”Teen niin kuin sydän sanoo”
Raumalaislähtöinen näyttelijä Laura Alajääski jäi kuudeksi vuodeksi kotiin lasten kanssa. Helsingin Kaupunginteatteriin hän teki paluun viime vuonna.
Tuija Saarinen
Raumalaislähtöinen näyttelijä Laura Alajääski viettää haastatteluhetkellä kesälomansa viimeisiä päiviä. Loman jälkeen on oltava heti terässä, sillä & Julia -musikaali saa ensi-iltansa jo 20.8. Musikaali treenattiin keväällä läpimenovaiheeseen.
-Kaikki replat, biisit ja koreografiat pitää olla muistissa nyt, kun ruvetaan tekemään valmistavia läpimenoja. Paikan päälle ei voi oikein mennä ihmettelemään, että mikäs teos tämä nyt olikaan. Se tarkoittaa sitä, että ihan Ellun kanana ei voi koko lomaa viettää, naurahtaa Alajääski.
Lomaan mahtui Pitsiviikko Vanhan Rauman avoimine pihoineen ja Mustan pitsin öineen. Ohjelmaa löytyi mukavasti myös perheen kolmelle 4‒11-vuotiaalle lapselle.
– Kävimme muun muassa Liikennepuistossa, ja tietysti kun Raumalle tullaan niin Muksumassissa, joka on meille sellainen pyhiinvaelluskohde.
Alajääski on ollut kiinnityksellä Helsingin Kaupunginteatterissa vuodesta 2015. Hänet on nähty isoissa musikaalirooleissa, muun muassa Myrskyluodon Maijana ja Shrek-musikaalin Fionana. Vuonna 2014 hän loisti Tampereen Työväen Teatterin Evita-musikaalin nimiroolissa.
Vuonna 2019 Alajääski teki ison päätöksen ja laittoi prioriteetit järjestykseen.
– Otin päätyöstäni vapaata ja jäin kuudeksi vuodeksi kotiin lasten kanssa. Se oli taloudellisesti haastavaa ja söi esimerkiksi kaikki säästöni, mutta päätin, että tämä on nyt se minun prioriteettini. Niinhän sitä sanotaan, että elämässä on aina joko aikaa tai rahaa, toista vähemmän ja toista enemmän. Sitä aikaa, kun lapset ovat ihan pieniä, ei saa koskaan takaisin. Teatterin lavalla minut voi korvata, mutta kotona minua ei korvaa kukaan.
Moni ihmetteli Alajääsken ratkaisua, mutta päätös piti.
– Kai minussa on sen verran siviilirohkeutta, etten välitä yleisestä mielipiteestä. On tärkeää, että tekee siten, kuin itsestä parhaalta tuntuu, ja niin kuin sydän sanoo.
Näyttelijyys ja muusikkous eivät kuuden vuoden aikana hävinneet mihinkään. Helsingin Kaupunginteatteriin Alajääski palasi reilu vuosi sitten.
– Kun palasin, niin kahtena ensimmäisenä päivänä olin ehkä, että mites tämä nyt menikään, mutta sen jälkeen oli kuin en olisi ikinä ollutkaan poissa. Musikaaliin en ehtinyt viime vuonna, mutta olin mukana Veljeni Leijonamieli ja Kuka kaappasi auringon näytelmissä.
Millaista on työskennellä isossa laitosteatterissa?
– Minulle se sopii todella hyvin. Tykkään pysyvästä työyhteisöstä, johon voi kiinnittyä. Isossa teatterissa pystyy myös keskittymään omaan taiteelliseen työhönsä paremmin, kun jokaiseen askarruttavaan asiaan löytyy joku ammattilainen.
Näyttelijä nostaa monista rooleistaan pari merkityksellisintä.
– Myrskyluodon Maija oli ehkä suurin roolini. Olin lavalla koko esityksen ajan, ja roolin kaari kattoi Maijan ikävuodet 16:sta yli 70:ään. Toinen tärkeä rooli oli Rauman teatterin My Fair Ladyn Eliza 2011‒2012. Olin pienenä katsonut repeatilla VHS:ltä musikaalin elokuvaversiota, ja sitten sain tehdä sen vieläpä Raumalla!
Tärkeimmät tulevaisuudenhaaveet liittyvät perheeseen.
– Toivon, että rakkaat saisivat olla terveenä, ja että itse saisin viettää aikaa heidän kanssaan. Työhön liittyen en oikeastaan keksi mitään roolia, minkä välttämättä haluaisin vielä tehdä. Tunnen lapsenomaista innostusta jokaisen uuden roolin ja produktion edessä. En näe, että minulta puuttuisi enää mitään, mikä on tosi ihana tilanne. Ehkä nämä kotivuodet tai ikä ovat tehneet sen, ettei ota itseään niin vakavasti. Toivon ennen kaikkea sitä, että töissä olisi kiva olla, että minä osaisin olla mukava kollega ja minulla olisi mukavat kollegat.
