko mammutti rakennettiin, ja miksi sen kutistaminen alkaa vasta nyt.
Suomessa julkisen hallinnon tehtävät jakautuvat kolmeen: valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tehtäviin. Sote-uudistus pirstoi rahoitusketjun. Veroja keräävät vain valtio ja kunnat, mikä tekee hyvinvointialueen aseman hankalaksi. Rahoitus tulee valtiolta, ei hyvinvointialueelta. Alueita ohjaa rahoituksesta huolehtiva valtiovarainministeriö, ei enää sosiaali- ja terveysministeriö. Tässä yhtälössä hyvinvointialueilla on allaan puu ja päällään kuori.
Liikkumavara on olematon. Moni hallinnon työntekijä on lähtenyt korkeistakin viroista muihin hommiin. Kunnissakin käy tuuli, sillä hyvinvointialueiden budjettiylityksiä kerätään pienentämällä kuntien valtionosuuksia oletetun alibudjetoinnin verran.
Kun hyvinvointialueiden ahdinkoon lisätään yhteiskunnallinen levottomuus, alkaa pelottaa. Etenkin pienituloisten kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on Kansalaispulssi-kyselyn mukaan laskenut viime syksystä lähtien jyrkästi. Helmikuisessa kyselyssä neljä viidesosaa hyvätuloisista kokee yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi, mutta pienituloisista enää puolet.
Yhteiskuntarauhaa uhkaavista vaaroista puhuu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo (HS, 16.3.24). Ihmisoikeustuomioistuimessa on käsitelty tapauksia, joissa ihminen on luokiteltu terroristiksi vain siksi, ettei hänen mielipiteensä miellytä valtaa pitäviä. Koskelon mukaan oikeusvaltioperiaate horjuu. Se on suuri vaara sekä koko Euroopalle että yksittäisille yhteiskunnille.
Pekka Wallenius
Alue- ja kuntavaltuutettu, aluehallituksen varajäsen