Kes­kus­tan pu­heen­joh­ta­ja Ant­ti Kaik­ko­nen ava­si hal­li­tus­pe­lin, vaik­ka edus­kun­ta on is­tu­nut vaa­li­kau­des­ta vas­ta puo­let. Kaik­ko­nen poh­dis­ke­li, et­tei pu­na­mul­ta enää hou­kut­te­le. San­na Ma­ri­nin (sd.) hal­li­tus­kau­des­ta jäi trau­mo­ja, jot­ka ei­vät ole kah­des­sa vuo­des­sa haih­tu­neet. Kaik­ko­sen mu­kaan kes­kus­ta lei­mau­tui vi­her­va­sem­mis­to­lai­sen po­li­tii­kan pönk­kä­puuk­si. Seu­rauk­se­na oli raju tap­pio.

Hal­li­tu­syh­teis­työ ko­koo­muk­sen kans­sa­kaan ei ole on­gel­ma­ton­ta. Se näh­tiin Juha Si­pi­län (kesk.) hal­li­tuk­ses­sa. Lii­an oi­keis­to­lais­ta po­li­tiik­kaa, kuu­lui ken­tän ää­ni. En­nen vaa­le­ja han­kit­tu suo­si­tuim­man puo­lu­een ase­ma suli pa­has­ti.

Kym­me­nen vuo­den kor­pi­va­el­luk­sen jäl­keen kes­kus­ta on löy­tä­mäs­sä it­sen­sä. Mi­ten täs­tä eteen­päin, jou­tuu Kaik­ko­nen ky­sy­mään. Hän it­se kään­tyi­si enem­män ko­koo­muk­sen kuin de­ma­rien puo­leen. Maa­kun­tien mie­het ja nai­set ha­la­ja­vat de­ma­rien suun­taan.

Jos niin käy kuin täl­lä het­kel­lä näyt­tää, et­tä SDP nou­see yk­kös­puo­lu­eek­si, voi vai­kea va­lin­ta­on­gel­ma rat­ke­ta kuin it­ses­tään. Syn­tyi­si SDP:n, ko­koo­muk­sen ja kes­kus­tan hal­li­tus. Si­kä­li­kin Kaik­ko­sen oli­si hel­pom­pi sie­tää de­ma­rei­ta, et­tä puo­lu­een pu­heen­joh­ta­ja Ant­ti Lind­man me­nee Ma­ri­nia mon­ta pii­rua oi­ke­am­mal­la.

No, vaa­lei­hin on pit­kä ai­ka. Olo­suh­teet kui­ten­kin pu­hu­vat joh­ta­van op­po­si­ti­o­puo­lu­een puo­les­ta. De­ma­rien kau­la ko­koo­muk­seen on vii­ti­sen pro­sent­tiyk­sik­köä.

Ku­lu­van vaa­li­kau­den jäl­keen pe­rus­suo­ma­lai­sia odot­taa ruma tap­pio ja op­po­si­tio. Leik­kauk­set ja työ­eh­to­jen hei­ken­nyk­set osu­vat pa­has­ti sen ydin­kan­nat­ta­ja­kun­taan.

Jos Kaik­ko­nen pys­tyy säi­lyt­tä­mään edes osan sii­tä nos­tees­ta, min­kä puo­lue kun­ta- ja alu­e­vaa­leis­sa sai, niin voi­daan pu­hua en­ti­seen ta­paan kol­mes­ta suu­res­ta. Se toki edel­lyt­tää pe­rus­suo­ma­lais­ten ma­ha­las­kua. En­ti­seen ai­kaan oli it­ses­tään sel­vää, et­tä yh­den kol­mes­ta suu­res­ta piti jää­dä op­po­si­ti­oon.

Kol­men suu­ren yh­teis­hal­li­tus näh­tiin de­mok­ra­ti­an kan­nal­ta on­gel­mal­li­se­na. Näin sik­si, et­tä op­po­si­tio oli­si kuih­tu­nut ole­mat­to­mak­si, ei­kä sil­lä oli­si ol­lut edel­lyk­siä us­kot­ta­vaan hal­li­tuk­sen haas­ta­mi­seen.

Nyt ei ole ihan sa­mas­ta kyse. Kai­ken li­säk­si maa­il­mas­sa ele­tään niin omi­tui­sia ai­ko­ja, et­tä se luo edel­ly­tyk­set hy­vin poik­keuk­sel­li­sil­le hal­li­tus­ko­koon­pa­noil­le. Täl­lai­nen kol­men koos­tu­mus ky­ke­ni­si vah­van enem­mis­tön­sä tur­vin te­ke­mään isän­maan kan­nal­ta jär­ke­viä, mut­ta mo­nien kan­sa­lais­ten kan­nal­ta ikä­vi­ä­kin rat­kai­su­ja.

Op­po­si­tio taas oli­si ko­vas­ti ha­ja­nai­nen. Ei oi­kein us­kot­ta­val­ta kuul­los­ta, et­tä pe­ru­suo­ma­lai­set te­ki­si­vät vaik­ka­pa yh­tei­sen vä­li­ky­sy­myk­sen va­sem­mis­to­lii­ton ja vih­rei­den kans­sa.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

pää­toi­mit­ta­ja