Timo Sa­vu­nen

Kun So­fia Lat­va­jär­ven kans­sa on ju­tel­lut noin mi­nuu­tin, tu­lee tun­ne, et­tä sii­nä­pä on in­to­hi­moi­nen, ja asi­al­leen omis­tau­tu­nut nai­nen. Mut­ta nii­tä piir­tei­tä on pak­ko ol­la, kun pyö­räyt­tää tyh­jäs­tä pys­tyyn vii­ni­ti­lan Kan­kaan­pään Ve­nes­jär­ven ky­lään. Läh­tö­ti­lan­ne­kaan ei ol­lut eri­tyi­sen hoh­do­kas. Ti­lan isän­nän, Heik­ki Lat­va­jär­ven sel­kä­on­gel­mat pa­kot­ti­vat luo­pu­maan ai­em­mis­ta töis­tä, ja kai­ken hui­puk­si ti­lan leik­kuu­pui­mu­ri pa­loi kes­kel­le pel­toa. Jo­tain oli kek­sit­tä­vä.

– Sinä vuon­na oli hyvä mar­ja­sa­to, ja vaik­ka kuin­ka tein me­hu­ja ja hil­lo­ja, niin mar­jo­ja riit­ti ai­na vaan. Hei­kin kans­sa mie­tit­tiin, mitä niis­tä teh­dään, ja pää­dyt­tiin mar­ja-rosé­vii­niin, jota an­net­tiin su­ku­lai­sil­le jou­lu­lah­jak­si. Jo sa­ma­na aat­to­na he ky­syi­vät, saa­ko sitä os­taa li­sää. Sa­noin, et­ten ha­lua jou­lu­aat­to­na put­kaan al­ko­ho­lin myy­mi­ses­tä, mut­ta sii­tä se ki­pi­nä kui­ten­kin läh­ti, So­fia Lat­va­jär­vi nau­raa.

Vii­ni­ti­lal­li­sek­si ei kui­ten­kaan voi läh­teä ihan pys­ty­met­säs­tä in­to­hi­mon tur­vin. Pa­ris­kun­nan piti ha­keu­tua opis­ke­le­maan vii­nin- ja al­ko­ho­lin­tuo­tan­toa, ja lu­pa­by­rok­ra­ti­a­kin vaa­ti osan­sa.

– Meil­tä vei nel­jä ja puo­li vuot­ta sii­hen, et­tä saa­tiin ava­ta Vii­ni­ti­la Meg­ga­la vuon­na 2020, So­fia huo­kai­see.

Sen jäl­keen­kin on ol­lut kan­to­ja kas­kes­sa, mut­ta nou­su­kii­toa ei ole es­tä­nyt mi­kään. Vii­ni­ti­lal­la on ti­la­myy­mä­län li­säk­si ra­vin­to­la ja baa­ri, ja kä­vi­jä­mää­rät ovat vuo­si vuo­del­ta kas­va­neet.

– Meil­lä kävi vii­me vuo­den ai­ka­na noin 12 000 ih­mis­tä, ja täl­le vuo­del­le on lupa odot­taa vä­hin­tään­kin sa­maa, So­fia Lat­va­jär­vi hy­myi­lee.

Latvajärvien Laura-tytär on myös tilalla töissä, ja opiskelee samalla alkoholijuomien valmistuksen ammattitutkintoa.

Me­nes­tyk­sel­le on yk­sin­ker­tai­nen re­sep­ti – pal­jon työ­tä, hyvä pal­ve­lu, ja en­si­luok­kai­set tuot­teet. Ei voi ol­la sat­tu­maa, et­tä Meg­ga­lan vii­nit, kuo­hu­vii­nit ja sii­de­rit ovat pää­ty­neet jopa Mic­he­lin-ta­sois­ten ra­vin­to­loi­den tar­jon­taan.

– An­noim­me vas­ti­kään mei­dän tuot­tei­ta ka­li­for­ni­a­lais­ten asi­an­tun­ti­joi­den mais­tel­ta­vik­si, ja he oli­vat oi­ke­as­ti sitä miel­tä, et­tä ne ovat koko Eu­roo­pan par­haim­mis­toa, So­fia iloit­see.

