Il­ta-Sa­no­mien toi­mit­ta­ja so­lut­tau­tui ikään­ty­nei­den pal­ve­lu­ta­loon ja teki ar­vo­kas­ta työ­tä pait­si koh­da­tes­saan ja hoi­ta­es­saan van­huk­sia myös nos­ta­mal­la taas jul­ki­suu­teen ikään­ty­nei­den hoi­don ti­lan­teen.

Van­hus­ten­hoi­don epä­koh­dat ovat pu­hu­tut­ta­neet pal­jon vii­me kuu­kau­si­na. Vak­ka-Suo­mes­sa po­lii­si tut­kii van­huk­sen kuo­le­maa hoi­to­lai­tok­ses­sa kuo­le­man­tuot­ta­muk­se­na ja heit­teil­le­pa­no­na; epäi­lyn mu­kaan hoi­to­lai­tok­sen val­von­ta­toi­men­pi­teet ei­vät ol­leet riit­tä­viä. Tu­rus­sa muis­ti­sai­ras van­hus ku­ris­tui kuo­li­aak­si hoi­va­ko­dis­sa, kuu­kaut­ta myö­hem­min Iva­los­sa muis­ti­sai­ras van­hus me­neh­tyi pal­ve­lu­ko­dis­sa jää­ty­ään toi­sen po­ti­laan al­le vuo­tees­saan ja Es­poos­sa van­hus kuo­li, kun tur­va­pu­he­lin­hä­ly­tyk­set ei­vät ta­voit­ta­neet hoi­ta­jia. Van­hus oli hä­lyt­tä­nyt apua 11 ker­taa tun­nin ai­ka­na, ei­kä hä­ly­tyk­siin vas­tat­tu.

Ei ole en­sim­mäi­nen ker­ta vii­me vuo­sien ai­ka­na, kun tie­dos­tam­me van­hus­ten­hoi­don puut­teet. Jo­ku­nen vuo­si sit­ten vaa­lien al­la to­dis­tim­me vas­taa­van­lais­ta ko­hua, jol­loin hoi­ta­ja­mi­toi­tus­ta nos­tet­tiin ja sit­tem­min las­ket­tiin työ­voi­man saa­ta­vuu­den ta­kaa­mi­sek­si. Kui­ten­kin tun­tuu, et­tä ai­na ko­hun laan­nut­tua het­ken ku­lut­tua olem­me taas läh­tö­pis­tees­sä, ei­kä mi­kään muu­tu.

Tuo­re ta­paus pal­ve­lu­ta­lon ar­jes­ta on jäl­leen yk­si esi­merk­ki täs­tä il­mi­ös­tä. Ku­vauk­set yk­sin jä­te­tyis­tä, apua odot­ta­vis­ta van­huk­sis­ta ja kii­reen al­le hau­tau­tu­vas­ta hoi­vas­ta he­rät­tä­vät voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Mi­ten näin voi ol­la? Mi­ten hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa van­huk­set jä­te­tään kuo­le­maan yk­sin, si­dot­tu­na il­man val­von­taa, mik­si hoi­ta­jat edel­leen tis­kaa­vat, sii­vo­a­vat ja pyyk­kää­vät, mik­si lää­ke­hoi­don vir­hei­tä ta­pah­tuu, mik­si hä­ly­tys­ran­nek­kei­den toi­min­taa ei tar­kis­te­ta, mik­si ny­kyi­sin hoi­va­ko­din työ­vuo­rois­sa tun­tuu, et­tä hoi­de­taan kir­jaus­vel­voit­tei­den vuok­si enem­män tie­to­ko­net­ta kuin van­huk­sia?

