Nii­lo Si­mo­jo­ki / STT

F/A–18 Su­per Hor­net -hä­vit­tä­jiä nou­see ja las­keu­tuu jat­ku­val­la syö­töl­lä len­to­tu­ki­a­lus USS Har­ry S. Tru­ma­nil­ta Poh­jan­me­rel­lä. Va­jaan kah­den heh­taa­rin suu­rui­sel­la kan­nel­la on py­sä­köi­ty­nä tai liik­kuu tois­ta­kym­men­tä hä­vit­tä­jä­ko­net­ta ja muu­ta­ma muu­kin il­ma-alus. Vä­lis­sä suk­ku­loi kym­me­niä eri­vä­ri­siin ky­pä­riin ja lii­vei­hin son­nus­tau­tu­nei­ta työn­te­ki­jöi­tä.

Ter­ve­tu­loa len­to­tu­ki­a­luk­sen kan­nel­le, jota myös maa­il­man vaa­ral­li­sim­mak­si työ­pai­kak­si kut­su­taan. Mah­dol­li­sen vir­heen seu­rauk­set voi­si­vat ol­la tääl­lä ka­tast­ro­faa­li­set, mut­ta on­net­to­muuk­sia sat­tuu ää­rim­mäi­sen har­voin. Kaik­ki su­juu kuin tans­si, ihan kir­jai­mel­li­ses­ti, sil­lä suu­rin osa vies­tin­näs­tä ta­pah­tuu eleh­tien kä­si­mer­keil­lä ja ke­hol­la. Ra­di­oyh­teys kun voi pät­kiä ja sa­nal­li­sen vies­tin voi kuul­la vää­rin, mut­ta sel­keis­sä kä­si­mer­kis­sä ei jää tul­kin­nan­va­raa.

Tär­keä osa len­to­kan­nen ko­re­og­ra­fi­as­sa on myös vä­reil­lä: kel­ta­lii­vi­set ja -ky­pä­räi­set esi­mer­kik­si oh­jaa­vat ko­nei­ta ja "shoo­ter" lä­het­tää ne ka­ta­pul­tis­ta mat­kaan. Vi­o­le­tit työn­te­ki­jät vas­taa­vat ko­nei­den tank­kauk­ses­ta, vih­re­ät kan­nen yli vi­ri­tet­ty­jen nel­jän jar­ru­vai­je­rin toi­min­nas­ta, val­koi­set tur­val­li­suu­des­ta ja niin edel­leen.

STT:n vie­rail­les­sa Na­ton ko­men­nos­sa ol­leel­la Har­ry S. Tru­ma­nil­la lo­ka­kuun lo­pul­la lä­hes jo­kai­sen las­keu­tu­van ko­neen kouk­ku osui en­si­si­jai­seen koh­tee­seen eli toi­sek­si vii­mei­seen jar­ru­vai­je­riin. Yk­si hu­ti­kin tuli näh­tyä, jol­loin kone am­pai­si uu­des­taan tai­vaal­le lä­hes sa­man tien kun ren­kaat oli­vat kos­ket­ta­neet kant­ta.

Täl­lais­ten ti­lan­tei­den va­ral­ta kaik­ki las­keu­tu­vat ko­neet nos­ta­vat moot­to­rien­sa te­hon täy­sil­le heti las­keu­tu­mi­sen jäl­keen. Kaa­sua höl­lä­tään vas­ta, kun on saa­tu var­muus vai­je­riin kiin­nit­ty­mi­ses­tä.

STT:n haas­tat­te­le­mat hä­vit­tä­jä­len­tä­jät ei­vät kier­te­le sitä, et­tä en­sim­mäi­nen las­keu­tu­mi­nen kan­nel­le jän­nit­tää her­vot­to­mas­ti.

– Pe­lo­kas oli­si kai oi­kea sana (ku­vai­le­maan tun­net­ta), sa­noo yh­tä tu­ki­a­luk­sen nel­jäs­tä hä­vit­tä­jä­lai­vu­ees­ta ko­men­ta­va Ber­nie Lutz, joka teki en­si­las­kun­sa tu­ki­a­luk­sel­le jo vuon­na 2008.

– En­sim­mäis­ten sa­dan las­keu­tu­mi­sen jäl­keen sii­tä tu­lee, ei eh­kä ru­tii­nia, mut­ta kui­ten­kin nor­maa­lim­paa, Lutz ku­vai­lee.

Luut­nant­ti Nick Wil­li­ams on huo­mat­ta­vas­ti nuo­rem­pi ja tuo­reem­pi me­ri­voi­mien hä­vit­tä­jä­len­tä­jä.

