Maria Kuusiluoma: "Jazzit ovat Porille upea lahja"
Maria Kuusiluomalla on pitkä historia Pori Jazzien parissa. Hän kokee festivaalin olevan osa porilaisten identiteettiä.
Tiia Jokisalo
Pori Jazzeilla on monen porilaisen tapaan näyttelijä Maria Kuusiluomankin sydämessä aivan oma nuotin mallinen sopukkansa, mutta myös ainutlaatuinen historiansa.
Ensimmäiset jazz-kokemukset sijoittuvat muistin ulottumattomiin 1970-luvulle Kuusiluoman taaperoaikaan, kun vanhemmat ottivat lapset mukaan konsertteihin.
Teiniaikana Jazzkatu oli tietenkin paikka, jonne tultiin päivät perätysten viettämään aikaa ystävien kera. Vielä ollessaan alaikäinen Kuusiluoma aloitti kesätyöt Cafe Jazzissa ja myöhemmin Raatihuoneen kellarissa, ja niiden myötä monen vuoden jazzit olivat sinetöity.
Jazz-tunnelmaa pääsi aistimaan vahvasti Jazzkadun alueella työskennellessä, mutta konsertteihin hän ei ehtinyt, kunnes 1990-luvun alussa Jyrki Kangas kysyi nuorta teatterikorkeakouluopiskelijaa konsertteja juontamaan.
Seuraavan vuosikymmenen Kuusiluoma sitten spiikkasikin niin pääkonsertteja kuin pienempiäkin keikkoja ympäri Etelärantaa ja Kirjurinluotoa.
– Jazzejahan juhlittiin tuolloin kymmenen päivää. Teurastamolla oli isoja bileitä, jotka kestivät vähintään neljään aamuyöllä. Olin viideltä kotona, jossa sitten odotti iso lössi jazztunnelmaisia ystäviä. Majoitin parhaimmillaan toistakymmentä ihmistä. Palkkioksi juonnoista sain pääsylippuja, joita sitten jaoin ystäville, kun itse olin töissä, hän muistelee nauraen.
Maria Kuusiluoma asuu ja työskentelee Helsingissä, mutta saapuu aina kesäisin kotikaupunkinsa hoteisiin, sillä hän työskentelee Kirjurin Kesäteatterin tuottajana.
Tiia Jokisalo
Vaikka festivaali on ollut hänelle nuoruusvuosina hyvin työntäyteinen, ajasta on jäänyt lämpimiä muistoja.
– Kuulin musiikkia, tapasin artisteja, sain nauttia tunnelmasta ja tosiaan usein kämppä oli täynnä kavereita. Mutta olihan tuolloin vielä sunnuntaikonsertteja ja silloin ehdin itsekin kävijän roolissa mukaan, hän muistaa.
Vuosien vieriessä jossain kohtaa tavaksi muodostui illallistaminen lukuisien jazzvieraiden kanssa Raatihuoneen kellarissa, jonka jälkeen iso sakki siirtyi Kirjurin puolelle. Lokkilavan läheisyydessä on koivu, jolla on aivan omanlaisensa tuttavuus Kuusiluoman kanssa.
– Se on ollut sellainen kiintopiste, josta tietää, että löytää oman porukkansa. Sen äärellä olemme viettäneet monet piknikit, hän nauraa.
Nykyään aamuun asti valvotut yöt ovat jääneet vähemmälle, mutta jazzporukka kokoontuu edelleen.
– Iän myötä on tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi, että puitteet on oltava kohdillaan, ja jos sataa, niin sitten en lähde yhtikäs minnekään.
Kuusiluoma on tyytyväinen Jazzkadun paluuseen alkuperäiselle paikalleen.
– Uskon, että jos Jazzpuisto Kirjurissa olisi toiminut, olisi se siellä edelleen. Mutta Kirjuri on sen verran kaukana, että sinne pitää mennä, kun taas Etelärantaan voi piipahtaa ohimennen. Onhan se oikein porilaisia yrittäjiäkin ajatellen, että kun täällä tapahtuu jotakin, kaikki saavat vähän hyvää siitä itselleen, hän toteaa ja jatkaa:
– Toki olen avoin muutokselle, asiat muuttuvat ja niin pitääkin. Kuuluu kai asiaan, että kun mittariin tulee enemmän lukemia, sitä muistelee herkemmin vanhoja hyviä aikoja.
Kuusiluoman puheesta kuultaa ylpeys festivaalista puhuttaessa. Hän näkee jazzien olevan osa porilaisten ja maakunnan identiteettiä, jota pitää varjella ja tehdä festivaalille tulevaisuudessakin kunniaa.
Jyrki Kangas oli Kuusiluomalle ystävä, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen.
– Hän oli merkittävä innovaattori, taiteilija ja persoona. Tätä tapahtumaa ei ole luonut mikään kasvoton, kylmä organisaatio, vaan kaikki on lähtenyt ihmisten osaamisesta ja intohimosta, ja lopputuloksena on maailmalla tunnettu festivaali. Sehän on aivan mieletöntä. Kangas kumppaneineen jätti Porille arvokkaan perinnön ja lahjan ihan jo taloudellisessakin mielessä, mutta myös kulttuurillisesti, sanoo Kuusiluoma.


