Tukkilahden asukkaat toivovat kellaritulvien vihdoin loppuvan
Pauli Uusi-Kilponen
Neljännesvuosisadan ajan Tukkilahden omakotitaloasujat ovat taistelleet Pitkäjärvenojan tulvia vastaan.
Taistelu on hävitty asukaslaskelmien mukaan 12 kertaa eli kellareihin on valunut vettä joka toinen vuosi.
– Tulvavesi kellareissa tietää kustannuksia, harmistusta ja paljon työtä, sanoo Tukkilahdentien omakototalossa asuva Jukka Lehtonen ja saa myöntäviä nyökkäyksiä vieressä seisovalta Tapio Jakoselta.
Molemmat ovat asuneet pitkään alueella. Lehtonen asuu isänsä aikoinaan ostamaa taloa. Jakosella on asuinvuosia Tukkilahdentien talossa jo 30.
He ovat hakeneet tulvavahinkoihin korvausta kaupungilta ja vakuutusyhtiöltä. Senttikään ei ole tullut. Vakuutusyhtiön tulkinta on väärä tai puutteellinen rakentaminen.
Useimmat Tukkilahden 19 omakotitaloasujasta ovat tehneet sokkeleihin vesieristyksen ja asentaneen patolevyt ja salaojat.
Ne eivät kuitenkaan ole veden pääsyä kellareihin estäneet.
– Pitäisi koko kellarin lattia aukaista ja tehdä uudelleen, aika mahdoton ja kalliskin homma, miehet päättelevät.
Mysö Rauman kaupunki hylkäsi korvausvaatimukset tulvavahingoista. Kaupunginhallitus kuitenkin ohjasi kohti asian ratkaisemista kaupunki on lähettänyt Aluehallintovirastolle lupahakemuksen pumppaamon ja padon rakentamisesta.
Ne estäisivät veden tulvimisen kellareihin.
Ongelmatonta ei tämäkään hanke ole. Pitää ottaa huomioon taimenien kutuvaellus merestä puroon ja vaelluspoikasten pääsy mereen. Kaupunki jätti viime vuonna vesilain mukaisen hakemuksen padosta. Vaikutusarviossa todetaan, että poikastuotanto purossa on vähäistä, eikä näin olleen aiheuttaisi haittaa kalakannoille ja kalataloudelle.
– Pitää muistaa, että padotus kestää, toki virtauksesta riippuen, muutamia päiviä, maksimissaan viikon verran vuodessa. Eikä ongelmaa synny joka vuosi, Lehtonen muistuttaa.
Tulvavaara syntyy, kun sataa runsaasti tai lounaiset kovat tulleet nostavat meriveden korkeutta. Jos merivesi nousee yli 60 senttiä, niin virtaus merelle loppu ja kääntyy pahimmassa tapauksessa päinvastaiseksi. Siksi tarvitaan pumppaamo ja patoratkaisu.
Myös uoman ruoppaamisella voitaisiin tulviminen estää. Lahtonen ja Jalonen pitävät pumppaamista ja padotusta parempana vaihtoehtona.
– Ruoppaaminen ei olisi järkevää, kun otetaan huomioon luontoarvot kokonaisuudessaan, Lehtonen mietti.
Pumppaamon ja padon rakentaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Pitkäjärvenoja on tutkimusten mukaan yksi kolmesta Rauman seudun virtavesistöstä, joissa taimen lisääntyy.
Puhutaan jopa sadoista vaellusikäisistä taimenista vuodessa. Tarkkaa Pitkäjärvenojan taimentilannetta ei kyetä arvioimaan, koska tutkimuksia, esimerkiksi koekalastuksia on tehty vähän.
Julkisuudessa on esitetty arvioita, että jopa useampi sata voisi päästä vaelluspoikaseksi asti.
Padosta on esitetty sellaisiakin väitteitä, että pato katkaisisi lisääntymisalueen ja meren välisen yhteyden suureksi osaksi vuotta.
– Eihän se näin mene. Jos patoa tarvitaan keskimäärin joka toinen vuosi ja padotus kestää viikon verran vuodessa. Eli ei suureksi osaksi vuotta, Lehtonen tiukkaa.
Tilanne on sikäli arka, että taimen on luokiteltu napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaiseksi. Tärkeimmät syyt taimenen heikkoon tilaan on virtaavien vesistöjen vaellusesteet sekä kutu- ja poikasympäristöjen heikkeneminen.
Lehtosella ja Jakosella on vahva usko siihen, että pumppaamolla ja padolla kyetään ratkaisuun, joilla minimoidaan taimenhaitat ja toisaalta saadaan ratkaistua talonomistajia neljännesvuosisadan piinannut ongelma.
Lehtonen muukaan talojen omistajat ovat joutuneet investoimaan jopa kymppitonnin verran yksin salaojituksiin vesiongelman estämiseksi.
Lisäksi veden poisto lisää kustannuksia ja vaatii työtä.
Jakonen ja Lehtonen laskevat suurimman taloudellisen haitan tulevan talon arvosta.
– Kellariin valuva vesi laskee talojen arvoa ja tekee myynnin lähes mahdottomaksi. Tällaiset ongelmat on kauppojen yhteydessä aina kerrottava. Jos ei kerro, tulee lasku perästäpäin tai sitten vaaditaan koko kaupan purkua.
