Suursijoittajat lupasivat nostaa kasvutavoitteita
Suomessa on eletty kaksi vuosikymmentä monissa asioissa muuttumattomuuden tilassa, vaikka maailman ympärillä muuttuu koko ajan. Talouden shokit ovat tähän huono selitys. Kyse on uskalluksesta ja riskien ottamisesta niin poliittisessa päätöksenteossa kuin yrityselämässä.
Joukko Suomen merkittävämpiä suursijoittajia ja yritysten omistajia on tehnyt Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kautta julkisen kasvulupauksen. Siinä he sitoutuvat henkilökohtaisesti nostamaan yritystensä kasvutavoitteita, investoimaan ja ottamaan nykyistä rohkeammin riskejä. Lupaus lähtee tutkimustiedosta, jonka mukaan yrityksissä vältellään liikaa riskejä ja liian suuri osa tuloksesta jaetaan ulos osinkoina uudistamisen kustannuksella. Osinkokeskeisyydestä investointeihin, kuuluu slogan, jota muualla maailmassa on paljon käytetty.
Suomessa sijoittajat ja yritysten omistajat ovat aivan liikaa keskittyneet osinkotuottojen saamiseen. Investoinnit ovat keskittyneet paljolti parannuksiin, joilla on varmistettu hyvä osinkotuotto.
Yhdysvalloissa on tekoälyyn ja muuhun korkeaan teknologiaan valtavia summia investoineita yrityksiä, jotka ovat jakaneen niukasti tai ei lainkaan osinkoa, mutta silti niiden osakekurssit ovat nousseet jyrkästi. Osakkeen omistajat luottavat omistuksen arvon kasvuun ja hyväksyvät riskipitoisen kasvuhakuisuuden.
Varovaisuus ja riskien karttaminen ei Suomessa koske vain sijoittajia ja suuryritysten omistajia. Myös pankit karttavat luottotappioita ja kiristävät lainaehtoja niin, että ihan järkevätkin yritysinvestoinnit saavat punakynää.
Poliittisessa päätöksenteossa näkyy sama varovaisuusongelma. Yritystukiin ei ole uskallettu kajota, vaikka ne nykyisellään tukevat enemmän säilyttävää toimintaa kuin edesauttavat uusien kasvuyritysten investointeja. Huonosti sopii yhteen myös hallituksen tekemän yhteisöveron alennus kahdella prosenttiyksiköllä. Sehän kannustaa nostamaan yrityksistä entistä enemmän osinkoja. Yritysverotusta olisi pitänyt uudistaa investointien tukemiseen ja uuden luomiseen.
Suomessa on ollut tapana arvostella julkisen taloutemme kokoa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun julkisella puolella valtaosa menoista on lakisääteisiä, eikä talouskasvua ole, nousee julkisten menojen osuus koko ajan suhteessa taloutemme kokoon.
Jos Suomen talous olisi kasvanut edes EU:n keskimääräisen kasvun mukaan, näyttäisivät Suomen julkisen menot suhteessa muun talouden kokoon ihan kohtuullisilta.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