– Muis­tan, et­tä en­sim­mäi­sen las­kun py­säh­dyt­tyä jal­ka­ni tä­ri­si­vät ihan hol­tit­to­mas­ti. Olin erit­täin in­nois­sa­ni, mut­ta myös ää­ret­tö­män her­mos­tu­nut, hän ker­too.

Toi­sin kuin nor­maa­lis­ti, tu­ki­a­luk­sel­le las­keu­dut­ta­es­sa len­to­ko­neen li­säk­si liik­kuu myös koh­tee­na ole­va kii­to­tie eli tu­ki­a­lus. Len­tä­jän on pi­det­tä­vä sa­maan ai­kaa huol­ta ko­neen oi­ke­as­ta asen­nos­ta eli koh­taus­kul­mas­ta sekä py­sy­mi­ses­tä oi­ke­al­la liu­ku­po­lul­la ja kes­kel­lä suh­tees­sa las­keu­tu­mis­lin­jaan.

– Jos yk­si nois­ta kol­mes­ta muut­tuu, se to­den­nä­köi­ses­ti vai­kut­taa myös kah­teen muu­hun, Lutz se­lit­tää haas­tet­ta.

Hä­nen mu­kaan­sa on­nis­tu­nees­sa las­kus­sa ta­voit­tee­na on käy­tän­nös­sä osua ko­neen al­la roik­ku­val­la kou­kul­la noin ne­li­ö­met­rin suu­rui­sel­le alu­eel­le, plus mii­nus muu­ta­ma met­ri.

Wil­li­ams ker­too len­tä­vän­sä tu­ki­a­luk­sel­la lä­hes päi­vit­täin, joka nel­jät­tä päi­vää lu­kuun ot­ta­mat­ta. Hän toi­mii myös tois­ten las­keu­tu­mi­sia ra­di­o­teit­se oh­jaa­va­na up­see­ri­na ja ker­too ole­van­sa unel­ma­työ­pai­kas­saan.

– Kas­voin lai­vas­to­per­hees­sä. Isä­ni oli E–2 (tu­ki­a­luk­sil­ta toi­mi­va pot­ku­ri­ko­ne) -len­tä­jä, ja hä­nel­lä oli niin pal­jon hy­viä muis­to­ja, et­tä ki­pi­nä syt­tyi mi­nuun­kin, Wil­li­ams ker­too.

Myös ko­men­ta­ja Lutz ker­too len­tä­vän­sä pal­jon, kos­ka hä­nel­lä on pit­kän ko­ke­muk­sen an­si­ois­ta kel­puu­tuk­set useim­piin len­to­teh­tä­viin.

Lut­zin nah­ka­ta­kin rin­nuk­ses­sa on ni­men koh­dal­la hä­nen lem­pi­ni­men­sä "Vi­rus". Len­tä­jien pe­rin­teen mu­kai­ses­ti ra­di­o­kut­su­na käy­tet­tä­vän kiu­soit­te­le­van lem­pi­ni­men va­lit­se­vat len­tä­jä­to­ve­rit, ei­kä pää­tök­ses­tä voi va­lit­taa.

– Jos vai­kut­taa sil­tä, et­tä pi­dät ni­mes­tä­si, he to­den­nä­köi­ses­ti vaih­ta­vat sen. Jos taas et tyk­kää ni­mes­tä­si, saat var­mas­ti pi­tää sen, Lutz nau­res­ke­lee.

Hän vai­kut­taa naut­ti­van työs­tään, mut­ta sil­lä on myös var­jo­puo­len­sa. Lutz on kah­dek­san kuu­kaut­ta van­ho­jen kak­sos­ten tuo­re isä, jon­ka syys­kuus­sa al­ka­nut ko­men­nus kes­tää yh­tä­jak­soi­ses­ti vä­hin­tään seit­se­män kuu­kaut­ta.

– Vai­mo­ni on täs­sä se to­del­li­nen san­ka­ri. Hän käy töis­sä ja on yk­sin ko­to­na kak­sos­ten kans­sa, Lutz myön­tää.

Pit­kä pois­sa­o­lo ko­toa per­heen ja mui­den lä­heis­ten luo­ta on ko­ke­mus, jon­ka len­to­tu­ki­a­luk­sen koko noin 5 000-päi­nen hen­ki­lös­tö ja­kaa. Koti-ikä­vä hel­pot­tui mer­kit­tä­väs­ti muu­ta­ma vuo­si sit­ten, kun lai­val­le saa­tiin lan­ga­ton verk­ko, ker­too Har­ry S. Tru­ma­nin tie­do­tu­sup­see­ri Court­ney Cal­lag­han. Hä­nen mu­kaan­sa verk­ko to­sin toi­mii vä­hän vaih­te­le­vas­ti, mut­ta se mah­dol­lis­taa kui­ten­kin vies­tit­te­lyn ja vaik­ka­pa vi­de­o­pu­he­lut.

