Tiia Jo­ki­sa­lo

Sa­ta­kun­nan Ken­nel­pii­rin ken­nel­neu­vo­ja Mai­ja Löy­tö­lä kan­nus­taa miet­ti­mään mil­lai­nen koi­ra so­pii juu­ri omaan elä­mään.

– Kun va­li­taan it­sel­le so­pi­vaa koi­ra­ro­tua, tu­lee en­si­si­jai­ses­ti kiin­nit­tää huo­mi­o­ta koi­ran käyt­tö­tar­koi­tuk­seen. Et­sit­kö seu­ra­koi­raa vai ha­lu­at­ko mah­dol­li­ses­ti har­ras­taa sen kans­sa jo­ta­kin la­jia?

Myös koi­ran koko, tur­kin­hoi­don tar­ve ja asui­no­lo­suh­teet vai­kut­ta­vat va­lin­taan. Pit­kä­kar­vai­sen koi­ran turk­kia ei hoi­de­ta vain sil­loin, kun sii­hen sat­tuu ole­maan ai­kaa, ja pal­jon lii­kun­taa kai­paa­van ro­dun kans­sa on läh­det­tä­vä pit­käl­le len­kil­le sääs­tä riip­pu­mat­ta.

Koi­ran­pi­toa suun­ni­tel­les­sa kan­nat­taa las­kea myös kus­tan­nuk­set re­a­lis­ti­ses­ti. Ruo­ka, ro­ko­tuk­set, va­kuu­tus, va­rus­teet ja eläin­lää­kä­ri­käyn­nit kuu­lu­vat pa­ket­tiin. Li­säk­si on hyvä va­rau­tua yl­lät­tä­viin ku­lui­hin.

Kun so­pi­vaa ro­tua et­si­tään, kas­vat­ta­jan va­lin­taan kan­nat­taa käyt­tää ai­kaa. Hyvä kas­vat­ta­ja ker­too avoi­mes­ti ro­dun omi­nai­suuk­sis­ta, mah­dol­li­sis­ta haas­teis­ta ja ter­veys­tu­lok­sis­ta. Sa­mal­la hän ha­lu­aa tie­tää, mil­lai­seen ko­tiin pen­tu on muut­ta­mas­sa ja mil­lais­ta elä­mää sen kans­sa on tar­koi­tus viet­tää.

Se, mil­lai­nen koi­ra on ai­kui­se­na, riip­puu osit­tain pen­tu­a­jan ko­ke­muk­sis­ta, jo­ten en­sim­mäi­set kuu­kau­det ovat tär­kei­tä. Kun pen­tu to­tut­te­lee vä­hi­tel­len ko­din ää­niin, eri­lai­siin alus­toi­hin ja vie­rai­siin ih­mi­siin, maa­il­ma ei tun­nu myö­hem­min ai­van yh­tä ih­meel­li­sel­tä pai­kal­ta. Myös emän ja si­sa­rus­ten kans­sa vie­tet­ty ai­ka opet­taa koi­ral­le so­si­aa­li­sia tai­to­ja.

Löy­tö­län mu­kaan kas­vat­ta­jan teh­tä­vä ei ra­joi­tu pen­tu­jen syn­ty­mään ja luo­vu­tuk­seen. Hän vai­kut­taa koi­rien hy­vin­voin­tiin jo ja­los­tus­va­lin­noil­la ja huo­leh­tii sii­tä, et­tä pen­nut saa­vat hy­vän alun elä­mäl­leen.

Yk­si kas­vat­ta­jan tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä on löy­tää pen­nul­le so­pi­va koti. Hyvä kas­vat­ta­ja us­kal­taa myös sa­noa, jos jo­kin rotu ei vai­ku­ta os­ta­jal­le so­pi­val­ta.

– Kas­vat­ta­ja an­taa pen­nul­le sen alun, jon­ka va­raan lop­pu ra­ken­tuu. Oi­kea pen­tu oi­ke­aan ko­tiin eh­käi­see mon­ta on­gel­maa.

Kas­vat­ta­jan vas­tuul­la ovat myös asi­an­mu­kai­set käy­tän­nöt, ku­ten pen­nun re­kis­te­röin­ti, tun­nis­tus­mer­kin­tä ja kir­jal­li­nen kaup­pa­kir­ja. Suo­mes­sa kas­vat­ta­jan tu­lee il­moit­taa pen­tu myös Ruo­ka­vi­ras­ton koi­ra­re­kis­te­riin, min­kä jäl­keen uu­si omis­ta­ja huo­leh­tii koi­ran tie­to­jen päi­vit­tä­mi­ses­tä omiin ni­miin­sä.

