Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­ma­lai­set Tomi Aal­to ja Han­na Tu­ru­nen ke­hu­vat kil­van pit­si­vii­kol­la en­si-il­tan­sa saa­vaa Ham­le­tin mur­hat -pro­duk­ti­o­ta, jos­sa he ovat as­tu­neet vaih­teek­si näyt­te­li­jän saap­pai­siin. Mo­lem­mat ovat pys­ty­neet pis­tä­mään oh­jaa­ja­mi­nän­sä het­kek­si syr­jään.

– Kun läh­din mu­kaan, pää­tin heti, et­tä olen ihan hil­jaa. Luo­tan Turk­kaan (Suu­ri­nie­mi) ja hä­nen vi­si­oon­sa. Hä­nel­lä on iha­nan her­ras­mies­mäi­nen tyy­li oh­ja­ta, to­te­aa Han­na.

– Pää­tin myös, et­ten sano mi­tään, ei­kä se ole ol­lut edes vai­ke­aa. On to­del­la va­paut­ta­vaa, kun on vas­tuus­sa vain omas­ta työs­tä. Otan sen suo­ras­taan fii­lis­te­lyn kan­nal­ta, li­sää Tomi.

Ham­le­tin mur­hat tii­vis­tää ni­men­sä mu­kai­ses­ti Sha­kes­pe­a­ren ta­ri­nan yh­dek­sän mur­haa.

– Jos ei ole lu­ke­nut Ham­le­tia, saa sen tun­nis­sa hal­tuun. Turk­ka on tii­vis­tä­nyt sen ne­rok­kaas­ti, to­te­aa Han­na.

Han­nan ke­vää­seen ja ke­sään on kuu­lu­nut suk­ku­loi­mi­nen kol­men te­at­te­rin vä­lil­lä, sil­lä hän on Ham­le­tin mur­hat -näy­tel­män tree­nien li­säk­si oh­jan­nut te­at­te­ri­har­ras­ta­jia Sä­ky­läs­sä ja Rau­man La­pis­sa. La­pin Pa­to­lam­pi­te­at­te­ris­sa saa en­si-il­tan­sa 20.7. hul­va­ton Hit­sin­pim­pu­la, se­hän on Hem­min­ki! ja Sä­ky­län Ka­tis­maan ke­sä­te­at­te­ris­sa 5.8. Jui­ce-mu­si­kaa­li. Tomi puo­les­taan oh­ja­si Kui­va­lah­den ke­sä­te­at­te­ril­le näy­tel­män Vuo­jo­en Ana­naa, jon­ka näy­tös­kau­si päät­tyi juu­ri. Mo­lem­mil­la on li­säk­si päi­vä­työt: Han­na työs­ken­te­lee Eu­ra­jo­en kris­til­li­sel­lä opis­tol­la opin­to-oh­jaa­ja­na ja il­mai­su­tai­don opet­ta­ja­na ja Tomi Rau­man kau­pun­gin nuor­ten työ­pa­jal­la val­men­nus­koor­di­naat­to­ri­na.

– Kyl­lä­hän se vaa­tii ai­ka­tau­lut­ta­mis­ta. Olen ja­ka­nut tie­tyt vii­kon­päi­vät tie­tyil­le pro­jek­teil­le si­ten, et­tä teen ai­na kak­si päi­vää pe­räk­käin sa­maa te­at­te­ria. Per­jan­tait ovat mi­nul­le te­at­te­ri­va­pai­ta päi­viä, sil­loin il­ta on pa­lau­tu­mi­sai­kaa. Olen myös por­ras­ta­nut en­si-il­to­ja, jot­ta hek­ti­sin har­joi­tus­kau­si ei osui­si te­at­te­reis­sa pääl­lek­käin, ku­vai­lee Han­na.

Kum­pi­kin on opis­kel­lut te­at­te­ri­a­laa, mut­ta li­säk­si mo­lem­mat ovat kou­lut­tau­tu­neet opet­ta­jik­si.

– Poh­din jos­sain vai­hees­sa, jat­kan­ko kes­ken jää­nei­tä kas­va­tus­tie­teen opin­to­ja vai va­lit­sen­ko te­at­te­ri-il­mai­sun oh­jaa­jan tut­kin­non. Luo­va ala on kui­ten­kin epä­var­ma työl­lis­tä­jä. Jär­ki voit­ti tun­teen, to­te­aa Tomi.

