Tui­ja Saa­ri­nen

– Olen pie­nes­tä as­ti ty­kän­nyt soit­taa kaik­kea, mikä on sat­tu­nut ole­maan ulot­tu­vil­la­ni. Ai­kui­se­na olen jo­ten­kin vaan jat­ka­nut sitä leik­kiä, to­te­aa rau­ma­lais­läh­töi­nen Es­ko Grundst­röm.

Grundst­rö­miä on luon­neh­dit­tu mul­ti-inst­ru­men­ta­lis­tik­si. Pää­inst­ru­ment­tin­sa eli kont­ra­bas­son li­säk­si hän soit­taa mui­ta bas­so­ja, hai­ta­ria, kos­ke­tin­soit­ti­mia ja muun mu­as­sa kan­te­let­ta.

Grundst­rö­min tie vei heti lu­ki­on jäl­keen vuon­na 2005 Hel­sin­kiin ja Si­be­lius-Aka­te­mi­aan opis­ke­le­maan mu­siik­ki­kas­va­tus­ta.

– Sii­nä me­ni­kin vuo­si­kym­men. Olen ai­na vit­sail­lut, et­tä mo­net luu­le­vat, et­tä Si­be­lius-Aka­te­mi­aan on vai­kea pääs­tä, mut­ta it­se olen sitä miel­tä, et­tä siel­tä on pal­jon vai­ke­am­pi pääs­tä ulos.

Muu­si­kon ura läh­ti no­pe­as­ti nou­suun jo opis­ke­lu­ai­ka­na, ja hän pää­si mu­kaan huip­pu­pai­koil­le iso­jen te­at­te­ri­ta­lo­jen ku­ten Svens­ka Te­a­ter­nin ja Suo­men Kan­sal­lis­te­at­te­rin pro­duk­ti­oi­hin. Tänä päi­vä­nä hän on saa­vut­ta­nut ko­ke­neen ja mo­ni­puo­li­sen te­at­te­ri­muu­si­kon mai­neen jopa sii­nä mää­rin, et­tä sä­vel­tä­jät soit­ta­vat yleen­sä hä­nel­le suo­raan ja pyy­tä­vät mu­kaan pro­duk­ti­oi­hin­sa.

Grundst­röm to­te­aa huu­mo­ril­la ole­van­sa ”maam­me ta­ka­ri­vin muu­si­koi­ta”.

– Olen luon­teel­ta­ni sä­es­tä­jä, ja soi­tan sel­lai­sia soit­ti­mia, jot­ka aset­tu­vat en­nem­min taka- kuin etu­ri­viin. Mut­ta saan teh­dä sitä ta­ka­ri­vin hom­maa etu­ri­vin pai­koil­la.

Grundst­röm te­kee mu­siik­kia laa­jal­la pa­le­til­la.

– Mi­nul­la on klas­si­nen poh­ja, vaik­ka tänä päi­vä­nä te­ke­mi­ses­sä­ni pai­not­tu­vat­kin enem­män maa­il­man­mu­siik­ki, jazz ja kan­san­mu­siik­ki ja eten­kin näi­den gen­re­jen ra­ja­pin­nat.

Ak­tii­vi­sim­pia ”vak­ka­ri­bän­de­jä”, jois­sa Grundst­röm soit­taa ovat täl­lä het­kel­lä Em­ma-pal­kit­tu­kin kan­san­mu­siik­kiyh­tye BFP (Ber­gå Folk Pro­ject), jaz­ziin ja maa­il­man­mu­siik­kiin kes­kit­ty­vä Ilk­ka Aro­la Sound Ta­gi­ne, Mood Sup­rim, joka yh­dis­te­lee mys­ti­siä me­lo­di­oi­ta ja mo­der­nia ää­ni­mai­se­maa sekä Mi­mie Moo­re Jazz Edi­ti­on.

Soit­ta­mi­sen li­säk­si Grundst­rö­min muu­sik­kou­teen kuu­lu­vat sä­vel­tä­mi­nen, so­vit­ta­mi­nen ja tuot­ta­mi­nen.

