Tar­ja Repo / STT

Tuo­reen tut­ki­muk­sen mu­kaan pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien ko­ke­muk­set ak­ti­voin­ti­pal­ve­luis­ta ja­kau­tu­vat: osal­le ne tuo­vat ryt­miä ar­keen ja it­se­luot­ta­mus­ta, mut­ta toi­sil­le ne näyt­täy­ty­vät tur­haut­ta­vi­na.

– Osal­lis­tu­jat ko­ke­vat pal­ve­lut toi­saal­ta hy­vin­voin­tia li­sää­vi­nä ja hyö­dyl­li­si­nä. Toi­saal­ta jär­jes­tel­mä voi­daan ko­kea jopa pe­lot­ta­va­na ja ah­dis­ta­va­na, sum­maa eri­kois­tut­ki­ja Son­ja Ruot­tu­nen Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tos THL:stä.

Hän on tut­ki­nut pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien nä­ke­myk­siä ak­ti­voin­ti­pal­ve­luis­ta ja nii­den vai­ku­tuk­ses­ta hei­dän hy­vin­voin­tiin­sa. Haas­ta­tel­ta­vat oli­vat osal­lis­tu­neet esi­mer­kik­si kun­tout­ta­vaan työ­toi­min­taan, työ­ko­kei­lui­hin ja val­men­nuk­siin.

Tut­ki­mus pe­rus­tuu 24 yk­si­lö­haas­tat­te­luun ja nel­jään ryh­mä­haas­tat­te­luun vuo­si­na 2023–2024. Haas­ta­tel­ta­vien ikä vaih­te­li 25 vuo­des­ta yli 60 vuo­teen.

Tut­ki­mus on osa THL:n Hy­vin­voin­ti­ta­lous-pro­jek­tia, jos­sa on muun mu­as­sa ke­hi­tet­ty mit­ta­rei­ta pää­tök­sen­te­on hy­vin­voin­ti­vai­ku­tus­ten ar­vi­oin­tiin. Tut­ki­mus on ra­hoi­tet­tu EU-ra­hoit­tei­ses­ta Suo­men kes­tä­vän kas­vun oh­jel­mas­ta.

Ak­ti­voin­ti­pal­ve­lut tar­jo­a­vat osal­lis­tu­jil­le ryt­miä ar­keen. Use­at haas­ta­tel­ta­vat mai­nit­si­vat, et­tä ko­to­na vie­tet­ty ai­ka il­man te­ke­mis­tä on lan­nis­ta­vaa. Pää­se­mi­nen pois ko­toa ko­hen­taa mie­li­a­laa sekä it­se­tun­toa, ja ih­mi­nen ko­kee ole­van­sa osal­li­se­na yh­teis­kun­nas­sa.

Pal­ve­lui­ta pi­de­tään kui­ten­kin hyö­dyt­tö­mi­nä, jos ne ei­vät vas­taa yk­si­lön tar­pei­ta, osaa­mis­ta­soa tai jos ne ko­e­taan pa­kot­ta­vi­na. Esi­mer­kik­si kun­tout­ta­vaa työ­toi­min­taa ku­vail­tiin "ai­kuis­ten päi­vä­hoi­dok­si", jos­sa teh­tä­vät ei­vät tar­jon­neet tar­peek­si haas­tet­ta.

Osal­lis­tu­jil­le tär­ke­ää oli mer­ki­tyk­sel­li­nen te­ke­mi­nen. Se ei kui­ten­kaan ai­na ol­lut taat­tua.

– Esi­mer­kik­si kun­tout­ta­va työ­toi­min­ta on usein suun­ni­tel­tu hei­kom­min työ­ky­kyi­sil­le. Ne, joil­la on pa­rem­pi toi­min­ta­ky­ky, saat­ta­vat ko­kea, et­tei­vät saa sii­tä tar­peek­si ir­ti, tut­ki­ja ar­vi­oi.

