Rantalaine: Kuka avaa oven työelämään nuorille?
On helppo sanoa, että jokaisen nuoren pitäisi tarttua tilaisuuksiin, opiskella ammatti ja astua työelämään ripein askelin. Todellisuus ei kuitenkaan tunnu yhtä tasaiselta. Kaikki eivät nimittäin ponnista työelämään samalta viivalta.
Osa nuorista omaksuu uuden tiedon vaivattomasti. Heillä on jo nuorena hallussaan työelämän käytöstavat, itseluottamus ja luontainen kyky toimia sosiaalisissa tilanteissa. He löytävät paikkansa ja ottavat työelämän vaatimukset vastaan helposti. Osalla nuorista polku kulkee toisenlaisessa maastossa ja oppiminen vaatii aikaa, tukea sekä rinnalla kulkemista. Silti odotukset ovat samat, vaikka lähtökohdat ovat eri.
Mitä voimme tehdä? Ensimmäinen askel on hyväksyä tosiasia: yhdenvertaisuus ei toteudu antamalla jokaiselle yhtä paljon. Sen sijaan meidän on annettava sitä, mitä kukin oikeasti tarvitsee.
Opettajan rooli on muuttunut. On tunnettava nuoret yksilöinä, heidän vahvuutensa, haasteensa ja kokemuksensa. Opettajan pitää tuntea alueen työelämä, myös oman alan ulkopuolinen työelämätuntemus on tänä päivänä välttämättömyys.
Osa nuorista löytää työpaikan itse, ja toiset tarvitsevat enemmän apua ja tukea. Joskus tarvitaan myös konkreettista saattamista työpaikan ovelle ja yhteisiä ensimmäisiä työpäiviä.
Tarvitsemme myös uudenlaista ajattelutapaa. Usein keskitymme siihen, miten nuori saadaan nopeasti koulutukseen ja työhön. Mutta meidän pitäisi tarkastella asiaa laajemmin.
Nuorelle on synnyttävä kokemus siitä, että kuulun tänne, minulla on annettavaa ja mahdollisuuksia. Se voi syntyä pienistä ja ratkaisevista asioista: turvallisista aikuisista, onnistumisista työpaikalla ja siitä, että joku huomaa nuoren vahvuudet ja sanoo sen ääneen. Nuoret eivät tarvitse täydellistä maailmaa. He tarvitsevat aikaa kasvaa ja ihmisiä, jotka näkevät heissä potentiaalia.
Johanna Rantalainen
opinto-ohjaaja, kaupunginvaltuutettu (kesk.), Kokemäki