– Kaik­ki roo­lit ovat oi­ke­as­taan koko ajan läs­nä ja ne tu­ke­vat toi­si­aan. Esi­mer­kik­si kun sä­vel­län tai teen so­vi­tus­ta, yri­tän aja­tel­la asi­aa soit­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta, kuin­ka luon­te­vaa sitä on soit­taa. Toi­saal­ta saa­tan miet­tiä, mis­sä te­os­ta tul­laan esit­tä­mään, mil­lai­nen on ää­ni­tek­niik­ka ja akus­tiik­ka. Muu­sik­ko tai tuot­ta­ja saat­taa siis tul­la sä­vel­tä­jän tai so­vit­ta­jan ton­til­le.

Grundst­röm aloit­ti kont­ra­bas­son soi­ton Rau­man mu­siik­ki­o­pis­tos­sa 9-vuo­ti­aa­na opet­ta­ja­naan Tomi Pie­ti­käi­nen. Hän on käy­nyt myös mu­siik­ki­luo­kat läpi alus­ta lop­puun.

– Sain Rau­mal­ta ker­ta kaik­ki­aan eri­no­mai­set eväät, poh­jan, jon­ka pe­rus­teel­la men­nään edel­leen eteen­päin. On ihan mie­le­tön­tä, mi­ten mi­nua siel­lä kan­na­tel­tiin ja tu­et­tiin. Voi­sin mai­ni­ta vaik­ka kuin­ka pal­jon ni­miä, mut­ta mie­lee­ni on jää­nyt esi­mer­kik­si mu­siik­ki­o­pis­ton leh­to­ri Tau­no Sa­vi­auk, joka omal­la ajal­laan ja vai­vo­ja sääs­te­le­mät­tä muun mu­as­sa val­men­si mi­nua yk­si­tyi­ses­ti, kun olin siir­ty­mäs­sä hä­nen joh­ta­maan­sa or­kes­te­riin. Sa­vi­auk on teh­nyt vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na val­ta­van mu­siik­ki­kas­va­tus­työn.

Rak­kaus te­at­te­riin syt­tyi myös Rau­mal­la.

– Muis­tan eri­tyi­sen hy­vin Hä­rän­tap­po­a­se-näy­tel­män, joka oli Mona Leh­to­lan lop­pu­työ. Olin 13-vuo­ti­as ja mu­ka­na pi­a­nis­ti­na. Se vii­meis­tään sy­tyt­ti in­to­hi­mon te­at­te­riin. Ta­ju­sin, et­tä te­at­te­riym­pä­ris­tö on se, jos­sa ha­lu­an ol­la. Et­tä se tun­tuu ko­dil­ta.

Jo­ku­nen viik­ko sit­ten Grundst­rö­mil­lä oli kol­me pe­rät­täis­tä keik­kaa, jois­ta en­sim­mäi­nen oli La­pis­sa Jaak­ko Lai­ti­nen & Vää­rä Raha -yh­ty­een kans­sa pai­kal­li­sis­sa kup­pi­lois­sa, min­kä jäl­keen hän suun­ta­si Kaus­ti­sen ka­ma­ri­mu­siik­ki­vii­kol­le ja lo­puk­si vie­lä jaz­z­ris­tei­lyl­le.

– Mie­tin ris­tei­lyl­lä, et­tä mis­sä­hän näis­tä olen eni­ten ko­to­na­ni. Vie­lä 15 vuot­ta sit­ten mi­nul­la oli­si ol­lut kau­hea hui­ja­ri­synd­roo­ma pääl­lä, mut­ta ny­ky­ään tun­nen ai­ka lail­la ai­dos­ti eri pai­kois­sa, et­tä tääl­lä mi­nun kuu­luu­kin ol­la.

Grundst­röm on asut­ta­nut van­haa puu­ta­loa Lo­vii­sas­sa noin kym­me­nen vuo­den ajan. Nyt edes­sä on keik­kai­lun suh­teen rau­hal­li­sem­pi ru­pe­a­ma, sil­lä hän jää van­hem­pain­va­paal­le maa­lis­kuun alus­sa. Se kes­tää ke­sä­kuun lop­pu­puo­lel­le as­ti. Grundst­rö­mil­lä on 1- ja 4-vuo­ti­aat po­jat ja 11-vuo­ti­as ty­tär.

– Omien bän­dien kei­kat hoi­dan, mut­ta muu­ten kes­ki­tyn ko­tiin ja teen sen tosi mie­lel­lä­ni. Ai­ka to­den­nä­köi­ses­ti saan ol­la vii­meis­tä ker­taa noin pie­nen kans­sa, jo­ten ha­lu­an naut­tia täs­tä ajas­ta.