Asuntokaupan vilkastumisen tiellä monta mutkaa
Asuntojen kaupassa eletään hiljaiseloa jo neljättä vuotta. Kun kauppa ei käy, hinnat laskevat. Vielä ei olla läheskään 1990-luvun lamavuosien tasolla. Kun huomioon otetaan inflaatio, niin läheltä alkaa liipata.
Hallitus yrittää kiihdyttää asuntokauppaa monien kritisoimalla tavalla eli nostamalla asunto-osakeyhtiöiden yhtiölainojen suhdetta 60 prosentista 70 prosenttiin kokonaishinnasta. Käytännössä ratkaisu merkitsee sitä, että myyntihinta voi laskea, koska osakkaiden yhteisen velan osuus kasvaa.
Ongelmalliseksi on koettu jo tähän mennessä se, ettei asunnon ostaja välttämättä kykene hahmottamaan asumisen kokonaiskuluja. Ei varsinkaan sellaisissa tilanteissa, joissa yhtiön ottamille lainoille annetaan kahden vuoden lyhennysvapaa.
Myös se hankaloittaa kokonaisrasituksen hahmottamista, jos talon tontti on vuokramaalla, eikä tontin vuokran korotuksista ole taloyhtiön kanssa selkeää sopimusta.
Ongelmana suurissa taloyhtiölainoissa on yhteisvastuu. Jos joku osakas ei pysty suoriutumaan yhtiölainoistaan, kaatuvat maksut muiden osakkaiden maksettavaksi.
Periaatteessa on toki myönteistä, että ostokynnystä pyritään alentamaan. Kaupankäynnin esteitä on monia lähtien epävarmasta maailmantilanteesta. Keskeinen syy on myös se, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Yksin pääkaupunkisedulla on tuhansia myymättömiä uusia asuntoja.
Kun kysyntää on paljon tarjontaa vähemmän, hinnat laskevat. Kun taas hinnan laskevat, miksi ostaa asuntoa, kun sen saa hetken päästä entistä halvemmalla.
Asunnon vaihtajille ei tässä tilanteessa pitäisi olla ongelmia. Jos sekä oman että ostettavan kohteen hinta on aikaisempaa edullisempi, välirahaa tarvitaan aikaisempaa vähemmän. Myös ensiasunnon ostajille hetki on otollinen.
Ne, joilla on sijoitusasuntoja, ovat tilanteessa häviäjiä. Hekin vain siinä tapauksessa, että sijoitusasunto myydään ja hinta jää aikaisempaa alemmalle tasolle. Ne, joilla on varaa pitää asunto tai asunnot, voivat odottaa tilanteen korjautuvan ajan myötä.
Ongelmaksi Suomessa on muodostunut hintojen voimakas eriytyinen. Ei vain paikkakuntien välillä, vaan myös paikkakuntien sisällä. Tietyillä alueilla hinnat jatkavat laskuaan, kun hinnat keskustassa pysyvät paikallan tai jopa nousevat.
Suomessa on myös kasvavassa määrin tilanteita, joissa asunnon arvo lähes mitätöityy. Syrjäseudut tyhjenevät, väki ikääntyy ja asuntokanta rapistuu, eikä niitä halua ostaa kukaan.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


