Tui­ja Saa­ri­nen

Koh­dal­le osuu tou­ko­kuun lo­pun hel­le­päi­vä, kun aje­len koh­ti man­si­kois­taan kuu­lua Ko­ke­mä­keä ja Vil­ja­sen man­sik­ka­ti­laa. Luon­to on puh­jen­nut muu­ta­mas­sa vii­kos­sa ke­sään, ja Vil­jas­ten man­sik­ka­pel­lol­la kuk­kii jo var­hais­ta sa­toa an­ta­va Flair. Vie­rei­sel­lä loh­kol­la kas­va­va Wen­dy tu­lee koh­ta pe­räs­sä. La­jik­keet käyn­nis­tä­vät man­si­kan sa­to­kau­den, ja ne ka­to­a­vat suo­ma­lais­ten sui­hin ihan sel­lai­se­naan.

– Wen­dy ja Flair ovat ma­kei­ta syön­ti­mar­jo­ja, jot­ka tuo­vat ke­sän mu­ka­naan. Jos säät sal­li­vat, niis­tä pääs­tään naut­ti­maan pe­rin­tei­ses­ti ju­han­nus­vii­kol­la, ker­too Mar­ko Vil­ja­nen.

Vil­ja­sen pel­loil­la kas­vaa usei­ta la­jik­kei­ta, jois­ta osa on var­hai­sia, osa pää­sa­to­kau­den ja osa myö­häi­siä la­jik­kei­ta. Flai­rin ja Wen­dyn li­säk­si sa­toa an­ta­vat muun mu­as­sa Rum­ba, Mag­num, Dah­li, Ale­xia, Son­sa­ti­on, Pol­ka, Fal­co ja Mal­wi­na. Vil­ja­sen man­sik­ka­ti­lan man­si­koi­ta myy­dään Ko­ke­mä­en li­säk­si Huit­ti­sis­sa ja Har­ja­val­las­sa.

Flair-lajike kukki toukokuun loppupuolella.

Pää­sa­to­kau­si al­kaa Sa­ta­kun­nan alu­eel­la ylei­ses­ti ot­ta­en hei­nä­kuun al­ku­päi­vi­nä, mut­ta mar­jaa saa­daan jopa elo­kuun lo­pul­le saak­ka. Asi­ak­kail­ta tu­lee pal­jon ky­se­ly­jä sii­tä, mil­loin oli­si hyvä pa­kas­tus­kau­si.

– Ylei­sin asi­ak­kai­den esit­tä­mä ky­sy­mys on, et­tä kos­ka kan­nat­taa pa­kas­taa. Pää­sa­to­kau­del­la mar­jat ovat par­haim­mil­laan, mut­ta pää­sa­to­kau­den ajoit­tu­mi­nen on ti­la­koh­tais­ta. Seu­raa­vak­si ky­sy­tään, et­tä mitä kan­nat­taa pa­kas­taa. Osa ha­lu­aa tiet­tyä la­ji­ket­ta, ja osal­la ei ole vä­liä, kun­han mar­ja on hy­vän ma­kui­nen. Nämä ovat ni­me­no­maan ma­ku­a­si­oi­ta.

Ma­ri­ka ja Mar­ko Vil­ja­nen ar­ve­le­vat, et­tä sok­ko­tes­tis­sä he tun­nis­tai­si­vat kaik­ki omat la­jik­keen­sa maun ja ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la Ma­ri­kan lem­pi­la­ji­ke on myö­häis­tä sa­toa an­ta­va Mal­wi­na, Mar­ko ker­too pi­tä­vän­sä yh­tä pal­jon kai­kis­ta la­jik­keis­ta.

Marko ja Marika Viljasen mansikkatila sijaitsee Kokemäellä. Satonäkymät näyttävät tällä hetkellä kohtalaisen hyviltä.

