Raa­mat­tu ker­too mo­nis­ta ih­mi­sis­tä. He oli­vat ai­kan­sa ih­mi­siä, syn­tyi­vät ja syn­nyt­ti­vät. Me olem­me tä­män ajan his­to­ri­aa. Pala ai­nut­ker­tais­ta elä­mää, jon­ka Ju­ma­la on luo­nut. Ar­vo­kas­ta ja kal­li­sar­vois­ta. Ei ole ole­mas­sa tois­ta sa­man­lais­ta kuin sinä ja Ju­ma­la ra­kas­taa si­nua niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­kai­sen Poi­kan­sa kuo­le­maan syn­tiem­me täh­den, jot­tei ku­kaan huk­kui­si vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.

Men­nyt­tä em­me voi muut­taa ja tu­le­vai­suus on avoin. Mut­ta me voim­me vai­kut­taa nyt omaan elä­määm­me. Ju­ma­lan Sana sa­noo: "Tul­kaa mi­nun ty­kö­ni te työ­tä te­ke­vät ja ras­kau­te­tut, Minä an­nan teil­le le­von. Siis tul­kaa! As­tu yk­si as­kel ja Ju­ma­la as­tuu mon­ta si­nua koh­ti.

On eräs lau­lu, mis­sä sa­no­taan: Joka ja­no­aa, hän tul­la saa luok­se Jee­suk­sen, luok­se Mes­ta­rin. Joka us­koo Hä­neen, joka luot­taa Hä­neen – elä­män al­kaa voi uu­des­taan.

Sinä olet Ju­ma­lan ku­vak­si luo­tu. Sana sa­noo: "Hän loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­sen­sa. Mie­hek­si ja nai­sek­si Hän hei­dät loi. Ai­ko­jen alus­sa Ju­ma­la pu­hal­si hen­ke­än­sä

ih­mi­seen ja ih­mi­ses­tä tuli elä­vä sie­lu. Sit­ten syn­ti tuli maa­il­maan.

Ju­ma­la ha­lu­aa tä­nään pu­hal­taa uu­del­leen Py­hää Hen­ke­än­sä, jot­ta ih­mi­ses­tä tu­lee elä­vä, sil­lä ih­mi­nen on ta­val­laan kuol­lut en­nen uu­des­ti­syn­ty­mis­tä

Ju­ma­la sa­noo: "Sil­lä tei­dän täy­tyy syn­tyä uu­des­ti yl­hääl­tä, sil­lä il­man sitä ei ku­kaan ole nä­ke­vä Ju­ma­laa. Siis us­ko Her­raan Jee­suk­seen Kris­tuk­seen niin sinä pe­las­tut. Siis us­ko täs­sä ajas­sa ja voit sa­noa: Kat­so­kaa min­kä­lai­sen rak­kau­den Hän on mi­nul­le an­ta­nut, Niin et­tä mi­nua kut­su­taan Ju­ma­lan lap­sek­si, joka minä olen­kin.

Sirk­ka-Lii­sa Vir­ta

Seu­ra­kun­ta­koor­di­naat­to­ri, Po­rin One Way seu­ra­kun­ta