En­nen van­hain­ko­dis­sa saa­tet­tiin elää jopa vuo­si­kym­men ja osal­lis­tua ar­jen pyö­rit­tä­mi­seen. Hoi­va­ko­dit ovat ny­kyi­sin muut­tu­neet enem­män­kin sai­raa­loi­den saat­to­hoi­to-osas­toik­si, kuin lop­pu­e­lä­män ko­deik­si. Pois­sa ovat suk­kaa ku­to­vat mum­mot ja puu­töi­tä te­ke­vät pa­pat. Ti­lal­la vuo­tee­seen hoi­toa tar­vit­se­via hau­rai­ta van­huk­sia, joi­den voin­nin ja kun­non on ru­si­koi­nut muis­ti­sai­raus tai muut sai­rau­det niin, et­tei it­se­näi­ses­ti pys­ty enää lu­sik­kaa suu­hun­sa saat­ta­maan.

Kak­si­kym­men­tä vuot­ta ikäih­mi­siä hoi­ta­nee­na voin to­de­ta sen ole­van pait­si ar­vo­kas­ta ja omal­la ta­val­laan eri­tyi­sen pal­kit­se­vaa, myös var­sin kuor­mit­ta­vaa. On ras­kas­ta koh­da­ta voin­nin hii­pu­mis­ta, huo­lis­saan ole­via lä­hei­siä, uu­pu­nei­ta omais­hoi­ta­jia, sai­rauk­sien riu­dut­ta­mia en­nen elin­voi­mai­sia ke­ho­ja, elä­män pii­rin ka­ven­tu­mis­ta, su­rua ja luo­pu­mis­ta.

Kun vii­mek­si is­tuin kuo­le­van van­huk­sen sän­gyn vie­rel­lä pi­tä­en hän­tä kä­des­tä ja si­li­tel­len, tun­tui eri­tyi­sen pa­hal­ta. On ol­lut eri asia koh­da­ta hii­pu­vaa voin­tia joka päi­vä hoi­ta­jan työs­sä hoi­va­ko­dis­sa, kuin har­vem­min si­jai­se­na työs­ken­nel­les­sä, jol­loin elä­män hau­raus näyt­täy­tyy pal­jon voi­mak­kaam­pa­na. Jos­sain vai­hees­sa hoi­ta­mi­ses­ta ja kuo­le­man­kin koh­taa­mi­ses­ta tu­lee “vain työ­tä” ja sii­nä koh­taa pi­täi­si hoi­ta­jan hä­ly­tys­kel­lo­jen soi­da. Voi­daan ol­la lä­hel­lä kyy­nis­ty­mis­tä, vä­sy­mis­tä ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä, joka IS:n ju­tus­sa­kin osin nou­see esil­le.

Mi­kään lain­sää­dän­tö, oh­jeis­tus tai val­von­ta ei pys­ty mää­rit­tä­mään sitä, mi­ten ih­mi­set lo­pul­ta hoi­de­taan ja koh­da­taan. Kyse on pait­si re­surs­seis­ta, myös hoi­va­ko­din ai­dois­ta ar­vois­ta ja hoi­ta­jien asen­teis­ta, suh­tau­tu­mi­ses­ta lä­him­mäi­siin ja hoi­det­ta­viin. Se lo­pul­ta mää­rit­tää sen, on­ko elä­män vii­mei­sil­lä het­kil­lä hoi­ta­ja pi­tä­mäs­sä kä­des­tä vai se­laa­mas­sa kah­vi­huo­nees­sa pu­he­lin­taan.

Yh­teis­kun­tam­me ra­ken­ta­neet ikäih­mi­set an­sait­se­vat pait­si nöy­rim­män kii­tok­sen, myös vih­doin sen ar­vok­kaan hoi­don, jos­ta vuo­si­kau­det on pu­hut­tu. Tar­vi­taan­ko hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­sen uu­del­leen tar­kas­te­lu, li­sää val­von­taa, sank­ti­oi­ta? Mut­ta ta­kaa­ko mi­kään näis­tä lo­pul­ta sitä hy­vää ja laa­du­kas­ta hoi­toa ja ar­vo­kas­ta koh­taa­mis­ta?

Nii­na Im­mo­nen

Alu­e­val­tuus­to­ryh­män pj. (ps.), Huit­ti­nen