Samu Vah­te­ris­to

Sa­ta­kun­nas­sa eri­tyi­ses­ti 1970–80-lu­vul­la ra­ken­ne­tuis­sa ta­lo­yh­ti­öis­sä poh­di­taan edes­sä ole­vien iso­jen re­mont­tien, nous­sei­den kor­jaus­kus­tan­nus­ten ja kor­ke­am­pien kor­ko­jen yh­tä­lös­sä. Pe­rin­tei­sen put­kis­to­sa­nee­rauk­sen li­säk­si mie­li te­ki­si kun­nos­taa esi­mer­kik­si kyl­py­ti­lo­ja laa­jem­min, mut­ta ra­hoi­tus­ta voi ol­la han­ka­la saa­da.

Oi­va Isän­nöin­nin isän­nöin­ti­pääl­lik­kö Ani­ta Toi­vo­nen tör­mää ta­lo­yh­ti­öi­den ra­hoi­tus­haas­tei­siin vii­koit­tain.

– En­nen, kun ta­lo­yh­ti­ös­sä pää­tet­tiin ryh­tyä re­mont­tia te­ke­mään, men­tiin pank­kiin ja ker­rot­tiin mil­lai­nen ra­hoi­tus tar­vi­taan. Nyt ra­hoi­tuk­sen saan­ti on huo­mat­ta­vas­ti vai­ke­am­paa, mikä on ly­kän­nyt usei­ta pe­rus­kor­jaus­hank­kei­ta eteen­päin.

Toi­vo­nen pi­tää en­si­ar­voi­sen tär­ke­ä­nä, et­tä ta­lo­yh­ti­ös­sä kun­nos­sa­pi­to oli­si suun­ni­tel­mal­lis­ta ja tu­le­viin kor­jaus­tar­pei­siin va­rau­dut­tai­siin etu­kä­teen.

– On tul­lut näi­tä­kin ta­pauk­sia, et­tä ra­hoi­tuk­sen saa­mi­sek­si on pi­tä­nyt ke­rä­tä yli­mää­räi­siä vas­tik­kei­ta, kun pan­kis­ta ei ole saa­nut lai­naa koko re­mont­ti­kus­tan­nuk­sel­le, Toi­vo­nen li­sää.

Pa­hin ti­lan­ne on niis­sä ta­lo­yh­ti­öis­sä, jois­sa pe­rus­kor­jaus­ta on ly­kät­ty, mut­ta vas­tik­keel­la ei sil­ti ole ke­rät­ty pus­ku­ria tu­le­vaan.

– Jos ta­lo­yh­ti­ös­sä on pal­jon kor­jaus­vel­kaa, se hei­ken­tää sel­väs­ti lai­nan­saan­ti­mah­dol­li­suuk­sia. Ja jos put­ki­re­mon­tin tai kat­to­re­mon­tin te­ke­mis­tä jou­du­taan lyk­kää­mään, se kas­vat­taa koko ajan ris­kiä va­hin­goil­le.

Yh­tään kon­kurs­siu­han alais­ta ta­lo­yh­ti­ö­tä ei vie­lä ole Toi­vo­sen tie­dos­sa, mut­ta use­as­sa jou­du­taan ai­ka­tau­lut­ta­maan tu­le­via re­mont­te­ja ra­hoi­tuk­sen eh­doil­la.

Kiin­teis­tö­ke­hi­tys Kuu­sis­ton isän­nöit­si­jä Jan­ne Kuu­sis­to tun­nis­taa ta­lo­yh­ti­öi­den tus­kan Rau­mal­la.

– Meil­lä on isän­nöin­nis­sä esi­mer­kik­si kes­ki­ko­koi­nen 40-lu­vul­la ra­ken­net­tu ker­ros­ta­lo, jos­sa käyt­tö­ve­si­put­ket ja kyl­py­huo­neet on ai­ka uu­sia. Ra­hoi­tus­ta ei kui­ten­kaan pan­kis­ta saa­da koko ura­kal­le, vaan to­den­nä­köi­ses­ti jou­du­taan jät­tä­mään pin­to­jen uu­si­mi­set te­ke­mät­tä.

Län­si-Suo­men Osuus­pan­kin asi­ak­kuus­joh­ta­ja Min­na Uu­si­ta­lo ker­too ta­lo­yh­ti­öi­den ra­hoi­tuk­sen ai­na jär­jes­ty­neen yh­des­sä kes­kus­te­le­mal­la.