Ryh­män tar­jo­a­ma so­si­aa­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus oli mo­nel­le mie­lui­saa. Ryh­mäs­sä toi­mi­mi­nen vä­hen­si yk­si­näi­syy­den tun­net­ta. Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta ker­toi myös saa­neen­sa uu­sia tai­to­ja ja ko­ke­muk­sia, jot­ka oli­vat vah­vis­ta­neet it­se­luot­ta­mus­ta.

Oh­jaa­jien roo­lit osoit­tau­tui­vat mer­kit­tä­vik­si. Hy­viä oh­jaa­jia ku­vat­tiin in­nos­ta­vik­si ja oh­jat­ta­vien hen­ki­lö­koh­tai­seen ke­hi­tyk­seen täh­tää­vik­si.

Huo­no oh­jaus taas ai­heut­ti tur­hau­tu­mis­ta. Sil­loin oh­jaa­jat ei­vät ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta työn­ha­ki­jan hy­vin­voin­nis­ta ja ke­hi­tyk­ses­tä, ja kom­mu­ni­koin­ti oli han­ka­laa. Työ­ko­kei­luis­sa osa jäi kai­paa­maan li­sää yk­si­löl­lis­tä oh­jaus­ta ja tu­kea.

Ak­ti­voin­ti­jak­so­jen ly­hyt kes­to ja jat­ko­suun­ni­tel­mien puu­te nou­si­vat esiin haas­tat­te­luis­sa. Jos re­a­lis­ti­set jat­ko­po­lut oli­vat epä­sel­viä, ih­mi­set pel­kä­si­vät jää­vän­sä tyh­jän pääl­le.

Pal­ve­luis­sa ol­lei­den saa­ma tuki yleen­sä kat­ke­aa heti, kun he aloit­ta­vat uu­des­sa työ­pai­kas­sa. Ruot­tu­nen toi­voo, et­tä tu­kea sai­si tar­vit­ta­es­sa myös sen jäl­keen. Täs­tä on saa­tu hy­vää näyt­töä mie­len­ter­veys­puo­lel­la, jos­sa ih­mi­sen tu­ki­ver­kos­to on ol­lut aut­ta­mas­sa töis­sä al­kuun.

– Jos ta­ka­na on pit­kä työt­tö­myys­jak­so ja esi­mer­kik­si fyy­si­siä tai psyyk­ki­siä haas­tei­ta, ei voi­da ai­na olet­taa, et­tä pelk­kä työ­pai­kan saa­mi­nen hoi­taa kai­ken kun­toon. On hyö­dyl­lis­tä, jos tie­dos­sa hen­ki­lö, jol­le voi tar­vit­ta­es­sa soit­taa.

Moni haas­ta­tel­ta­va koki huol­ta toi­meen­tu­los­taan. Ak­ti­voin­tien ai­ka­na saa­duil­la kor­vauk­sil­la oli vai­kea kat­taa elin­kus­tan­nuk­sia.

Pel­ko ka­rens­seis­ta ja työt­tö­myys­tur­van me­net­tä­mi­ses­tä kuor­mit­ti osal­lis­tu­jia. Työ­voi­ma­vi­ra­no­mais­ten kans­sa asi­oin­ti ko­et­tiin stres­saa­va­na, kos­ka huo­le­na oli etuu­den lak­kaut­ta­mi­nen syys­tä tai toi­ses­ta. Olo­ti­laa ver­rat­tiin jopa pis­too­lin pi­tä­mi­sek­si ohi­mol­la.

Moni myös koki työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­tel­män ar­vaa­mat­to­mak­si ja by­rok­raat­ti­sek­si.