Moi­sen pa­laut­teen voi­si us­koa nos­ta­van Meg­ga­lan ne­li­hen­ki­sen tii­min ja­lat vä­hin­tään­kin puo­li met­riä ir­ti lank­ku­lat­ti­as­ta, mut­ta asia on So­fia Lat­va­jär­ven mu­kaan juu­ri päin­vas­toin.

– Voi kuu­le, me­hän ol­laan ihan vas­ta-al­ka­jia vie­lä! Ar­ki pi­tää joka päi­vä nöy­rä­nä. Täl­lä alal­la ei kos­kaan voi ol­la val­mis.

Tilapuodissa on juomien lisäksi tarjolla paljon muitakin tuotteita lähiseudulta.

Mut­ta joku sa­lai­suus on ol­ta­va! Mikä te­kee Meg­ga­lan tuot­teis­ta niin ai­nut­laa­tui­sia, et­tä tam­pe­re­lai­ses­sa shamp­pan­ja­baa­ris­sa­kin al­ko­ho­li­ton Val­kea Nei­to -kuo­hu­juo­ma on yk­si pai­kan suo­si­keis­ta? So­fi­an mu­kaan sa­lai­suus on mei­dän kaik­kien näh­tä­vis­sä ja ko­et­ta­vis­sa.

– Se on tämä mei­dän Suo­mi! Mei­dän met­sät, pel­lot ja tar­hat ovat täyn­nä aar­tei­ta, mit­kä pi­tää vain ym­mär­tää aar­teik­si. Meil­lä on va­loi­sat ke­säy­öt, mit­kä vai­kut­ta­vat eri­tyi­sel­lä ta­val­la mar­joi­hin ja he­del­miin. Sa­moin vesi on puh­das­ta. Ne ovat sel­lai­sia asi­oi­ta, mitä muu­al­la maa­il­mas­sa ei voi­da ko­pi­oi­da, So­fia muis­tut­taa in­nos­tu­nee­na.

Tilan sadat kirsikkapuut olivat jutunteon hetkellä puhkeamassa pian kukkaan kuin Japanin Hanami-juhlassa.

Meg­ga­lan ki­vi­jal­ka­na on it­se tila ja sen yh­tey­des­sä toi­mi­va myy­mä­lä, mut­ta toi­nen­kin ki­vi­jal­ka on ra­ken­tu­mas­sa. Sii­tä lo­pul­lis­ta pää­tös­tä ei­vät kui­ten­kaan tee So­fia ja Heik­ki, vaan kak­si­sa­taa va­lit­tua.

– Al­ko­ho­li­lain uu­dis­tus on meil­le ää­rim­mäi­sen iso asia. Ja ni­me­no­maan se, et­tä jat­kos­sa tuot­tei­den verk­ko­kaup­pa oli­si mah­dol­lis­ta – niin kuin se nyt on mah­dol­lis­ta ul­ko­mail­ta­kin. Ky­sy­mys on sii­tä, et­tä pääs­tään ta­sa­ver­tai­seen ase­maan, So­fia muis­tut­taa.

Sen ver­ran luot­ta­vai­sia Lat­va­jär­vil­lä kui­ten­kin ol­laan, et­tä verk­ko­kaup­paa jo ra­ken­ne­taan, jot­ta se on heti val­mis, kun uu­dis­tus to­teu­tuu.

Sii­hen as­ti Meg­ga­lan tuot­teet – ku­ten pa­la­neen pui­mu­rin muis­tol­le ni­met­ty Ki­pi­nä-sii­de­ri – pi­tää men­nä naut­ti­maan tai nou­ta­maan Ve­nes­jär­vel­tä. Puit­teet ovat idyl­li­set ja viih­tyi­sät, ja niil­le, jot­ka yhä em­pi­vät sitä, et­tä lie­nee­kö ko­ti­mai­nen vii­ni ko­vin­kaan kak­sis­ta, So­fi­as Lat­va­jär­vel­lä on kan­nus­ta­va vies­ti.

– Kan­nat­taa tul­la mais­ta­maan, sa­noo So­fia my­häil­len.