San­na Ran­ta­nen

– Muist raum­lai­ne: isäs ja äi­tis o meri, muis­tut­taa Frei­net­kou­lun reh­to­ri ja Rau­ma-har­ras­ta­ja Kati Nord­man Tau­no Kos­ke­laa tois­ta­en, tut­kies­saan Me­ri­kau­pun­ki Rau­ma -näyt­te­lyä.

Rau­ma­lai­sil­le Kos­ke­lan värs­sy on enem­män kuin sa­na­he­li­nää.

Me­ri­mu­se­on näyt­te­lys­sä huo­maa, et­tä meri nä­kyy, kuu­luu ja tun­tuu kau­pun­gin yti­mes­sä as­ti.

Osa me­ren tu­li­ai­sis­ta on rau­ma­lai­sil­le it­ses­tään­sel­vyyk­siä – ku­ten kes­kus­tan läpi mat­kaa­va Rau­man Ga­nal, me­ri­mie­hen ja lai­van­va­rus­ta­jan ko­ti­mu­se­ot Kirs­ti ja Ma­re­la, van­ho­jen ta­lo­jen ik­ku­nois­sa kiil­tä­vät koi­ra­ko­ris­te­pat­saat tai pur­je­lai­va-ai­ka­kau­den muis­to­merk­ki Ta­sa­la Vilkk ja Hak­k­ri Ii­ro.

Mut­ta meri on myös asi­oi­ta, jot­ka ker­to­vat, et­tei Van­ha Rau­ma ole pelk­kää his­to­ri­aa.

Kau­pun­gis­ta löy­tyy li­säk­si to­dis­tei­ta sii­tä, et­tei­vät kan­sain­vä­li­set tuu­lah­duk­set ole mi­kään uu­si tren­di, vaan Rau­ma on ol­lut maa­il­man me­rien aal­lon har­jal­la ai­ko­jen­sa alus­ta as­ti.

– Saim­me Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa ver­rat­tain var­hain vä­rit ta­lo­jen sei­niin. Il­man mer­ta Van­ha Rau­ma oli­si pelk­kää har­maa­ta puu­ta, tie­tää Nord­man.

– Me­ren tuo­mia ovat myös rans­ka­lai­set kak­luu­nit van­has­sa kau­pun­gis­sa. Ne kul­je­tet­tiin tän­ne Poh­jo­lan pe­ru­koil­le lai­val­la.

Lai­vat ovat tuo­neet tul­les­saan myös ma­ku­ja, tuok­su­ja ja pu­heen­par­ren.

– Kun van­has­sa kau­pun­gis­sa ter­va­taan, tuok­suu meri. Kun ra­vin­to­las­sa nau­ti­taan laps­kous­sia, syö­dään ruo­kaa, jon­ka eri va­ri­aa­ti­oi­ta löy­tyy Itä­me­ren ran­noil­ta, Nord­man lu­et­te­lee.

– Ja pu­hees­sam­me kuu­luu edel­leen Rau­man giäl, joka ei ole pelk­kä mur­re, vaan oi­kea kie­li omal­la kie­li­o­pil­laan.

Rau­man gi­ä­les­sä on lai­na­sa­no­ja esi­mer­kik­si ruot­sis­ta, ja sa­no­ja ket­ju­te­taan yh­teen pe­rin rans­ka­lai­sit­tain. Mois­ta ai­nut­laa­tui­suut­ta ei tu­han­sien jär­vien maas­sa kuu­le muu­al­la.

– Meri on ri­kas­tut­ta­nut mei­tä mo­der­neil­la eu­roop­pa­lai­sil­la vai­kut­teil­la ja tuo­nut kult­tuu­ris­ta si­vis­tys­tä, pai­not­taa Nord­man.

Meri on jokaiselle eri. Freinetkoulun lasten maalaamat merenaallot Merikaupunki Rauma -näyttelyssä ovat kaikki eri värisiä. Tässä kartassa on merkitty raumalaisnuorille tärkeitä paikkoja merellä – kullakin on omansa. Nordmanille rakas paikka on Kiikartornin kallio. Meri on myös kaikille yhteinen. Siksi niin näyttelyssä kuin Freinetkoulun lasten opetuksessa korostetaan meren hyvinvoinnista huolehtimisen tapoja ja tärkeyttä.

Sanna Rantanen

Suu­rin me­ren an­ti­mis­ta lie­nee koko kau­pun­ki it­se. Sa­ta­man syn­nyt­tä­mä Rau­ma elää mo­nin ta­voin me­res­tä edel­leen.

