Suo­men Tie­to­toi­mis­toa uh­kaa lop­pu­mi­nen. Tie­to on joil­le­kin me­di­a­ta­loil­le jär­ky­tys. Eten­kin pie­nim­mil­le me­di­ayh­ti­öil­le STT:n tar­jon­ta on ol­lut tär­keä oman ai­neis­ton täy­den­tä­jä­nä.

STT on ki­puil­lut pit­kään kan­nat­ta­vuu­ten­sa kans­sa. Ti­lan­ne pa­he­ni rat­kai­se­vas­ti sen jäl­keen, kun yh­ti­ön pää­o­mis­ta­ja Sa­no­ma luo­pui sen ai­neis­ton käy­tös­tä vuo­si sit­ten. Tätä en­nen Yle lo­pet­ti STT:n käy­tön, mut­ta pa­la­si myö­hem­min asi­ak­kaak­si, jos­kin os­to­vo­lyy­mi las­ki mer­kit­tä­väs­ti.

STT:n tar­jon­taan kuu­lu kat­ta­va pe­ru­suu­ti­soin­ti. Se ei enää sel­lai­se­naan pal­ve­le eten­kään isom­pia me­di­a­kon­ser­ne­ja. Ne ovat ra­ken­ta­neet omia yh­teis­toi­mi­tuk­si­aan, joi­den tuo­tan­to kat­taa STT:n tar­jon­nan me­di­an käyt­tä­jil­le so­pi­vas­sa muo­dos­sa.

Myös Leh­ti­ku­van pal­ve­lui­den käyt­tö on vä­hen­ty­nyt. Me­di­a­kon­ser­neil­la on käy­tös­sään kaik­kien leh­tien toi­mi­tuk­set ku­vaa­ji­neen. Alan kau­pal­li­set toi­mi­jat taas ovat aja­neet Leh­ti­ku­van ohi hin­noit­te­lul­laan.

To­te­a­van uu­ti­sin­noin si­jaan me­di­an käyt­tä­jil­le tar­jo­taan yhä enem­män in­for­maa­ti­o­ta ta­ri­nal­li­ses­sa muo­dos­sa. Leh­ti­ta­lot ei­vät enää jul­kai­se sa­mas­sa muo­dos­sa ole­vaa uu­tis­ta kuin mitä tv-uu­ti­sis­sa on il­lal­la ker­rot­tu. Uu­ti­seen ha­lu­taan oma nä­kö­kul­ma usein hen­ki­lö­ta­ri­nan kaut­ta. STT:llä on hy­vin vai­kea vas­ta­ta näi­hin si­säl­tö­vaa­ti­muk­siin, kos­ka sen pi­tää huo­leh­tia ydin­teh­tä­väs­tään: pe­ru­suu­ti­soin­nis­ta.

Me­di­a­ta­lo­ja ei voi vaa­tia käyt­tä­mään STT:n pal­ve­lu­ja. Niil­lä on omat kan­nat­ta­vuus­vaa­teen­sa, kos­ka kan­sain­vä­li­set so­me­jä­tit hauk­kaa­vat yhä isom­man osa mai­nos­ka­kus­ta.

Kun vie­lä 1990-lu­vul­la leh­tien ko­ko­nais­myyn­nis­tä mai­non­ta oli yli 60 pro­sent­tia, niin ny­kyi­sin mai­nos­myyn­ti jää 40 pro­sent­tiin tai al­le. Ti­laus­mak­suil­la pi­täi­si kor­va­ta tuo pie­nen­ty­nyt mai­nos­myyn­ti. Haas­te on kova.

Ai­noa mah­dol­li­suus STT:n tai yli­pää­tään kan­sal­li­sen uu­tis­toi­mis­ton elä­män jat­ku­mi­seen on jul­ki­nen ra­hoi­tus. Se taas vai­kut­taa hy­vin vai­ke­al­ta ny­kyi­ses­sä ta­lous­ti­lan­tees­sa ja asen­neil­mas­tos­sa. Pal­jon ker­too jo se, et­tä Ylen ra­hoi­tus­ta ha­lu­taan lei­ka­ta ra­jus­ti, ei­kä laa­tu­jour­na­lis­min tär­keyt­tä ha­lu­ta näh­dä. Näin sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä di­sin­for­maa­ti­on mää­rä kas­vaa ja jour­na­lis­ti­sen pro­ses­sin läpi käy­nyt, fak­toi­hin pe­rus­tu­va si­säl­tö haas­te­taan ide­o­lo­gi­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta.

Suo­mi on ai­noa EU-maa, jol­la ei oli­si kan­sal­lis­ta uu­tis­toi­mis­toa. Mut­ta mil­lai­nen uu­tis­toi­mis­ton pi­täi­si Suo­mes­sa ol­la, et­tä se pal­ve­li­si me­di­a­ta­lo­ja si­säl­löl­lään eri ka­na­vis­sa?

En­nen lo­pul­lis­ta is­kua oli­si hyvä Me­di­a­lii­ton edus­ta­jien, pää­toi­mit­ta­jien ja jul­ki­sen val­lan edus­ta­jien is­tua sa­man pöy­dän ää­reen. STT:n pää­toi­mit­ta­jan mu­kaan he ovat jo kään­tä­neen kaik­ki ki­vet toi­min­nan pe­las­ta­mi­sek­si.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Pää­toi­mit­ta­ja