Pet­ra Sö­der

Kir­ju­rin­luo­dos­sa pääs­tään kun­non nos­tal­gi­a­mat­kal­le, kun Ju­liet Jo­ne­sin sy­dän hyp­pää Kir­vat­sin Jy­tän la­val­le ja esit­tää kap­pa­lei­ta yli 40-vuo­ti­sen uran­sa var­rel­ta. Mitä bii­se­jä kei­kal­la tul­laan sit­ten kuu­le­maan?

– Se on­kin ko­van tap­pe­lun al­la, mitä kap­pa­lei­ta soi­tam­me, bän­din ba­sis­ti Kari Heis­ka­ri heit­tää huu­mo­ril­la.

Ju­liet Jo­ne­sin sy­dän teki 10 vuot­ta sit­ten co­me­bac­kin ja on edel­leen sa­mal­la tiel­lä. Heis­ka­rin bän­di­ka­ve­rit, tut­ta­val­li­sem­min Jo­ne­sit, asu­vat ym­pä­ri Suo­mea, mut­ta ko­koon­tu­vat ai­na Hel­sin­kiin tree­naa­maan yh­des­sä.

– Fes­ta­rei­ta var­ten olem­me tree­nan­neet vä­hän enem­män. Muu­ten ko­koon­num­me har­vak­sel­taan har­joit­te­le­maan yh­des­sä. Tree­nai­len ai­ka pal­jon yk­sin ko­to­na, sil­lä ope­tel­ta­vaa on pal­jon, ker­too mo­nes­sa muus­sa­kin bän­dis­sä soit­ta­va muu­sik­ko.

Heis­ka­ri on ol­lut Ju­liet Jo­ne­sin sy­dä­men ko­koon­pa­nos­sa mu­ka­na 38,5 vuot­ta ja on yh­ty­een nuo­rim­pia jä­se­niä. Bän­din muut jä­se­net ovat Sami Pir­ko­la, Jus­si Park­ko­nen, Tap­sa Kojo, Pek­ka Gröhn ja Kari Hy­vä­ri­nen.

Porissa asuva Juliet Jonesin sydämen basisti Kari Heiskari viettää vapaa-ajallaan aikaa koiransa Urhon kanssa. Kuva: Petra Söder

Bän­din his­to­ri­aan on mah­tu­nut esiin­ty­mi­siä 80-lu­vul­ta saak­ka ym­pä­ri Suo­men pie­nis­tä piz­ze­ri­an nur­kis­ta isoil­le fes­ta­ri­la­voil­le. Alus­ta al­ka­en bän­din mu­ka­na on kier­tä­nyt kym­men­hen­ki­nen nais­fa­ni­jouk­ko, joka toi­mii Heis­ka­rin mu­kaan kei­koil­la taus­ta­kuo­ro­na.

– Jos unoh­dam­me sa­nat, etu­ri­vis­tä kyl­lä kuu­lee, mi­ten nii­den piti men­nä. Kos­ka em­me esiin­ny enää ak­tii­vi­ses­ti, niin vä­ki­sin­kin unoh­duk­sia tu­lee. Ne kuu­lu­vat elä­mään. Sit­ten ote­taan seu­raa­vas­ta sa­nas­ta tai soin­nus­ta taas kiin­ni ja jat­ke­taan, Heis­ka­ri ker­too.

Heis­ka­ri bän­di­to­ve­rei­neen odot­taa in­nol­la Kir­vat­sin Jy­tää ja ul­koil­ma­fes­ta­rei­den eri­tyis­tä tun­nel­maa. Heis­ka­ri on en­nen­kin esiin­ty­nyt Kir­vat­sin Jy­täs­sä Hur­mio-bän­din­sä kans­sa. Ju­liet Jo­ne­sin sy­dä­mel­le keik­ka Jy­täs­sä on en­sim­mäi­nen.

– Lok­ki­la­val­la on ihan oman­lai­sen­sa tun­nel­ma esiin­tyä, ää­nen­tois­to on hyvä ja ti­laa on pal­jon, Heis­ka­ri ker­too in­nois­saan. En­sim­mäi­nen ke­sä­työ­ni oli Kir­ju­rin­luo­don ke­sä­te­at­te­ris­sa. Olen liik­ku­nut 50 vuo­des­sa 200 met­riä, hän nau­rah­taa.

Heis­ka­ri te­kee ny­ky­ään töi­tä lä­hi­hoi­ta­ja­na ke­hi­tys­vam­mais­ten pa­ris­sa. En­nen lä­hi­hoi­ta­jak­si val­mis­tu­mis­ta hä­nen pää­työn­sä oli muu­sik­ko­na toi­mi­mi­nen ja keik­ka­päi­viä ker­tyi vuo­des­sa pari sa­taa.

– Olen soit­ta­nut Mam­bas­sa, Yö­lin­nus­sa ja A. Aal­lon ryt­mi­or­kes­te­ris­sa, hän ker­too.

Ny­kyi­sin­kin Heis­ka­ri esiin­tyy use­am­mas­sa bän­dis­sä, ku­ten las­ten­lau­lu­ja esit­tä­vän Ku­ti­lan Man­tan kans­sa, ul­vi­la­lai­ses­sa rau­ta­lan­ka­bän­dis­sä Hur­mi­os­sa ja ke­hi­tys­vam­mai­sil­le esiin­ty­väs­sä eri­tyis­bän­dis­sä Paa­vo Pum­pus­sa.

La­val­la Heis­ka­ri ko­kee ole­van­sa omim­mil­laan. Keik­ko­ja kaik­kien bän­dien kans­sa ker­tyy vuo­des­sa noin 30 ja Ju­liet Jo­ne­sin sy­dä­men kans­sa tu­lee keik­kail­tua noin 15 ker­taa vuo­des­sa.

– Mu­siik­ki on ai­na ol­lut osa elä­mää­ni. Teen sitä täy­des­tä sy­dä­mes­tä­ni, en ra­has­ta. Jos sii­tä jo­tain jää kä­teen, niin se on hyvä, Heis­ka­ri ker­too.

Heis­ka­ri asuu vai­mon­sa ja kym­men­kui­sen Ur­ho-koi­ran­sa kans­sa Po­ris­sa oma­ko­ti­ta­los­sa ja siir­tyi juu­ri var­hen­ne­tul­le osa-ai­ka­e­läk­keel­le.

– Ko­kei­len, mil­tä tämä tun­tuu. Olen teh­nyt 15 vuot­ta lä­hi­hoi­ta­jan töi­tä ke­hi­tys­vam­mais­ten kans­sa ja viih­dyn työs­sä­ni. He ovat ai­to­ja ja sa­no­vat suo­raan, mitä ajat­te­le­vat. Kaik­kien pi­täi­si ot­taa mal­lia heis­tä, Heis­ka­ri ker­too kuu­lu­mi­sis­taan.

Kei­kal­le Kir­vat­siin Heis­ka­ri suo­sit­te­lee tu­le­maan jo pel­käs­tään upe­an tun­nel­man vuok­si sekä fii­lis­te­le­mään nos­tal­gi­sia kap­pa­lei­ta.

– Olem­me kult­ti­bän­di­a­se­mas­sa ja meil­lä on ol­lut ta­sai­nen keik­ka­jy­rä 80-lu­vul­ta as­ti. Jos on kos­kaan kuun­nel­lut mei­tä ja tyk­kää mu­sii­kis­tam­me, niin kan­nat­taa tul­la kuun­te­le­maan, Heis­ka­ri vink­kaa.