– Haas­tat­te­lu­jen mu­kaan toi­meen­tu­lon epä­var­muus voi vai­kut­taa muu­ten hy­vän­kin pal­ve­lun ko­et­tui­hin hy­vin­voin­ti­hyö­tyi­hin, kun tu­ki­ti­lan­tees­ta huo­leh­ti­mi­seen me­nee ener­gi­aa ja by­rok­ra­tia syö­vyt­tää yh­teis­kun­nal­li­sen osal­li­suu­den ko­ke­mus­ta, Ruot­tu­nen ker­too.

Erään nä­ke­myk­sen mu­kaan työt­tö­mil­lä ei sai­si ol­la lii­an help­poa, jot­ta he ha­ki­si­vat ak­tii­vi­sem­min töi­tä. Tut­ki­jan mie­les­tä ak­ti­voin­ti­pal­ve­lu­ja ja nii­hin si­säl­ty­viä kep­pi ja pork­ka­na -me­ka­nis­me­ja pi­täi­si kui­ten­kin ar­vi­oi­da kriit­ti­ses­ti. Tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­den mu­kaan niil­lä on työl­li­syy­teen myön­tei­nen yh­teys lä­hin­nä sil­loin, kun kan­san­ta­lou­den käy­rä on nou­se­va.

– Haas­tat­te­lui­den pe­rus­teel­la har­va ha­lu­aa ja pys­tyy elä­mään pel­kil­lä tuil­la, jo­ten puhe omas­ta ha­lus­taan työt­tö­mik­si jää­vis­tä on har­haan­joh­ta­vaa.

Es­poos­sa toi­mi­va Pak­ki-val­men­nus on aut­ta­nut jo noin kah­ta­sa­taa pit­kä­ai­kais­työ­tön­tä löy­tä­mään uu­sia suun­tia elä­mään­sä. Kou­lu­tuk­sen ke­hit­tä­jä ja oh­jaa­ja Min­na Mä­ki­nen Es­poon seu­dun kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mä Om­ni­as­ta ku­vai­lee ryh­miä mo­ni­muo­toi­sik­si.

– Osal­lis­tu­jil­la on hy­vin eri­lai­sia taus­to­ja. Mu­ka­na on ol­lut niin kor­ke­a­kou­lu­tet­tu­ja kuin pe­rus­kou­lu­poh­jal­ta tu­le­via.

Työt­tö­myys on mer­kin­nyt mo­nel­le am­mat­ti-iden­ti­tee­tin ha­per­tu­mis­ta ja ta­lou­son­gel­mia.

– On tär­ke­ää ym­mär­tää, mis­tä ku­kin val­men­net­ta­va tu­lee, mitä osaa ja mi­hin voi­si läh­teä. Täl­tä poh­jal­ta voim­me yh­des­sä et­siä vaih­to­eh­to­ja, jot­ka mo­ti­voi­vat.

Pak­ki-val­men­nus ei kes­ki­ty vain osal­lis­tu­jien tek­ni­siin tai­toi­hin, ku­ten an­si­o­lu­et­te­loon. Yh­des­sä har­joi­tel­laan esi­mer­kik­si työ­haas­tat­te­lui­ta, joi­ta saa­te­taan jän­nit­tää niin pal­jon, et­tä se voi ol­la jopa es­tee­nä työl­lis­ty­mi­sel­le.

Val­men­nuk­siin on tul­tu Es­poon työl­li­syys­pal­ve­luis­ta, mut­ta nyt kau­pun­ki lo­pet­taa nii­den hank­ki­mi­sen.

Mä­ki­nen toi­voo, et­tä kou­lu­tus jat­kui­si jon­kun muun toi­mi­jan kaut­ta.

– Työt­tö­mien mää­rä kas­vaa sa­mal­la, kun pal­ve­lui­ta ty­pis­te­tään. Tar­vi­taan hen­ki­lö­koh­tai­sia ja ryh­mä­muo­toi­sia tu­ki­muo­to­ja, jot­ta ih­mi­set saa­vat re­a­lis­ti­sen mah­dol­li­suu­den pääs­tä eteen­päin työl­lis­ty­mi­sen po­lul­la.