Ari An­te­roi­nen

Rau­ma­lai­nen, ny­kyi­sin Föö­ris­sä keit­ti­ö­pääl­lik­kö­nä työs­ken­te­le­vä Jan­ne Se­lin­kos­ki, 57, ar­ve­lee ole­van­sa ai­noa Rau­mal­la asu­va Chef Rôtis­seur, eli Pais­tin­kään­tä­jien ri­ta­ri­kun­nan edus­ta­ja. Hän sai kää­dyt 30 vuot­ta sit­ten työs­ken­nel­les­sään Pur­si­ka­si­nol­la.

Ta­sa­vuo­si­kym­me­nien kun­ni­ak­si hän jär­jes­ti Föö­ris­sä vii­me vii­kon­lop­pu­na ko­me­an, mut­ta ren­non seit­se­män ruo­ka­la­jin il­lal­li­sen.

– Il­lan me­nus­sa oli noin puo­let sa­maa, mitä oli sil­loin 30 vuot­ta sit­ten, kun kää­dyt siel­lä Pur­si­ka­si­non ti­lai­suu­des­sa sain. Olim­me päi­vi­tet­tä­neet sitä kui­ten­kin tä­hän päi­vään, Se­lin­kos­ki avaa.

Kuin­ka Chef Rôtis­seur- ri­ta­ri­kun­taan pää­see?

– Sin­ne ei ha­e­ta, vaan sin­ne suo­si­tel­laan. Suo­sit­te­li­joi­ta on kak­si. Sit­ten raa­ti tu­lee pai­kal­le ti­lai­suu­teen kat­so­maan, et­tä kaik­ki me­nee niin­kuin pi­tää­kin. Ky­sees­sä on ku­li­na­ris­ti­nen ja gast­ro­no­mi­nen jär­jes­tö, Se­lin­kos­ki vas­taa.

– Tie­dot me­ne­vät pää­paik­kaan Pa­rii­siin ja kes­tää jon­kin ai­kaa, kun­nes tie­to pää­tök­ses­tä tu­lee. Mi­nun ins­tal­loin­ti­ni oli ke­säl­lä 1996 Tu­run Kau­pun­gin­te­at­te­ril­la. Oli jän­nit­tä­vä het­ki frak­ki pääl­lä ja taus­tal­la kat­se­li­vat muun mu­as­sa Sau­li Nii­nis­tö, Mar­tin Saa­ri­kan­gas ja mui­ta. Il­ta­juh­la vie­tet­tiin Tu­run lin­nas­sa. Hie­no ta­pah­tu­ma on jää­nyt kyl­lä mie­leen.

Mut­ta mi­ten mies in­nos­tui ai­ka­naan alas­ta? Teh­tiin­kö ko­to­na jo ai­ka­naan yh­des­sä ruo­kaa?

– Ei. Mut­ta kun olin Rau­man­me­ren ylä­as­teel­la, tyk­kä­sin ko­ti­ta­lous­tun­neis­ta. Pääs­tö­to­dis­tuk­seen tuli 10 ja sain sti­pen­din­kin vie­lä. Sii­tä sai jon­kin­lai­sen pot­kun ja hain­kin yk­kös­vaih­to­eh­to­na Rau­man Me­ren­kul­kuop­pi­lai­tok­seen lai­va­kok­ki­puo­lel­le, Se­lin­kos­ki ker­too.

– Olen en­sim­mäi­set ruo­at teh­nyt 16-vuo­ti­aa­na me­ri­kou­lus­sa ja ke­sä­töis­sä Lo­ma­ko­ti Män­ty­rin­tees­sä. Ihan vi­ral­li­ses­ti en­sim­mäi­nen työ­paik­ka­na oli Rau­man to­rin kul­mal­la La Bam­bas­sa Jo­hans­so­nin Jus­sin ai­ka­na 1987.

Se­lin­kos­ken CV:stä löy­tyy pit­kä lis­ta työ­pai­kois­ta, jois­sa hän on vuo­sien var­rel­la työs­ken­nel­lyt: Ka­la­to­rin Ma­ja­ta­lo, use­am­pi Nes­teen lai­va, Pur­si­ka­si­no, Rau­man Luk­ko ja Lou­nas­baa­na.

– Mo­nen­lai­sia keit­ti­öi­tä täs­sä on näh­ty.

Ketjujen kantaja on Chef Rôtisseur eli Paistinkääntäjien ritarikunnan edustaja. Kuva: Ari Anteroinen

Mi­ten työ on vuo­si­kym­me­nien ku­lu­es­sa muut­tu­nut?

– Raa­ka-ai­nei­ta on tul­lut tie­ten­kin li­sää ja nii­tä saa ny­ky­ään jos jon­kin­lai­ses­sa muo­dos­sa, Se­lin­kos­ki to­te­aa.

– Buf­fa­pöy­dis­sä taa­sen oli ai­ka­naan pal­jon ka­laa ja pöy­dät ko­ris­tel­tiin hie­nos­ti. Nyt ne ovat men­neet pel­kis­te­tym­mik­si, Se­lin­kos­ki jat­kaa.

Tie­tys­ti lait­teet ovat ke­hit­tu­neet vuo­sien var­rel­la pal­jon.

– On tul­lut äly­uu­nia ja äly-sitä sun tätä. Lait­teil­la on enem­män älyä kuin ko­kil­la, Se­lin­kos­ki nau­rah­taa.

It­se ruo­an­lai­tos­sa käy­te­tään Se­lin­kos­ken mu­kaan edel­leen sa­mo­ja kik­ko­ja kuin en­nen­kin.

Töi­den vas­ta­pai­nok­si Se­lin­kos­ki har­ras­taa muun mu­as­sa penk­kiur­hei­lua ja ge­o­kät­kei­lyä. Mut­ta kuin­ka käy ruo­an­val­mis­tus ko­ti­o­lois­sa, kun päi­vät pit­kät työs­ken­te­lee ruo­an pa­ris­sa?

– Vai­mo­ni on myös alun pe­rin kok­ki. Hän te­kee vä­lil­lä ruo­kaa. Mut­ta kun minä me­nen töis­tä ko­tiin, en vält­tä­mät­tä syö edes mi­tään läm­min­tä ruo­kaa. Töis­sä tu­lee syö­tyä kui­ten­kin. Enem­män syön ko­to­na jo­tain il­ta­pa­la­tyyp­pis­tä. Vii­kon­lop­pui­sin jos­kus teen jo­tain, mut­ta vä­lil­lä saa­tam­me men­nä syö­mään jon­ne­kin tai ti­laam­me ko­tiin jo­tain.

Lo­puk­si Jan­ne Se­lin­kos­ki kiit­tää vie­lä hen­ki­lö­kun­taan­sa. Kyse ei to­del­la­kaan ole yh­den mie­hen show'sta.

– Mi­nul­la on sel­lai­set työn­te­ki­jät, joi­ta il­man en pär­jäi­si. Teem­me tosi pie­nel­lä po­ru­kal­la ai­ka iso­ja­kin mää­rää ruo­kia, ke­huu Se­lin­kos­ki.

– Omas­ta mie­les­tä­ni olem­me on­nis­tu­neet hy­vin. Ja työ jat­kuu.