– Olem­me ha­vain­neet vain muu­ta­mia yk­sit­täi­siä ta­lo­yh­ti­öi­tä, joil­le pank­ki ei ole voi­nut myön­tää ra­hoi­tus­ta täy­si­mää­räi­ses­ti, Uu­si­ta­lo sa­noo.

Ra­hoi­tuk­sen saa­mi­nen ja eh­dot riip­pu­vat sii­tä va­kuu­sar­vos­ta, jon­ka pank­ki kiin­teis­töl­le ar­vi­oi.

– Mark­ki­na­lä­hes­ty­mis­ta­paan pe­rus­tu­vas­sa va­kuu­sar­von mää­rit­tä­mi­ses­sä vai­kut­ta­via te­ki­jöi­tä ovat mm. ta­lo­yh­ti­ön si­jain­ti, ikä, kun­to, koko, ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lit, ton­tin koko ja sa­nee­raus­vel­ka.

Ra­hoi­tuk­sen myön­tä­mi­seen vai­kut­taa myös esi­mer­kik­si yh­ti­ön omis­tus­poh­ja. Kes­kit­ty­nyt omis­tus tar­koit­taa ti­lan­net­ta, jos­sa yk­si tai muu­ta­ma taho omis­ta­vat suu­ren osan ta­lo­yh­ti­ön osak­keis­ta. Jos ta­lo­yh­ti­ön omis­tus on kes­kit­ty­nyt vain muu­ta­mien ta­ho­jen kä­siin, on ta­lo­yh­ti­ön ris­ki­ta­so kor­ke­am­pi ja sen ta­kai­sin­mak­su­ky­ky voi ol­la hei­kom­pi.

– Pank­ki ar­vi­oi ta­lo­yh­ti­ön ta­lou­del­lis­ta ti­lan­net­ta ja ris­kiä myös sen omis­tus­ra­ken­teen kaut­ta. Si­joit­ta­ja­o­mis­tei­suus voi li­sä­tä ta­lo­yh­ti­ön ris­kiä ta­lo­yh­ti­ö­ra­hoi­tuk­sen ta­kai­sin­mak­sun suh­teen, sil­lä si­joit­ta­jat saat­ta­vat ol­la omis­tu­sa­su­jia enem­män kiin­nos­tu­nei­ta voi­ton ta­voit­te­lus­ta.

Uu­si­ta­lo ker­too pan­kin ar­vi­oi­van jo­kai­sen ta­lo­yh­ti­ön ti­lan­net­ta yk­si­löl­li­ses­ti ja pyr­kii löy­tä­mään ai­na jo­kai­sen ta­lo­yh­ti­ön tar­pee­seen so­pi­van rat­kai­sun.

– Jos pank­ki ei voi myön­tää ta­lo­yh­ti­öl­le ra­hoi­tus­ta, niin vaih­to­eh­to­na ovat osak­kai­den hen­ki­lö­koh­tai­set lai­nat. Pank­ki voi myös teh­dä ta­lo­yh­ti­öl­le tar­jouk­sen, jos­sa pank­ki edel­lyt­tää yh­ti­öl­tä oma­ra­hoi­tu­so­suut­ta ja voi sen jäl­keen ra­hoit­taa lo­pun sa­nee­rauk­sen kus­tan­nuk­sis­ta, Uu­si­ta­lo ku­vai­lee.

OmaSP:n Rau­man kont­to­rin­joh­ta­ja Pau­lii­na Vä­li­maan mu­kaan seu­dul­la ei on­gel­mia ole pal­joa.

– Ta­lo­yh­ti­öis­tä on pi­det­ty koh­tuul­li­sen hy­vin huol­ta. Ra­hoi­tuk­sen saa­mi­seen vai­kut­taa va­kuu­sar­von li­säk­si myös yh­ti­ön mak­su­ky­ky, jo­hon omis­tus­poh­ja voi tuo­da ris­kiä.

Vä­li­maan mu­kaan va­kuu­sar­vo­jen mää­rit­tä­mi­sen kri­tee­rit ovat Fi­nans­si­val­von­nan mää­räys­ten ta­kia ki­ris­ty­neet.

– Men­nään sii­hen suun­taan, et­tä va­kuu­sar­vo­jen mää­rit­te­lyn tu­li­si pan­kis­sa ol­la eril­li­nen toi­min­to.