Sa­to­nä­ky­mät näyt­tä­vät täl­lä het­kel­lä koh­ta­lai­sen hy­vil­tä, mut­ta ti­lan­ne saat­taa muut­tua no­pe­as­ti­kin, jos il­mo­jen her­ra ei ole suo­si­ol­li­nen.

– Ihan­teel­li­sin läm­pö­ti­la oli­si päi­väl­lä 20‒22 as­tet­ta ja yöl­lä vä­hän vii­le­äm­pää. Hel­let­tä ei kai­va­ta, ei­kä kaa­to­sa­tei­ta, to­te­aa Mar­ko.

Pa­ris­kun­ta ker­too seu­raa­van­sa sää­en­nus­tei­ta kai­kil­la mah­dol­li­sil­la lait­teil­la. Ke­vääl­lä ja al­ku­ke­säs­tä kiin­nos­taa eri­tyi­ses­ti yö­läm­pö­ti­la, ja man­sik­ka­ti­lan väki saa usein il­lal­la vii­mei­sek­si käy­dä aset­te­le­mas­sa har­so­ja pen­sai­den suo­jak­si.

– Yö­pak­ka­sia ja hal­laa voi hy­vin ol­la vie­lä ke­sä­kuun alus­sa.

Sa­to­kau­den al­ka­es­sa on Uk­rai­nas­ta saa­pu­mas­sa pa­rin­kym­me­nen hen­gen ryh­mä man­si­kan­poi­mi­joi­ta.

– He tu­le­vat so­ta­ti­las­ta huo­li­mat­ta ja pa­laa­vat taas ke­sän jäl­keen Uk­rai­naan omien per­hei­den­sä luo. En­sim­mäi­set ovat tul­leet jo avuk­si ke­vät­töi­hin, ja lo­put tu­le­vat, kun sa­to­kau­si käyn­nis­tyy.

Mar­jan poi­mi­mi­nen on tai­to­la­ji.

– Am­mat­ti­tai­toi­set poi­mi­jam­me kä­sit­te­le­vät hel­lä­va­ro­en mar­jo­ja ja osaa­vat kat­soa, et­tä mar­jat ovat kyp­siä ei­kä niis­sä ole ul­koi­sia vau­ri­oi­ta. Sa­mal­la he ot­ta­vat pen­saas­ta mah­dol­li­set huo­not mar­jat pois, jot­ta kyp­sy­mäs­sä ole­vat py­syi­si­vät ter­vei­nä.

Suu­rin osa asi­ak­kais­ta ha­lu­aa hil­lo­mar­jak­si Pol­kaa, joka on pit­kään ol­lut säi­lö­jien suo­sik­ki. Myös Son­sa­ti­on, Jenk­ka ja Mal­wi­na ovat ol­leet pi­det­ty­jä.

Pa­kas­tus­tyy­le­jä on yh­tä mon­ta kuin pa­kas­ta­jaa­kin.

– Osa ha­lu­aa pa­kas­taa man­si­kat ko­ko­nai­si­na, osa vii­pa­lei­na. It­se teen tuo­re­sur­vos­ta. So­seu­tan mar­jat, li­sään so­ke­ria ja lai­tan pa­kas­tus­ra­si­oi­hin. Meil­lä syö­dään ym­pä­ri vuo­den joka päi­vä man­sik­kaa. Pa­kas­tan pie­niä mää­riä ker­ral­laan, usein la­jik­kei­ta, joi­ta on sat­tu­nut jää­mään.

Tuo­re­sur­vok­seen Ma­ri­ka suo­sit­te­lee esi­mer­kik­si Son­sa­ti­o­nia, Ale­xaa tai So­na­taa.

Oli­si­ko man­sik­ka­ti­lan emän­näl­lä an­taa tä­hän lop­puun jo­kin hy­väk­si to­det­tu man­sik­kai­nen re­sep­ti?

– Tuo­reet man­si­kat ja jää­te­lö, niil­lä kesä tu­lee!