On help­po sa­noa, et­tä jo­kai­sen nuo­ren pi­täi­si tart­tua ti­lai­suuk­siin, opis­kel­la am­mat­ti ja as­tua työ­e­lä­mään ri­pein as­ke­lin. To­del­li­suus ei kui­ten­kaan tun­nu yh­tä ta­sai­sel­ta. Kaik­ki ei­vät ni­mit­täin pon­nis­ta työ­e­lä­mään sa­mal­ta vii­val­ta.

Osa nuo­ris­ta omak­suu uu­den tie­don vai­vat­to­mas­ti. Heil­lä on jo nuo­re­na hal­lus­saan työ­e­lä­män käy­tös­ta­vat, it­se­luot­ta­mus ja luon­tai­nen kyky toi­mia so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa. He löy­tä­vät paik­kan­sa ja ot­ta­vat työ­e­lä­män vaa­ti­muk­set vas­taan hel­pos­ti. Osal­la nuo­ris­ta pol­ku kul­kee toi­sen­lai­ses­sa maas­tos­sa ja op­pi­mi­nen vaa­tii ai­kaa, tu­kea sekä rin­nal­la kul­ke­mis­ta. Sil­ti odo­tuk­set ovat sa­mat, vaik­ka läh­tö­koh­dat ovat eri.

Mitä voim­me teh­dä? En­sim­mäi­nen as­kel on hy­väk­syä to­si­a­sia: yh­den­ver­tai­suus ei to­teu­du an­ta­mal­la jo­kai­sel­le yh­tä pal­jon. Sen si­jaan mei­dän on an­net­ta­va sitä, mitä ku­kin oi­ke­as­ti tar­vit­see.

Opet­ta­jan roo­li on muut­tu­nut. On tun­net­ta­va nuo­ret yk­si­löi­nä, hei­dän vah­vuu­ten­sa, haas­teen­sa ja ko­ke­muk­sen­sa. Opet­ta­jan pi­tää tun­tea alu­een työ­e­lä­mä, myös oman alan ul­ko­puo­li­nen työ­e­lä­mä­tun­te­mus on tänä päi­vä­nä vält­tä­mät­tö­myys.

Osa nuo­ris­ta löy­tää työ­pai­kan it­se, ja toi­set tar­vit­se­vat enem­män apua ja tu­kea. Jos­kus tar­vi­taan myös konk­reet­tis­ta saat­ta­mis­ta työ­pai­kan ovel­le ja yh­tei­siä en­sim­mäi­siä työ­päi­viä.

Tar­vit­sem­me myös uu­den­lais­ta ajat­te­lu­ta­paa. Usein kes­ki­tym­me sii­hen, mi­ten nuo­ri saa­daan no­pe­as­ti kou­lu­tuk­seen ja työ­hön. Mut­ta mei­dän pi­täi­si tar­kas­tel­la asi­aa laa­jem­min.

Nuo­rel­le on syn­nyt­tä­vä ko­ke­mus sii­tä, et­tä kuu­lun tän­ne, mi­nul­la on an­net­ta­vaa ja mah­dol­li­suuk­sia. Se voi syn­tyä pie­nis­tä ja rat­kai­se­vis­ta asi­ois­ta: tur­val­li­sis­ta ai­kui­sis­ta, on­nis­tu­mi­sis­ta työ­pai­kal­la ja sii­tä, et­tä joku huo­maa nuo­ren vah­vuu­det ja sa­noo sen ää­neen. Nuo­ret ei­vät tar­vit­se täy­del­lis­tä maa­il­maa. He tar­vit­se­vat ai­kaa kas­vaa ja ih­mi­siä, jot­ka nä­ke­vät heis­sä po­ten­ti­aa­lia.

Jo­han­na Ran­ta­lai­nen

opin­to-oh­jaa­ja, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (kesk.), Ko­ke­mä­ki