Pen­nun kou­lu­tus al­kaa heti sen saa­vut­tua uu­teen ko­tiin. Si­sä­siis­tey­den opet­ta­mi­sen li­säk­si tär­kei­tä asi­oi­ta ovat so­si­aa­lis­ta­mi­nen ja kä­sit­te­lyyn to­tut­ta­mi­nen. Kyn­sien leik­kaa­mi­nen ja tur­kin­hoi­to kan­nat­taa ot­taa osak­si ar­kea pie­nin, rau­hal­li­sin har­joi­tuk­sin.

Myös eri­lai­siin ym­pä­ris­töi­hin tu­tus­tu­mi­nen aut­taa pen­tua kas­va­maan ta­sa­pai­noi­sek­si koi­rak­si. Puis­tot, eri­lai­set kul­ku­väy­lät, vie­raat ih­mi­set ja muut koi­rat tar­jo­a­vat uu­sia ko­ke­muk­sia, mut­ta kaik­kea ei tar­vit­se näh­dä ja ko­kea yh­del­lä ker­taa. Ta­voit­tee­na ei ole teh­dä pen­nus­ta het­kes­sä roh­ke­aa maa­il­man­val­loit­ta­jaa, vaan an­taa sil­le mah­dol­li­suus tu­tus­tua ym­pä­ris­töön­sä omaan tah­tiin­sa.

En­sim­mäis­tä koi­raa hank­ki­val­le pen­tu­kurs­si on Löy­tö­län mu­kaan hyvä aloi­tus. Siel­tä saa neu­vo­ja ja tu­kea kou­lu­tuk­seen, ei­kä kaik­kea tar­vit­se ope­tel­la yk­sin.

– Koi­ras­ta ei tule hy­vin käyt­täy­ty­vää it­ses­tään, hän muis­tut­taa.

Koi­ran kou­lu­tuk­ses­sa tar­vi­taan joh­don­mu­kai­suut­ta, mikä saat­taa ol­la hel­pom­min sa­not­tu kuin teh­ty. Ai­na­kin sil­loin, kun vas­tas­sa ovat ano­vat nap­pi­sil­mät ja pie­ni kuo­no, joka il­mes­tyy ruo­ka­pöy­dän reu­nal­le juu­ri so­pi­val­la het­kel­lä.

Saa­ko koi­ra tul­la soh­val­le? En­tä sän­kyyn? Voi­ko vie­rai­ta ter­veh­tiä hyp­pää­mäl­lä tai saa­ko ruo­ka­pöy­däs­tä mais­ti­ai­sia?

Löy­tö­län mu­kaan jo­kai­nen omis­ta­ja saa päät­tää oman ko­tin­sa sään­nöt, kun­han ne ovat koi­ral­le sel­kei­tä ja py­sy­vät riit­tä­vän joh­don­mu­kai­si­na.

Jos koi­ra saa tä­nään tul­la sän­kyyn, mut­ta huo­men­na sitä kiel­le­tään tu­le­mas­ta sin­ne ku­rai­sil­la tas­suil­la, sen voi ol­la vai­kea ym­mär­tää, mitä sil­tä oi­ke­as­taan odo­te­taan. Joh­don­mu­kai­suus ei tar­koi­ta an­ka­ruut­ta, vaan sitä, et­tä koi­ral­le ope­te­taan rau­hal­li­ses­ti, mil­lai­nen käy­tös on toi­vot­tua.

– Sii­nä koh­taa kan­nat­taa miet­tiä, mi­ten ha­lu­aa koi­ran käyt­täy­ty­vän. Koi­ra ei ym­mär­rä, jos sään­nöt muut­tu­vat vä­hän vä­liä.

Kou­lu­tus ei myös­kään pää­ty pen­tu­kurs­sin vii­mei­seen ko­koon­tu­mi­seen. Luok­se­tu­lo, hih­nas­sa kul­ke­mi­nen ja pai­kal­la­o­lo tar­vit­se­vat har­joi­tus­ta läpi koi­ran elä­män.

– Nuo­ruu­si­äs­sä koi­ra voi unoh­taa opit­tu­ja asi­oi­ta ja muut­tua epä­var­mak­si, ja sil­loin rau­hal­li­nen jat­ka­mi­nen on tär­kein­tä. Yleen­sä riit­tää, et­tä har­joit­te­lee ly­hyi­tä het­kiä ar­jen lo­mas­sa, vaik­ka­pa len­kil­lä.

Myös ai­kui­sen koi­ran on hyvä pääs­tä uu­siin paik­koi­hin ja saa­da eri­lai­sia ko­ke­muk­sia. Hais­te­lu, pie­net op­pi­mis­teh­tä­vät ja yh­tei­set har­joi­tus­het­ket pi­tä­vät mie­len vir­ke­ä­nä. Sään­nöl­li­nen kä­sit­te­lyyn to­tut­ta­mi­nen puo­les­taan hel­pot­taa esi­mer­kik­si eläin­lää­kä­ri­käyn­te­jä ja tur­kin­hoi­toa.