– Työ­hö­ni Eu­ra­jo­en kris­til­li­sel­lä opis­tol­la kuu­luu Eu­ra­jo­en te­at­te­ri­nuor­ten oh­jaa­mi­nen. On mah­ta­vaa, et­tä saa teh­dä omaa in­to­hi­mon koh­det­taan ja sii­tä saa palk­kaa, hy­myi­lee Han­na.

Mi­ten ku­vai­li­sit­te it­se­än­ne oh­jaa­ji­na?

– Olen tosi dip­lo­maat­ti­nen ja lii­an kilt­ti oh­jaa­ja. Py­rin sii­hen, et­tä ih­mi­sil­lä oli­si har­joi­tuk­sis­sa haus­kaa. Toi­saal­ta tie­dän, mitä ha­lu­an. Oh­jaa­jal­la pi­tää ol­la tiet­ty vi­sio, ei voi an­taa näyt­te­li­jöil­le lii­kaa va­pauk­sia, to­te­aa Tomi.

– Har­joi­tuk­sis­sa pi­tää to­si­aan ol­la haus­kaa. Ai­ka­tau­lu­tuk­sen pi­tää kui­ten­kin ol­la sel­keä, ja sii­tä täy­tyy pi­tää kiin­ni. Ha­lu­an oh­jaa­ja­na ol­la hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä. Olen myös ai­ka tark­ka sii­tä, et­ten an­na pe­rik­si vi­si­o­ni suh­teen. Saa­tan jos­kus myös soi­tel­la tai lait­taa ju­ma­lat­to­man pit­kiä ää­ni­vies­te­jä näyt­te­li­jöil­le var­sin­kin, jos en ole mie­les­tä­ni tree­neis­sä eh­ti­nyt se­lit­tää jo­tain asi­aa. Muu­ten jut­tu jää vai­vaa­maan mi­nua, to­te­aa Han­na.

Kui­va­lah­den ke­sä­te­at­te­rin näy­tös­kau­si oli pää­o­sin säil­tään keh­no. Ko­ro­nan jäl­keen en­nak­ko­myyn­tiin­kään ei ole voi­nut luot­taa.

– Ko­ro­na-ai­ka­na näy­tök­siä pe­rut­tiin, ja ih­mi­set tot­tui­vat os­ta­maan lip­pun­sa vii­me tin­gas­sa. Se jäi pääl­le. Li­säk­si osa Kui­va­lah­den ke­sä­te­at­te­rin va­ki­o­kat­so­jis­ta on jää­nyt pois, sil­lä kat­so­ja­kun­ta on iä­käs­tä. Nyt sitä on on­nek­si saa­tu vä­hän nuo­ren­net­tua, to­te­aa Tomi.

– Jui­ce-mu­si­kaa­li on myy­nyt en­nak­koon hy­vin. Pa­to­lam­pi­te­at­te­ri on taas mo­nel­le pe­rin­ne, ja lip­pu os­te­taan, oli sää mikä hy­vän­sä, to­te­aa Han­na.

Mis­tä kum­pu­aa palo te­at­te­riin?

– Te­at­te­rin maa­il­ma on kieh­to­va, ja tun­tuu, et­tei sii­tä saa tar­peek­seen. Ai­na op­pii jo­ta­kin uut­ta ja tu­tus­tuu eri­lai­siin ih­mi­siin. Sa­ta­kun­nas­sa on laa­ja ja mo­ni­puo­li­nen har­ras­ta­ja­poh­ja ja pie­net pii­rit. Jos te­kee mie­li la­val­le tai vaik­ka te­at­te­ri­bän­diin mu­kaan, löy­tyy ihan var­mas­ti joku pro­jek­ti. En ole ka­tu­nut yh­tään te­at­te­rip­ro­jek­tia, jo­hon olen läh­te­nyt mu­kaan, to­te­aa Han­na.

– Kai se on se il­mai­sun tar­ve. Ja halu an­taa ylei­söl­le ko­ke­muk­sia, li­sää Tomi.