Koulutusleikkaukset toivat ison pettymyksen
Valtio aikoo leikata 120 miljoonaa toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.
Pauli Uusi-Kilponen
Ammatillisen koulutuksen johtajat ovat hämillään ja pohtivat, mitä leikkaukset omalle oppilaitokselle merkitsevät.
– Kyllä 120 miljoonan leikkaus on iso pettymys niin henkilökohtaisesti kuin organisaation tasolla, sanoo WinNovan toimitusjohtaja Juha Miikkulainen.
Hän arvioi leikkauksia valtakunnan mitassa suuriksi. Kaikkiaan toisen asteen ammatilliseen koulutukseen menee vuosittain kaksi miljardia euroa. Sata miljoonaa merkitsee siinä viiden prosentin leikkausta.
Opetus ja kulttuuriministeriö supistaa ammatillisen koulutukseen suunnattavaa opiskelijavuosimäärää, joka näkyy suoraan rahoituksessa.
– Meillä ei vielä ole säästöpäätöksiä tai edes suunnitelmia olemassa. Kun saamme tarkemmat ohjeet OKM:ltä, pitää sitten toimia budjettiraamien mukaan. Toki pitää käydä läpi, miten löydämme uusia, tehokkaampia tapoja tehdä asioita, Miikkulainen pohtii.
Paljon muuta ei ole tehtävissä kuin supistaa koulutuksen tarjontaa suhteessa pienentyvään opiskelijavuosimäärään, koska muita säästettäviä kulueriä ei laitoksessa merkittävästi ole.
Hyvää on se, että oppivelvollisten koulutus taataan jatkossakin. Lopullista laskentamallia ei ole vielä käytössä, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö on indikoinut rahoitusleikkausten kohdistuvan jo ammatillisen tai korkean asteen tutkinnon suorittaneisiin eli henkilöihin, joilla on olemassa jo aiempi tutkinto. Aikuiskoulutustukea on aiemmin myönnetty työntekijälle tai yrittäjille ammatillista kehittymistä tukeviin opintoihin. Hallitus on jo aiemmin lopettanut aikuiskoulutustuen, ja sitä ei voi enää saada syksyllä 2024 ja sen jälkeen alkaviin opintoihin.
Miikkulainen pitää linjauksia äärimmäisen kovina, eivätkä ne palvele tavoitetta, että mahdollisimman moni työikäinen olisi töissä tai koulutuksessa.
Hän huomauttaa, ettei maailma ole staattinen. Painotukset toimialoilla vaihtelevat ja digitalisaatio sen kuin kiihtyy koko ajan.
– Pitää muistaa, että ammatteja mene alta ja uusia syntyy koko ajan. Se vaatii uudelleen kouluttautumista eli uuden ammatin tai taidon opiskelemista. Myös nykyisten ammattien uudet vaatimukset vaativat jatkuvaa täydennyskoulutusta. Miten koneenkuljettaja tai työstökoneen käyttäjä hallitsee uuden tietotekniikan ja kykenee soveltamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla? Jatkossa kokonaisten ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittamisen sijaan saatetaan siirtyä malliin, jossa tutkinnon osien merkitys kasvaa.
Miikkulaiselta löytää paljon esimerkkejä erilaisista ammateissa, joissa osaamista pitää toistuvasti päivittää.
Suomen työttömyysaste nousi jo yli kahdeksan prosentin, kun se muutama vuosi sitten laski 6,4 prosenttiin ja työllisten määrä meni yli 75 prosentin. Työttömyyttä kasvattaa nyt etenkin heikko taloussuhdanne. Heikosta tilanteesta huolimatta useilla aloilla koetaan pulaa osaavasta työvoimasta.
Yksi keskeinen työllistymisen este on osaamisvaje. Juuri aikuiskoulutus ja uudelleen kouluttautuminen olisivat niitä avainasioita tilanteen kohentamiseen. Miikkulaisen mielestä uudelleen kouluttautumista ei voi sälyttää vain työnantajille tai vielä vähemmän työttömille itselleen. Jokaisella työnantajalla ei ole mahdollisuutta sitoa resursseja koulutukseen ja opetukselliseen osaamiseen kaivataan koulutuskumppania, vaikka itse työn tekemiseen liittyvät asiat hallitaan. Moni koulutus vaatii myös isoja investointeja. Miikkulainen ottaa esimerkiksi metsäkonesimulaattorit ja vastaavan kaltaiset hankinnat. Hän näkee yhtenä hyvänä reittinä työllistymiseen oppisopimuskoulutuksen.
– Tapauskohtaisesti se voisi olla hyvä ratkaisu, Miikkulainen päättelee.