Ka­las­tus on vaih­tu­nut me­rel­li­siin ra­vin­to­la- ja mat­kai­lu­y­ri­tyk­siin ja pur­je­lai­vat tä­män päi­vän te­lak­ka­toi­min­taan ja sa­ta­ma­kont­tei­hin, mut­ta meri on ja py­syy.

Koko kau­pun­gin hen­ki on saa­pu­nut sa­ta­mas­ta. Sii­nä aja­tuk­ses­sa on jo­tain, mikä te­kee Nord­ma­nil­le myös te­ol­li­ses­ta sa­ta­ma­nä­ky­mäs­tä kau­niin.

– Rau­man vau­raus on tul­lut me­res­tä, poh­tii Nord­man.

– Mi­nul­le sa­ta­ma edus­taa mah­dol­li­suut­ta läh­teä – reit­tiä, kai­puu­ta ja va­paut­ta.

Meri up­po­aa sy­väl­le. Nord­ma­nil­le se on mie­len­ti­la, hen­kis­tä pää­o­maa, te­ra­pi­aa, voi­ma­va­ra ja lo­pu­ton luo­vuu­den läh­de – kuin mu­siik­kia tai ru­nout­ta.

Me­ri­mai­se­ma ja -il­ma, me­ri­tuu­li, me­ren ää­net, lii­ke ja vä­rit muo­dos­ta­vat sie­luk­kaan elä­myk­sen myös niil­le, joil­le meri ei ole tut­tu.

– Kou­lum­me kan­sain­vä­li­set vie­raat ha­lu­a­vat ai­na näh­dä me­ren, ker­too Nord­man.

– Mi­nun ja var­mas­ti mo­nen muun­kin rau­ma­lai­sen il­ta­len­kit joh­ta­vat usein me­ren­ran­taan.

Meri on Nord­ma­nin mu­kaan ai­van eri asia kuin jär­vi.

– Kyl­lä sen tun­tee, et­tä ky­sees­sä on jo­tain suu­rem­paa, hah­mot­to­mam­paa, ar­vaa­mat­to­mam­paa ja vaa­ti­vam­paa, Nord­man pun­ta­roi.

– Ui­mas­sa ol­les­sa­kin suo­lai­nen meri tun­tuu vai­kut­ta­vam­mal­ta.

Vaik­ka Nord­man ei ole elä­nyt ve­nei­ly­e­lä­mää, on me­ren lä­hei­syys hä­nel­le tär­ke­ää.

Meri on yh­tä kuin koti, joka pi­tää Ruot­sis­sa ja Sak­sas­sa­kin asu­neen Nord­ma­nin kiin­ni juu­ris­saan.

Mo­nen rau­ma­lai­sen taus­tal­ta löy­tyy ta­ri­noi­ta, jois­sa meri on sekä is­tut­ta­nut et­tä kat­kais­sut juu­ria.

Nord­man elää ny­ky­päi­vän me­rel­lis­tä rak­kaus­ta­ri­naa to­dek­si, sil­lä hä­nen ruot­sa­lai­nen mie­sys­tä­vän­sä asuu Ah­ve­nan­maal­la.

– Pit­kä vä­li­mat­ka on haas­teel­li­nen, mut­ta me­ri­teit­se toi­sen luo mat­kus­ta­mi­ses­sa on jo­ta­kin hy­vin ru­nol­lis­ta, lin­jaa Nord­man.

– Mei­tä meri pi­kem­min­kin yh­dis­tää kuin erot­taa.

Mis­sä kaik­ki­al­la aal­toi­lee si­nun me­re­si? Omaan si­säi­seen me­reen­sä voi su­kel­taa Me­ri­mu­se­on Me­ri­kau­pun­ki Rau­ma -näyt­te­lys­sä esi­tel­ty­jen ide­oi­den ja tie­to­jen vii­toit­ta­ma­na. 20.12.2025 as­ti esil­lä ole­va näyt­te­ly osoit­taa me­ren mo­net mer­ki­tyk­set me­ri­kau­pun­gin ih­mis­ten ar­jes­sa en­nen ja nyt.

Li­sä­tie­to­ja näyt­te­lys­tä ker­ro­taan Me­ri­mu­se­on ko­ti­si­vuil­la osoit­tees­sa rmm.fi , jos­ta löy­tyy myös link­ki Ma­jak­ka-opas­si­vus­tol­le rau­ma­lais­ten me­rel­lis­ten ko­ke­mus­ten pa­riin.