Rauma sytytti Lauri-Matti Parppeihin valon joka ei sammu
Lauri-Matti Parppei on nykyään paitsi helsinkiläistynyt elokuvantekijä, myös ennen kaikkea raumalainen muusikko ja ”yleisluova ihminen”.
Sanna Rantanen
Raumalaiset muistavat Lauri-Matti Parppein yhtenä Klustermus-musiikkifestivaalin järjestäjistä sekä Musta valo -yhtyeen jäsenenä.
Tuottelias raumalaisbändi Musta valo julkaisee taas ensi keväänä uuden levyn.
– Viime vuonna julkaistun levymme nimi oli Valtakatu, kertoo Parppei Valtakadulla Raumalla ja osoittaa ympärilleen.
Näiden kahden levyn välissä Parppei tekee elokuvan.
Jossain on valo joka ei sammu on Parppein käsikirjoittama ja ohjaama. Parppei myös säveltää elokuvan musiikin lähestulkoon kokonaan.
Parppein ensimmäinen pitkä elokuva Jossain on valo joka ei sammu kuvattiin syyskuussa Raumalla ja Uudellamaalla. Rauma ei ole vain elokuvan kuvauspaikka, vaan sen tarina myös sijoittuu Raumalle.
Alkuperäiskäsikirjoitus pohjautuu Parppein omiin nuoruudenkokemuksiin kaupungissa.
Raumalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja-säveltäjänsä lisäksi elokuvassa näyttelee muun muassa raumalainen Anna Rosaliina Kauno.
Kaupunki näkyy ja Rauman giäl kuuluu ensi syksynä ensi-iltansa saavassa elokuvassa, jonka rahoitukseen ovat osallistuneet myös Rauman kaupunki ja Erkki Paasikiven säätiö.
Tätä raumalaisemmaksi elokuva tuskin voi tulla.
Parppeilla on syynsä elokuvan muotoon tehdylle rakkaudenosoitukselle kotikaupungilleen.
– Olen taiteilijaidentiteetiltäni yleisluova ihminen. Se identiteetti on syntynyt pitkälti nuoruuden porukkani touhuista Raumalla, Parppei valottaa.
– Pienistä puuhasteluista olen päässyt nyt puuhastelemaan vähän isommin ja tekemään elokuvaa, mutta kaikki on lähtöisin Raumalta.
Nuoruuden porukoillaan Parppei viittaa muun muassa bändeihinsä ja Klustermus-festivaalin taustatekijöihin.
16 vuoden ajan järjestettyä Klustermusta Parppei kuvaa matalan kynnyksen kulttuurin tekemiseksi.
– Klustermukseen kaikki pääsivät ilmaiseksi kuulemaan minkälaista musiikkia me tai kaverimme olimme itse tehneet tai halusimme kuulla, Parppei nauraa.
Klustermuksen ja nuoruuden bändien musiikkimaailmat ovat selvästi merkinneet Parppeille nyt tekeillä olevaa elokuvaakin enemmän.
– Olimme puolisyrjäytyneitä tyyppejä, jotka hakivat paikkaansa maailmassa monellakin tasolla. Meillä oli ihana yhteisö, jossa oli omat hankaluutensakin, kun olimme nuoria ja luovia, mutta siinä yhteisöllisyydessä oli paljon voimaa, Parppei muistelee.
– Olen tosi kiitollinen siitä yhteisöstä. Ihan aidosti pelastimme itsemme ja toisemme tekemisellämme. Löysimme sillä merkitystä ja paikkamme maailmassa – tunteen siitä, että voimme vaikuttaa asioihin.
Parppei korostaa, ettei Raumalla vietetyssä musiikin ympärille rakentuneessa nuoruudessa ollut kyse kuuluisuuden tai menestyksen tavoittelusta, vaan uuden luomisesta.
– Rauma on sen kokoinen kaupunki, että jos järjestit yhden tapahtuman, niin yhtäkkiä tyhjyyteen tuli valtavasti valoa.
Parppei pohtii, ettei kulttuurin luominen ole helppoa, ja että tavallaan Raumalla ollaan vähän sivussa kaikesta – mutta toisaalta kilpailua kulttuurialalla on vähemmän kuin Helsingissä ja luomiselle on tilaa.
– Meillekin aika kapinallisille ja anarkistisille ihmisille löytyi Raumalla ymmärrystä jopa elinkeinoelämän tasolta esimerkiksi Klustermuksen sponsoroinnin muodossa, hän huomauttaa.
Parppei haluaakin sanojensa mukaan jättää elokuvallaan jonkinlaisen jäljen tästä yllättävän erityisestä kokemuksestaan, musiikin ja kulttuurin sävyttämästä nuoruudesta Raumalla.
– Haluan kuvata samaan aikaan lämpimästi mutta rehellisesti miltä se tuntuu, Parppei kertoo.
– Rauma on mulle kaikkein tärkein kaupunki maailmassa loppuun asti.
Elokuvan tekeminen Raumalla ja raumalaisuuden kuvaaminen on ollut Parppeille merkittävä kokemus.
– Niissä samoissa paikoissa, missä itse on tehnyt päättömiä musiikkikokeiluja, on nyt ollut hirveä määrä ihmisiä toteuttamassa omaa käsikirjoitustani, hän päivittelee.
– Se on aika poikkeuksellista siihen nähden, mistä tässä on lähdetty.
Parppei toivoo myös, että raumalaiset voisivat tunnistaa itsensä Jossain on valo joka ei sammu -elokuvasta.
– Olen koittanut saada elokuvaan läpileikkauksen raumalaisuudesta omien ja muiden kokemusten kautta, hän paljastaa.
– Toivottavasti se näkyy lopputuloksessa.
