Onko meillä enää mitään yhteistä?
Aiemmin on sanottu, että suomalaisia yhdistävät sauna ja sisu, ehkä Sibeliuskin. Juhlapyhinä noudatettiin rutiineja, jotka toivat elämään pysyvyyttä ja luottamusta, toivoen perinteiden jatkuvan lapsillekin. Listaan voinee helposti lisätä urheilun myötä koettu riemu saavutetuista voitoista, jotka yhdistävät edelleenkin suurta kansanosaa. Luonnon arvostaminen... onhan niitä ollut, mutta jatkuvaan pysyvään yhtenäisyyden tunteeseen pääsy on vaikeaa.
Vaatimaton ja hiljainen kansamme on ainakin näkyvimmältä osaltaan muuttunut torjuvaksi ja vihaiseksi. Somea harrastavat trollit ovat menettäneet arvostelukykynsä, algoritmien ohjaamina yrittävät käännyttää lukijat puolelleen milloin haukkumalla, vääristelemällä kuin valehtelemallakin. Mukana on ollut nykyisiä ja entisiä poliitikkojakin. Ihmisiä jopa vainotaan pitkäkestoisesti, avoimesti ja häpeämättä. Onkohan informaatiotulva joillekin aivan liikaa, ehkä aivot eivät vain enää pysty sen määrää käsittelemään.
Pitkään on vallalla ollut yhden totuuden politiikka, jossa muutamissa kysymyksissä valtavirrasta poikkeaminen aiheuttaa voimakkaan vastareaktion. Nyt on muuttunut niin, että on yhä useampia aiheita, joista mielipide sekä ihminen tuomitaan ja halutaan vihan voimalla hiljentää. Itsekkyys, kateellisuus ja kauna tekstaripalstoilla, lehtien kommenteissa, facessa ja X:ssä tekee niistä lajittelemattoman roskalaatikon, josta muodostuu myrkyllinen kaasu ja yhteiskuntaa hajoittava elementti. Näyttää siltä, että sekä halu että kyky ymmärtää toista ja rakentaa mitään yhteistä puuttuu niin politiikasta kuin sen ulkopuoleltakin. Some-media ei näytä tuntevan mitään vastuuta, vaan antaa julkaista alustoillaan lähes mitä tahansa.
Yhtenäisyys ei tarkoita, että pitäisi olla kaikesta samaa mieltä, se tarkoittaa halua löytää ratkaisuja ja niiden yhdessä toteuttamista.
Markku Palomäki
puheenjohtaja, Porin Perussuomalaiset ry
