Satakunnan hyvinvointialueen johtaja: Hankintalain uudistuksesta valtava työ
Hallitus päätti, ettei nykyisen hankintalain toimeenpanon kiristäminen riitä, vaan lakia pitää muuttaa ja edistää kilpailua sekä uusien markkinoiden syntymistä.
Pauli Uusi-Kilponen
Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Tero Mäkiranta sanoo, että pitkässä juoksussa lakiuudistus voi tuoda kustannussäästöjä etenkin suurille kunnille ja hyvinvointialueille, mutta pienten yksiköiden kohdalla kustannukset saattavat nousta.
– Joka tapauksessa, jos ehdotus menee sellaisenaan läpi, tuottaa se hyvinvointialueille ja kunnille valtavasti työtä, ja alkuun myös kustannukset kaikkialla nousevat, Mäkiranta arvioi.
Esityksen ydin on siinä, että kuntien ja hyvinvointialueiden omistamien niin sanottujen inhouse-yhtiöiden omistusosuus pitää nostaa kymmeneen prosenttiin, jotta ostoja voidaan pitää sisäisenä hankintana ilman ulkoista kilpailutusta.
Tuo kymmenen prosentin vaatimus tietäisi Kuntaliiton mukaan 200 toimivan yhtiön lopettamista, koska niissä yksittäisen kunnan tai hyvinvointialueen osuus omistuksesta jää kymmenen prosentin alle.
Satakunnan hyvinvointialue omistaa tietotekniikka- ja palkkapalveluja tarjoavasta Sarastiasta 0,75 prosenttia, joten se ei voi enää ostaa sen palveluja sisäisesti ilman kilpailutusta.
– Me kyllä pystymme tekemään omistajajärjestelyjä niin, että tuo hallituksen omistajaosuusvaatimus täyttyy. Ostopalvelut yksityisiltä yrityksiltäkin ovat täysin mahdollisia, Mäkiranta vakuuttaa.
Satakunnan hyvinvointialueen vuosibudjetti noin miljardia euroa. Se osaltaan kertoo alueen ostovoimasta ja siitä, että yksityisen palveluiden kilpailutuksesta saadaan toimiva. Jos hallituksen esitys menee läpi, on todennäköistä, että markkinoille syntyy uusia toimijoita ja sitä kautta aitoa kilpailua.
Kuntaliitto varoittaa julkisen sektorin kustannusten noususta ja hallinnollisesta lisätaakasta. Osittain tämän on totta. Pitää muistaa, että Suomessa on hyvin erilaisia hyvinvointialueita ja kuntia.
Isoilla sote-alueilla, johon Satakuntakin voidaan luokitella, ei tuota vaikeuksia kilpailuttaa palveluitaan esimerkiksi juuri ict-palveluissa ja palkanlaskennassa, joita nyt Sarastia hoitaa. Ihan sama tilanne on monissa muissakin palveluissa, kuten kotihoidossa, terveyspalveluissa, teistä huolehtimisessa jne.
– Pienten yksiköitten kohdalla tilanne on erilainen. Palvelujen tarjoajia ei löydy välttämättä niin, että syntyisi aito kilpailutilanne. Ne joutuvat ehkä tuottamaan palvelunsa itse. Itse tuotettu palvelu pienimuotoisesti on tehotonta ja kallista, painottaa Mäkiranta.
Kunnille ja hyvinvointialueille on laissa määritellyt tehtävät, jotka pitää joka tapuksessa hoitaa.
Lisäkustannuksista selviäminen tuottaa suurta tuskaa, koska jo nyt niin monen hyvinvointialueen ja kunnan talous on äärimmäisen kireällä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden pitää hoitaa alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä.
Satakunnan hyvinvointialueen hallituksen jäsen ja entinen maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä pitää 10 prosentin omistusrajaa liian tiukkana. Hänen mielestään sekä prosenttirajassa että aikataulussa pitäisi olla joustoa. Hän muistuttaa myös siitä, miten kilpailuttaminen ei ole ihan yksinkertainen asia, jos hankintalaki menee sellaisenaan läpi.
– Esimerkiksi ict-järjestelmien ja palkkahallinnon siirto inhouse-yhtiöistä yksityiselle puolelle olisi jo valtava prosessi. Pitää muistaa sekin, onko kunnilla tai hyvinvointialueilla hankintaosaamista, vai pitääkö turvautua konsulttien palveluihin, sanoo Aro-Heinilä.
Konsulttien käyttö on ollut julkisella puolelle varsin yleistä järjestelmien vaihdoissa. Se taas tuo kustannuksia samoin kuin koko vaihtoprosessin hoitaminen.
Isojen tietojärjestelmien vaihto tiedonsiirtoinen ja henkilökunnan koulutuksineen vie helposti vuosia.
– Miten kyetään hoitamaan asiakasturvallisuus muutostilanteissa? Se on iso haaste, Aro-Heinilä pohti.
Sellaisetkin isot yksiköt, joille kilpailuttaminen olisi voinut tuoda kustannussäästöjä, ovat kuitenkin ostaneet toistuvasti palvelunsa samalta toimittajalta. Aro-Heinilä sanoo syyksi toimittajan vaihdon tuoman valtavan työmäärän.
Aro-Heinilä haluaa korostaa, ettei hän missään nimessä vastusta kilpailun edistämistä. Lähtökohtaisesti hän pitää sitä hyvänä asiana, samoin kuin pyrkimystä kustannustehokkuuden nostamiseen.
– Samalla pitää muistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen keskeinen tavoite: tasavertaisten palveluiden tuottaminen tehokkaasti kaikille alueen tai kunnan koosta ja sijainnista riippumatta.