Tiia Jo­ki­sa­lo

Vuo­den alus­ta Po­riin avau­tui ai­van uu­den­lai­nen kult­tuu­ri­ti­la, kun Kul­tur­hu­set Fii­ni ava­si oven­sa tam­mi­kuus­sa. Vas­taa­van­lais­ta kult­tuu­ri­ta­loa ei ole ai­em­min kau­pun­gis­ta löy­ty­nyt ja hil­jal­leen se ha­kee paik­kaan­sa ruot­sin­kie­li­se­nä toi­mi­ja­na vah­vas­ti suo­men­kie­li­ses­sä kau­pun­gis­sa.

– Ha­lu­am­me ol­la avoin, hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä taho kai­kil­le, Fii­nin toi­min­nan­joh­ta­ja Sen­ni Pöy­ry tii­vis­tää.

Ja juu­ri tuo on toi­min­nan ydin; vaik­ka ruot­sin kiel­tä äi­din­kie­le­nään pu­hu­vien osuus Po­ris­sa on hy­vin pie­ni ja sitä myö­ten ruot­sin­kie­li­nen kult­tuu­ri vä­häis­tä, ei sen ha­lu­ta ole­van es­te käyt­tää kult­tuu­ri­ta­lon pal­ve­lui­ta ja elä­myk­siä.

Pöy­ry on työs­ken­nel­lyt kult­tuu­ri- ja ta­pah­tu­ma­tuo­tan­non pa­ris­sa jo pi­dem­pään ja asu­nut kar­hu­kau­pun­gis­sa yli vuo­si­kym­me­nen. Fii­nis­tä tuli hä­nen työ­paik­kan­sa jo ra­ken­nus­vai­hees­sa.

– Ja juu­ri se sai mi­nut kiin­nos­tu­maan täs­tä työs­tä. On ol­lut hie­noa pääs­tä mu­kaan ra­ken­ta­maan jo­tain ihan uut­ta ja näh­dä, mi­ten paik­ka on muut­tu­nut suun­ni­tel­mas­ta ja ra­ken­nus­työ­maas­ta oi­ke­as­ti toi­mi­vak­si kult­tuu­ri­ta­lok­si. Täs­sä työs­sä on myös ol­lut kiin­nos­ta­vaa se, et­tä koko ajan saa ol­la vä­hän ra­ken­ta­mas­sa seu­raa­vaa vai­het­ta. Nyt kun toi­min­ta on saa­tu käyn­tiin, mie­ti­tään jo sitä, mil­lai­sek­si Fii­ni oi­ke­as­taan ha­lu­aa va­kiin­tua ja mil­lai­nen paik­ka sii­tä voi­si tul­la.

Fii­nis­sä aloit­ta­es­saan ruot­sin­kie­li­syys ei ol­lut Pöy­ryl­le kou­lu­ruot­sia tu­tum­pi maa­il­ma eli hän as­tui uu­te­na ruot­sin­kie­li­seen kup­laan.

– Tämä on tar­jon­nut uu­den­lai­sen nä­kö­a­lan Po­riin ja kat­son koko kau­pun­kia eri vink­ke­lis­tä Fii­nin kaut­ta. Eri kie­lil­lä sa­man­lai­set asi­at voi­vat näyt­täy­tyä eri­lai­si­na. Kie­li siis konk­reet­ti­ses­ti muok­kaa maa­il­maa, mis­sä elää. Ajat­te­len, et­tä opet­te­le­mal­la jon­kin uu­den kie­len sa­mal­la oma maa­il­ma avar­tuu.

Kie­li­ko­kei­ta niin työn­te­ki­jöil­le kuin kä­vi­jöil­le­kään ei ole, vaan tär­kein­tä on halu op­pia.

– On iha­naa, et­tä asi­aan suh­tau­du­taan ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä ja ha­lu­taan kan­nus­taa ih­mi­siä pai­neet­ta mo­ni­kie­li­seen kult­tuu­riin.

