Sateista huolimatta huolia riittää viljelijöille
Pauli Uusi-Kilponen
Viljelijöiden tilanne pysyy vaikeana Satakunnassa. Lohtua kuivuuden keskellä toivat paikalliset sateet.
Haasteita silti riittää. Viime syksyn sadosta osa jäi korjaamatta, tuotantokustannukset ovat yhä korkeat, eikä niitä ole kyetty viemään hintoihin.
– Kovat sateet ovat auttaneet viljelijöitä. Pitää kuitenkin muistaa, että kova rankkasade voi huuhtoa siemenet, eikä lyhytaikainen sade ehdi välttämättä kastella vielä niin, että tilanne normalisoituisi, sanoo MTK Satakunnan asiantuntija Virve Hindström.
Hänen mukaansa parasta kasveille olisi yöllinen pitkäaikainen sade, koska silloin kasvit kykenevät parhaiten ottamaan vedestä hyödyn.
Viime syksy oli monelle viljelijälle haastava. Satoa jäi korjaamatta, koska pellot olivat niin vetisiä pitkään jatkuneiden sateiden takia. Samasta syystä monilta jäivät myös syyskylvöt tekemättä.
– Tänä keväänä tuli sitten kova kiire, sanoo Hindström.
Yleinen arvio on, että kevään ja alkukesän kuivuus vaikuttavat negatiivisesti esimerkiksi viljojen kasvuun. Myöskään 25 asteen lämpötiloihin eivät suomalaiset viljalajit ole tottuneet. Optimaalinen lämpötila olisi noin 20 astetta.
Suotuisat säät voivat vielä vaikuttaa positiivisesti tilanteeseen.
Marjasatojen onnistuminen riippuu nyt ratkaisevasti sateista. Sama tilanne on varhaisperunan kohdalla.
Toki keinokastelu auttaa tilannetta, mutta sekään ei ole ilmaista, eikä vastaa täysin sateen tuomaa kasvua.
Marjat, kuten mansikat ja vadelmat ovat kukkineet hyvin, ja kukkimista ovat edistäneet lämpimät ja aurinkoiset säät.
Maanviljelijöiden talousahdinko ei ole helpottunut parista viime vuodesta. Toki tilanne vaihtelee paljon tilakohtaisesti riippuen tuotantosuunnasta, sopimuksista ja investoinneista.
– Kustannukset ovat yhä korkeat, eikä kustannuksia ole kyetty siirtämään hintoihin. Toki tilanne vaihtelee sen mukaan, millaiset sopimukset kukin tila on tehnyt, sanoo Hindström.
Hän sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että päättäjät ovat yhä enenevässä määrin havahtuneet tilanteeseen.
Merkittävät toimet toistaiseksi puuttuvat. Toisaalta esimerkiksi arvonlisäveron korotukset tuovat ongelmia tiukille joutuneille tiloille.
– Arvonlisävero on toki läpilaskutuserä, mutta palautukset kestävät kuukauden pari, Hindströn muistuttaa.
Kun käteisvartoja ei ole, on vaikea tehdä ostoja ja odottaa palautuksia.
Hindströmin mukaan satovuosien vaihteluun pitäisi kyetä varautumaan niin, että hyvinä vuosina kootaan puskureita huonojen vuosien varalle.
Kun viime vuodet ovat olleet sellaisia kuin olivat, on rahojen säästöön saaminen ollut lähes mahdotonta.
Tilojen vaikea tilanne ei edesauta sitä, että jatkajia olisi jonossa asti. Pikemminkin tilanne on päinvastainen.
– Jatkajia on haastavaa saada. Pelkona on sekin, että rahavaikeuksissa jotkut lopettavat viljelyn ja siirtyvät muihin töihin.
Hindström ei halua osoittaa suoraan sormella kauppaketjuja tai elintarviketeollisuutta siitä, etteivät ne ole tulleet riittävästi vastaan alkutuottajia
– Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koko ketju alkutuotannosta kauppaa pitäisi tulla kohtuullisesti toimeen.
Nyt tuo alkupää oireilee pahasti.
Maatalous on kärsinyt myös tukipolitiikasta. Hehtaarikohtaista tukea on ajettu pitkään alas. Tukia uudistetaan EU-tasolla vuonna 2027. Ennakkotietojen mukaan tukikokonaisuus pysyy samana, mutta se painopiste siirtyy yhä enemmän ympäristöön tuotannon kustannuksella.
Epävarma tilanne Euroopassa Ukrainan sodan takia on nostanut puheet huoltovarmuudesta pintaan. Käytännössä se merkitsee elintarvikkeiden kohdalla sitä, että meidän pitäisi olla tiukan paikan tullen omavaraisia.
– Omavaraisuus voidaan turvata vain, jos meillä on riittävä määrä vientiä. Meillehän tuodaan elintarvikkeita muista maista. Jos ja kun kriisin aikana tuonti loppuu, meillä pitää olla valmius tuottaa puuttuva osa omassa maassa, muistuttaa Virve Hindström.
