Timo Sa­vu­nen

Tus­kin ku­kaan Kel­lah­den ky­lä­tie­tä kul­ke­va pys­tyy ohit­ta­maan Jou­ni ja Art­tu Tan­ni­sen työ­maa­ta kat­set­taan kään­tä­mät­tä, tuli sit­ten kum­mas­ta suun­nas­ta ta­han­sa. Niin huo­mi­o­ta he­rät­tä­vän ko­me­at ovat isän ja po­jan te­ke­mät kla­pi­ka­sat – to­sin kla­pi­ka­sa on var­sin vaa­ti­ma­ton il­maus näil­le suo­ra­nai­sil­le puu­py­ra­mi­deil­le, jot­ka on polt­to­puis­ta ra­ken­net­tu.

Jou­ni ja Art­tu it­se suh­tau­tu­vat työn­sä jäl­keen pe­ri­suo­ma­lai­sen vaa­ti­mat­to­mas­ti, mut­ta kui­ten­kin tyy­ty­väi­syyt­tä my­häil­len. Isä-Jou­ni ja­kaa kii­tos­taan heti muil­le.

– Täy­tyy Art­tua ke­hua sii­tä, et­tä po­jal­la on niin ko­vat työ­ha­lut ja in­nos­tus­ta te­ke­mi­seen. Tämä on ol­lut oi­ke­aa laa­tu­ai­kaa saa­da teh­dä näi­tä yh­des­sä. Ja li­säk­si täy­tyy muis­taa puo­li­so ja ty­tär, jot­ka ovat hoi­ta­neet pi­no­a­mi­sen, Jou­ni kiit­te­lee.

Arttu ja Jouni Tannisesta on tullut tehokas työpari, jossa molemmat tietävät aina, mitä toinen tekee. Kuva: Timo Savunen

Var­ta vas­ten teh­ty puup­las­si si­jait­see Jou­nin isän lap­suu­den­ko­tia vas­ta­pää­tä, mäen pääl­lä, ja on polt­to­puu­teh­tai­luun suo­ras­taan ihan­teel­li­nen.

– Täs­sä on hy­vin ti­laa niin ko­neil­le kuin puil­le­kin, ja kun ol­laan mel­ko kor­ke­al­la mä­el­lä niin au­rin­ko ja tuu­li osu­vat tä­hän, ja puut kui­vu­vat to­del­la hy­vin ja no­pe­as­ti, Jou­ni to­te­aa.

– Mut­ta ei­vät ole sen puo­leen sa­teet­kaan kiu­san­neet tänä ke­vää­nä yh­tään, huo­maut­taa Art­tu.

Pi­not on ka­sat­tu var­sin kor­kei­den kuor­ma­la­vo­jen pääl­le, jo­ten il­ma vir­taa vin­has­ti ka­so­jen al­ta. Li­säk­si mo­lem­pien noin vii­si­tois­ta­met­ris­ten puu­py­ra­mi­dien hal­ki kul­kee kui­vu­mis­ta edis­tä­vä, kol­mi­o­mai­nen tun­ne­li.

Ja on­pa­han Jou­nil­la ja Ar­tul­la käy­tös­sään myös erään­lai­nen sa­lai­nen ase.

– Ol­laan teh­ty tuol­lai­nen it­se ver­si­oi­tu puh­dis­tus­rum­pu, jon­ka läpi kla­pit aje­taan. Tu­lee ros­ka­ton­ta puu­ta, ja kun silp­pu on pois­sa, niin puut myös kui­vu­vat pa­rem­min, Jou­ni Tan­ni­nen opas­taa.

Isäl­lä ja po­jal­la ei ole ihan tark­kaa tie­toa sii­tä, pal­jon­ko kla­pe­ja mä­el­lä yh­teen­sä on. Osa ka­sois­ta on se­kak­la­pia, osa pelk­kää koi­vua.

Pää­sään­töi­ses­ti puut on teh­ty 33 sen­tin mit­tai­sik­si. Li­säk­si löy­tyy isom­paa, met­ris­tä hal­koa, jot­ka voi tar­peen tul­len vie­lä kla­pit­taa­kin.

– Tosi vai­kea sa­noa mää­rää, tuu­mai­le­vat he lä­hes yh­teen ää­neen, puu­vuo­ria kat­seel­laan mit­tail­len.

Lo­pul­ta pää­dy­tään suur­piir­tei­seen noin kah­den sa­dan mo­tin ar­vi­oon. Puut on en­sin ke­rät­ty ran­koi­na niin omis­ta kuin mui­den­kin met­sis­tä.

– Var­maan kol­man­nes on Han­nes-myrs­kyn kaa­ta­mia, miet­tii Art­tu Tan­ni­nen

– Ja lo­puis­ta noin puo­let omis­ta met­sis­tä ja puo­let os­to­puu­ta, jat­kaa Jou­ni Tan­ni­nen.

Vaik­ka polt­to­pui­ta on teh­ty val­ta­vat mää­rät, ai­kaa kla­pit­ta­mi­seen on ku­lu­nut yl­lät­tä­vän vä­hän. Var­sin­kin kun käy il­mi, et­tä Jou­ni te­kee päi­vä­töi­tään muu­al­la, ja 16-vuo­ti­as Art­tu puo­les­taan opis­ke­lee en­sim­mäis­tä vuot­taan Win­No­vas­sa, Kul­laan met­sä­op­pi­lai­tok­sel­la.

– Rei­lu pari kuu­kaut­ta täs­sä on men­nyt, ei­kä ol­la mi­ten­kään ura­kal­la teh­ty. Mut­ta kun on mu­ka­vaa puu­haa, niin mie­lel­lään sitä te­kee­kin, Jou­ni to­te­aa hy­myil­len.

– Mut­ta eh­kä jos­sain koh­taa tun­tui, et­tei ran­ka­ka­sa pie­ne­ne ol­len­kaan, vaik­ka kuin­ka teh­dään, hän nau­rah­taa.

Joku saat­taa muis­taa, et­tä Tan­nis­ten plan­taa­sil­la ko­ho­si­vat sa­man­lai­set puu­py­ra­mi­dit jo vii­me ke­vää­nä. Ne ovat kui­ten­kin jo men­neen tal­ven kla­pe­ja, eli kaik­ki pi­nois­sa ja ka­sois­sa nyt ole­vat ovat uut­ta ta­va­raa. Me­nek­kiä siis riit­tää.

– Kyl­lä nä­mä­kin täs­tä en­nen pit­kää kaik­ki ka­to­a­vat. Pal­jon on va­ki­oa­si­ak­kai­ta, jot­ka ti­laa­vat polt­to­puut jo hy­vis­sä ajoin, mut­ta puu­ta riit­tää uu­sil­le­kin asi­ak­kail­le, Jou­ni vah­vis­taa.

Sitä en­nen py­ra­mi­dit py­sy­vät Kel­lah­den ky­län näh­tä­vyy­te­nä, jota tul­laan ihan var­ta vas­ten­kin kat­so­maan.

– Ai­ka moni tuos­sa hil­jen­tää, ja py­säh­tyy ot­ta­maan va­lo­ku­via. Sai­si tul­la ju­tul­le­kin, mut­ta sitä ei ole vie­lä ku­kaan us­kal­ta­nut teh­dä, nau­rah­ta­vat Jou­ni ja Art­tu yh­teen ää­neen.

Jouni Tanninen tietää että asiakkaat arvostavat rummun läpi ajettuja, roskattomia klapeja. Kuva: Timo Savunen