San­na Ran­ta­nen

Ku­va­tai­tei­li­ja Noo­ra Yli­pie­tin Al­tis­tu­neet / Vul­ne­ra­bi­li­ty -näyt­te­lyn vam­pyy­ri­o­tuk­set ovat herk­kiä, ro­mant­ti­sia, emo­ti­o­naa­li­sia ja kau­nii­ta – kuin sa­tu­hah­mo­ja, tai kuin ih­mi­nen it­se.

Yli­pie­ti ky­syy näyt­te­lyl­lään, on­ko ih­mi­ses­sä ja vam­pyy­ris­sä lo­pul­ta eroa.

Vam­pyy­rin la­siin on kaa­det­tu jo­tain pu­nais­ta, ih­mi­nen on lit­ki­nyt tölk­ki­tol­kul­la mai­toa tai mons­te­rib­rän­dät­tyä ener­gi­a­juo­maa. Tai­de­ko­ke­mus­ta voi täy­den­tää tans­si­mal­la kyl­mäs­sä vam­pyy­ri­dis­kos­sa ai­to­jen tur­kis­ten läm­mit­tä­mä­nä.

– Näyt­te­ly tar­kas­te­lee sitä, mi­ten ih­mi­sen pe­rin­teis­sä on sa­mo­ja ta­voit­tei­ta ja pe­ri­aat­tei­ta, kuin vam­pyy­reil­lä, Yli­pie­ti ku­vaa.

Yli­pie­tin mu­kaan kai­kil­la on ki­pu­pis­tei­tä, jo­tain sie­luun pii­lo­tet­tua. Vam­pyy­ri voi ref­lek­toi­da mo­nen­lai­sia ih­mi­syy­den tee­mo­ja ja ta­bu­ja.

– Vam­pyy­ri­hah­mo nos­taa esil­le vai­kei­ta ky­sy­myk­siä ja al­tis­taa kat­so­jan poh­ti­maan suh­det­taan omiin herk­kyyk­siin­sä – tar­kas­te­le­maan maa­il­maa, it­se­ään ja mui­ta. Si­ten syn­tyy em­paat­ti­suut­ta ja hy­väk­syn­tää.

Vam­pyy­rit ovat esil­lä kuin ju­lis­teet nuo­ren oman huo­neen sei­nil­lä tai muo­dos­ta­vat ryh­miä kuin kou­lu­ku­vat ikään. Osa otuk­sis­ta on ri­pus­tet­tu niin alas, et­tä pie­nim­mät­kin voi­vat ol­la nii­den kans­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa.

– Py­rin re­hel­li­syy­teen ja ai­tou­teen. Lap­sil­la on usein sa­man­lai­nen asen­ne, to­te­aa Yli­pie­ti.

– Usein juu­ri lap­set pi­tä­vät te­ok­sis­ta­ni ja osaa­vat nau­raa niil­le va­pau­tu­nees­ti.

Sei­nän ko­koi­set ins­tal­laa­ti­ot ja vä­rik­käät vam­pyy­ri­ryh­mät tar­jo­a­vat myös sel­fie-taus­tan ja dis­kos­sa voi iloi­ta ka­ve­ri­po­ru­kan kes­ken.

Haus­kuut­ta Yli­pie­tin lys­tik­käis­tä otuk­sis­ta löy­tyy rut­kas­ti. Tai­tei­li­ja toi­voo, et­tä kä­vi­jät omak­su­vat näyt­te­lys­tä spon­taa­niut­ta.

Yli­pie­tin mu­kaan on tär­keä kat­soa myös sy­väl­li­siä asi­oi­ta vä­lil­lä vä­hem­män va­ka­vas­ti, huu­mo­rin kaut­ta.

Ilot­te­lun kes­kel­lä näyt­te­lys­sä voi löy­tää it­ses­tään jo­ta­kin uut­ta ja to­del­lis­ta.

– Ko­ke­muk­sel­li­suu­del­la ha­lu­an an­taa mah­dol­li­suu­den as­tua uu­siin roo­lei­hin, vaih­taa pers­pek­tii­viä.

Yli­pie­tin vam­pyy­ri­näyt­te­ly ei ole oma­ku­val­li­nen, mut­ta osit­tain au­to­fik­tii­vi­nen. On­ko Yli­pie­ti it­se vam­pyy­ri?

– Me olem­me kaik­ki vam­pyy­rei­ta, Yli­pie­ti nau­raa.

– Ai­na­kin niin saa haa­veil­la.

Al­tis­tu­neet / Vul­ne­ra­bi­li­ty -näyt­te­lyn on ku­ra­toi­nut mu­se­oin­ten­dent­ti Heta Kais­to.

– Tämä on hy­väl­lä ta­val­la ma­ta­lan kyn­nyk­sen tai­det­ta. Vam­pyy­ri on tun­nis­te­tuim­pia fan­ta­si­ao­len­to­ja, Kais­to to­te­aa.

– Näyt­te­lyn voi kier­tää vaik­ka kaik­ki tu­hat vam­pyy­ria las­kien – se voi ol­la va­paut­ta­va tapa koh­da­ta tai­det­ta.

Kais­ton mu­kaan Yli­pie­tin luo­ma vam­pyy­ri­hah­mo hen­kii leik­ki­syyt­tä, ajan­vie­tet­tä ja sy­viä tun­tei­ta. Te­os­ten väri-il­mai­sus­ta tun­nis­taa ka­tu­tai­teen su­ku­lai­suut­ta.

– Val­la­ton­ta, ole­tu­sar­vois­ta va­paa­ta tai­det­ta, poh­tii Kais­to.

– Sa­mal­la sii­tä voi lu­kea sy­viä ko­ke­muk­sia ul­ko­puo­li­suu­des­ta, juu­ret­to­muu­des­ta ja yk­si­näi­syy­des­tä.

Näyt­te­lyn tär­kein sa­no­ma pii­lee Kais­ton mu­kaan tu­han­nen vam­pyy­rin yh­tei­sös­sä.

– Kaik­ki tar­vit­se­vat vah­vem­pia yh­tei­sö­jä ja hy­väk­syn­nän ko­ke­muk­sia, Kais­to tar­ken­taa.

– Toi­von tä­män he­rät­tä­vän poh­ti­maan sal­li­vuut­ta ja eri­lai­suu­den koh­taa­mis­ta. Koen, et­tä näyt­te­lys­sä on myös vah­va kiu­saa­mi­sen vas­tai­nen tee­ma.