– Wifi on ol­lut to­del­li­nen mul­lis­tus. Mi­nä­kin saan var­mas­ti kym­me­nen What­sapp-ku­vaa ja vies­tiä kak­so­sis­ta päi­vit­täin, ko­men­ta­ja Lutz ker­too.

Cal­lag­ha­nin mu­kaan tu­ki­a­luk­sel­la työs­ken­nel­lään käy­tän­nös­sä joka päi­vä, mut­ta va­paa-ai­kaa­kin jää. Sitä var­ten lai­val­la on eri­tyi­nen "fun boss", viih­de­pääl­lik­kö ja si­vii­li, jon­ka teh­tä­vä­nä on jär­jes­tää eri­lai­sia ak­ti­vi­teet­te­ja lai­val­la ja vie­rai­lu­ja sen sa­ta­mas­sa ol­les­sa. "Fit­ness boss" puo­les­taan huo­leh­tii sii­tä, et­tä fyy­si­sen kun­non yl­lä­pi­toon tar­jou­tuu riit­tä­väs­ti mah­dol­li­suuk­sia.

– Meil­lä on lai­val­la 7–8 kun­to­sa­lia. Han­gaa­ris­sa jär­jes­te­tään li­säk­si kai­ken­lais­ta, zum­ba- ja sal­sa­tun­te­ja sekä juok­su­ja, ja myös eri­lai­sia ti­lai­suuk­sia, ku­ten ylen­nys­se­re­mo­ni­oi­ta, Cal­lag­han ker­too.

Han­gaa­ri on len­to­kan­nen ala­puo­lel­la si­jait­se­va val­ta­va hal­li, jos­sa kor­ja­taan ja huol­le­taan len­to­ko­nei­ta. Sii­pien kär­jis­sä ole­vat pu­nai­set vaah­to­muo­vi­suo­jat ei­vät ole lii­oit­te­lua, sil­lä hä­vit­tä­jien kans­sa on pe­lat­tu mel­kois­ta tet­ris­tä si­joit­ta­mal­la ne lo­mit­tain niin tar­kas­ti, et­tä vä­lis­tä tus­kin mah­tuu kul­ke­maan edes kyl­ki edel­lä.

Huol­to­hen­ki­lös­tön li­säk­si myös suu­ri osa len­to­tu­ki­a­luk­sen muus­ta mie­his­tös­tä, ku­ten esi­mer­kik­si ku­li­naa­ris­pe­si­a­lis­teik­si kut­sut­tu keit­ti­ö­hen­ki­lö­kun­ta, elää ja työs­ken­te­lee ik­ku­nat­to­mis­sa ti­lois­sa kan­nen al­la. He ei­vät vält­tä­mät­tä näe tai­vas­ta tai mer­ta päi­vä­kau­siin, el­lei viik­koi­hin.

Cal­lag­ha­nin mu­kaan moni tart­tuu­kin ti­lai­suu­teen, kun len­to­kan­nel­la jär­jes­te­tään niin kut­sut­tu deb­ris walk eli mah­dol­lis­ten ir­ral­laan ole­vien esi­nei­den et­sin­tä. Ir­to­ro­jut oli­si­vat vaa­ral­li­sia jou­tu­es­saan suih­ku­moot­to­rei­hin, ja et­sin­tö­jä teh­dään käy­tän­nös­sä päi­vit­täin. Jos­kus mu­kaan kut­su­taan kan­nen al­ta myös muu­ta hen­ki­lö­kun­taa, jol­loin heil­le tar­jou­tuu mah­dol­li­suus hu­vin ja hyö­dyn yh­dis­tä­mi­seen ul­koi­le­mal­la.

USS Har­ry S. Tru­ma­nin pääl­lik­kö, kom­mo­do­ri Dave Snow­den ku­vai­lee joh­ta­van­sa kel­lu­vaa kau­pun­kia, jos­ta löy­tyy kaik­kea ydin­voi­ma­lai­tok­sis­ta kaup­pa­kes­kuk­seen – par­tu­rei­ta­kin pe­rä­ti kym­me­nen. Hän myön­tää, et­tei ky­ke­ne tun­nis­ta­maan kas­vois­ta ja ni­mel­tä kuin ne, joi­den kans­sa on tois­tu­vas­ti työn puo­les­ta te­ke­mis­sä.

– Ha­lu­ai­sin ko­vas­ti op­pia tun­te­maan suu­rem­man jou­kon, mut­ta se on hy­vin haas­ta­vaa, Snow­den sa­noo.