Fii­nin mo­ni­kie­li­syys ei to­sin ra­joi­tu pelk­kään suo­men­ruot­siin, sil­lä ta­los­sa ha­lu­taan vah­vis­taa ko­ko­nai­suu­des­saan poh­jois­maa­lais­ta kult­tuu­ria. Mo­ni­kie­li­syyt­tä täy­den­tää myös Fii­nin kyl­jes­sä toi­mi­va Björ­ne­borgs svens­ka sams­ko­la, jos­sa käyn­nis­tyi nyt syk­syl­lä Sa­ta­kun­nan en­sim­mäi­nen IB-lu­kio-ope­tus (In­ter­na­ti­o­nal Bac­ca­lau­re­a­te). Näin koko kam­puk­sen käy­tä­vil­lä kai­kuu suo­men ja ruot­sin li­säk­si myös eng­lan­ti.

Koko talo ta­pah­tu­mi­neen on­kin avoin­na kai­kil­le kie­li­tai­dos­ta riip­pu­mat­ta. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si sitä, et­tä ruot­sin­kie­li­sis­sä esi­tyk­sis­sä voi ol­la mah­dol­li­suus saa­da vaik­ka­pa teks­ti­tys omal­le äly­lait­teel­le – ylei­nen ja tut­tu käy­tän­tö esi­mer­kik­si Svens­ka Te­a­ter­nis­sa.

Ta­pah­tu­ma­ti­lan ja kou­lu­ti­lo­jen li­säk­si ra­ken­nuk­ses­ta löy­tyy muun mu­as­sa kir­jas­to, kah­vi­la, kat­to­te­ras­si, ko­kous­ti­lo­ja sekä ti­laus- ja kou­lu­ra­vin­to­la. Kah­vi­la ja lou­nas ovat avoin­na kai­kil­le ja vaik­ka yk­si­tyi­nen on­kin, kir­jas­to on osa Sa­ta­kun­nan kir­jas­to­jen verk­koa eli lai­naus ja pa­lau­tus toi­mi­vat sa­maan ta­paan kuin muis­sa­kin kir­jas­to­jen pis­teis­sä.

Kos­ka SkiB ei ole kau­pal­li­nen toi­mi­ja, ei Fii­nin jär­jes­tä­mien omien ta­pah­tu­mien taus­tal­la ole voi­ton ta­voit­te­lu. Pää­sään­töi­ses­ti ison ylei­sön tun­te­mat ar­tis­tit ovat tois­tai­sek­si ol­leet ulos­vuok­rat­tu­ja ta­pah­tu­mia, sil­lä sää­ti­ön tar­koi­tus nä­kyy ai­na it­se tuot­ta­mis­sa ta­pah­tu­mis­sa eli tee­ma­na on jol­lain ta­sol­la ol­ta­va ruot­sin­kie­lis­ten kult­tuu­ri­pyr­ki­mys­ten edis­tä­mi­nen.

– Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä kaik­ki oh­jel­ma oli­si ruot­sin­kie­lis­tä, vaan tee­ma voi nä­kyä jol­lain toi­sel­la ta­val­la. Esi­mer­kik­si nyt syk­syl­lä oh­jel­mas­sa on ruot­sa­lais­ta ny­ky­sir­kus­ta, jos­sa ei käy­te­tä kiel­tä lai­sin­kaan. Odo­tan sitä ko­vas­ti, se on it­sel­le syk­syn ko­ho­koh­ta.

En­sim­mäi­nen vuo­si on ol­lut te­ki­jöil­leen­kin kuin puh­das kan­vaa­si. Lin­jaa et­si­tään ko­kei­lun ja er­heen kaut­ta.

– Jos ajat­te­len Fii­niä vii­den tai kym­me­nen vuo­den pääs­tä, toi­von, et­tä sil­le on muo­dos­tu­nut oma sel­keä pro­fii­lin­sa. Eh­kä tär­keim­pä­nä toi­voi­sin, et­tä voi­sim­me kat­soa taak­se­päin ja to­de­ta, et­tä Fii­ni on oi­ke­as­ti muut­ta­nut jo­tain Po­rin kult­tuu­rie­lä­mäs­sä. Et­tä se ei ole vain tuo­nut kau­pun­kiin li­sää ta­pah­tu­mia, vaan syn­nyt­tä­nyt uu­den­lais­ta toi­min­taa, kult­tuu­ris­ta vai­kut­ta­vuut­ta ja uu­sia ta­po­ja ol­la yh­des­sä.