Eri­ä­vien mie­li­pi­tei­den esit­tä­mi­nen ja ää­ne­käs rii­te­ly on help­poa; se on tai­to, jon­ka lä­hes jo­kai­nen meis­tä hal­lit­see luon­nos­taan. Mut­ta osaam­me­ko me enää so­pia? Po­li­tii­kas­sa ja yh­teis­ten asi­oi­den hoi­dos­sa kaik­kein tär­keim­piä omi­nai­suuk­sia ovat yh­des­sä te­ke­mi­nen ja voi­ma­va­ro­jen yh­dis­tä­mi­nen – sil­loin­kin, kun nä­kö­kul­mat ero­a­vat. Il­man ky­kyä ra­ken­ta­vaan yh­teis­työ­hön yh­teis­kun­nal­lis­ta ke­hit­ty­mis­tä ei ta­pah­du, ja pol­jem­me vain pai­kal­lam­me.

Olem­me Rau­mal­la juu­ri nyt erit­täin kriit­tis­ten ja suur­ten ky­sy­mys­ten ää­rel­lä. En­si vuo­den ta­lou­sar­vi­o­kä­sit­te­ly on tu­los­sa pää­tök­sen­te­koon, ja se vaa­tii meil­tä kai­kil­ta vas­tuul­li­suut­ta. Li­säk­si Van­han Rau­man kaa­vas­ta on lu­vas­sa pää­tös lop­pu­vuo­des­ta. Oli tuo pää­tös lo­pul­ta myön­tei­nen tai kiel­tei­nen, yk­si asia on var­ma: jat­kos­sa tar­vi­taan poik­keuk­sel­li­sen vah­vaa yh­teis­työ­tä kaa­van käy­tän­nön to­teu­tuk­ses­sa. Rii­tai­sel­la il­ma­pii­ril­lä em­me ra­ken­na Van­han Rau­man tu­le­vai­suut­ta.

Sa­maan ai­kaan kol­man­nen sek­to­rin yl­le on nous­sut synk­kiä pil­viä. So­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen avus­tus­kes­kuk­sen (STEA) avus­tus­ten pie­nen­ty­mi­nen is­kee myös Sa­ta­kun­nan ja Rau­man pai­kal­li­siin jär­jes­tö­toi­min­toi­hin. Jär­jes­tö­jen te­ke­mä en­nal­ta­eh­käi­se­vä työ on kor­vaa­ma­ton­ta, ja nii­den säi­ly­mis­tä tu­li­si tu­kea yh­des­sä kai­kin mah­dol­li­sin pai­kal­li­sin kei­noin. Otam­me­ko sii­tä yh­des­sä vas­tuu­ta vai kat­som­me­ko vie­res­tä kun toi­min­not ku­tis­tu­vat ole­mat­to­miin ja lop­pu­jen lo­puk­si lop­pu­vat ko­ko­naan.

Sain juu­ri py­säyt­tä­vän uu­ti­sen sii­tä, kuin­ka konk­reet­ti­ses­ti nämä ra­hoi­tu­son­gel­mat ja avus­tus­kä­sit­te­lyi­den vii­väs­tyk­set kos­ket­ta­vat ih­mis­ten ar­kea: Sa­ta­kun­nan muis­tiyh­dis­tys on ir­ti­sa­no­nut kaik­ki kol­me työn­te­ki­jään­sä ja toi­min­ta uh­kaa lop­pua ko­ko­naan. Tämä on hä­lyt­tä­vä merk­ki sii­tä, mitä on lu­vas­sa, jos em­me he­rää. Kat­som­me­ko me päät­tä­ji­nä vain si­vus­ta ta­pah­tu­mia ja tyy­dym­me voi­vot­te­le­maan, vai ryh­dym­me­kö yh­des­sä konk­reet­ti­siin toi­miin yh­teis­ten asi­oi­den eteen­päin vie­mi­sek­si?

Täs­sä va­ka­vas­sa ti­lan­tees­sa on suo­ras­taan hä­vet­tä­vää, jos osa ajas­ta ja ener­gi­as­ta käy­te­tään vain omien po­liit­tis­ten int­res­sien aja­mi­seen ja yh­den hen­ki­lön maa­lit­ta­mi­seen. Se on pois­sa sil­tä työs­tä, jota mei­dän pi­täi­si teh­dä rau­ma­lais­ten hy­väk­si. Mei­dän on oh­jat­ta­va kaik­ki käy­tet­tä­vis­sä ole­va ener­gi­am­me yh­tei­seen te­ke­mi­seen. Rau­ma­lai­set an­sait­se­vat päät­tä­jiä, jot­ka ky­ke­ne­vät yh­teis­työ­hön vai­kei­na­kin ai­koi­na.

Ca­ri­ta Vir­ta­nen

SDP-ryh­män 1. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja, alue- ja kun­ta­päät­tä­jä, seu­ra­kun­ta­vaa­lieh­do­kas, Rau­ma