Pasi Pel­to­la / STT

Kou­vo­lan ra­vi­ra­dal­ta le­mah­taa tuu­li­se­na kil­pai­lu­päi­vä­nä tuok­sah­dus Sami He­le­niuk­sen Ra­vi­ky­län yk­si­öön, mut­ta hy­vin­kin as­keet­ti­ses­ti työ­vii­kot Ky­men­laak­sos­sa asu­va jää­kiek­ko­val­men­ta­ja ei va­li­ta. Se ei kuu­lu ren­nos­ti elä­mään suh­tau­tu­van en­ti­sen NHL-tap­pe­li­jan ta­poi­hin. Ai­na voi läh­teä va­paa-ai­ka­na kun­to­sa­lil­le tai Tyk­ki­mä­en sau­nan löy­lyi­hin, jos nel­jä sei­nää ym­pä­ril­lä ah­dis­ta­vat.

Jär­ven­pää­läi­nen He­le­nius osaa ar­vos­taa sitä, et­tä saa työs­ken­nel­lä lii­ga­kiek­koi­lun pa­ris­sa am­ma­tik­seen. Pe­laa­jau­ran­sa käy­tän­nös­sä ke­vää­seen 2010 lo­pet­ta­nut en­ti­nen Jo­ke­rien kap­tee­ni pa­la­si pää­toi­mi­sek­si kiek­ko­mie­hek­si Koo­Koon apu­val­men­ta­jan roo­lis­sa kak­si vuot­ta sit­ten.

He­le­nius pe­la­si vuo­si­na 1994–2003 NHL:ssä 155 run­ko­sar­jan ot­te­lua ja teki niis­sä kak­si maa­lia. Jää­hy­mi­nuut­te­ja hä­nel­le ker­tyi NHL:ssä 260 ja SM-lii­gas­sa 1 054. Jää­kiek­koi­lun ke­hi­tys vei työt He­le­niuk­sen roo­lin pe­laa­jil­ta, joi­den teh­tä­vä­nä oli kou­lut­taa nyr­kein ku­rit­to­mia vas­tus­ta­jia tai ta­pel­la poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­sen ylei­sön ilok­si.

– Ei­hän tap­pe­le­mi­nen kiek­ko­kult­tuu­riin tääl­lä Suo­mes­sa kuu­lu. Mon­ta­ko tap­pe­lua Lii­gas­sa on täl­lä kau­del­la näh­ty? Jos­kus niin ta­pah­tuu spon­taa­nis­ti. On sel­vää, et­tä kon­tak­ti­la­jis­sa vai­je­rit me­ne­vät vä­lil­lä ris­tiin, vä­ri­käs­tä kiel­tä käyt­tä­vä He­le­nius ku­vai­lee STT:n haas­tat­te­lus­sa.

Aivotärähdysten kanssa ei leikitä

He­le­nius sel­vi­si pe­laa­jau­ras­taan il­mei­sen on­nek­kaas­ti, vaik­ka on­kin myön­tä­nyt jää­neen­sä vuo­sik­si kouk­kuun uni­lääk­kei­siin. Se riip­pu­vuus tai­si vie­dä hä­nel­tä en­sim­mäi­sen avi­o­lii­ton.

NHL-tap­pe­li­joil­le ai­vo­tä­räh­dyk­set oli­vat ar­ki­päi­vää. Tuu­su­lan Jo­ke­las­sa kas­va­neen He­le­niuk­sen äi­ti ei hy­väk­sy­nyt roo­lia, joka oli He­le­niuk­sen ai­noa mah­dol­li­suus luo­da NHL-uraa.

– Kyl­lä sen huo­maa, kun kel­lo ki­lah­taa, He­le­nius ku­vai­lee ai­vo­tä­räh­dys­tä.

– Sain sel­lai­sen NHL:ssä, mut­ta har­joi­tuk­sis­sa jouk­ku­e­ka­ve­rin lä­mä­ris­tä. Kat­set­ta ei saa­nut koh­dis­tet­tua pa­riin päi­vään, mut­ta bu­ra­nal­la siel­lä sii­hen ai­kaan vain men­tiin.

Vie­lä 1990-lu­vul­la asia oli toi­sin Suo­mes­sa­kin. Ny­ky­ään Lii­gas­sa­kaan ei ai­vo­tä­räh­dys­ten kans­sa enää lei­ki­tä.

– Elä­mäs­sä on niin pal­jon tär­ke­äm­pi­ä­kin asi­oi­ta kuin jää­kiek­koi­lu, et­tei ter­vey­den kans­sa pi­dä­kään leik­kiä. Lii­gas­sa jouk­ku­een fy­si­o­te­ra­peut­ti te­kee tar­kas­ti suun­ni­tel­lun tes­tin pe­laa­jil­le use­am­pa­na pe­räk­käi­se­nä päi­vä­nä, jos epäil­lään ai­vo­tä­räh­dys­tä, He­le­nius ker­too.

Nuo­rim­mat­kin lii­ga­pe­laa­jat tie­tä­vät tam­mi­kuus­sa 50 vuot­ta täyt­tä­neen He­le­niuk­sen mai­neen, vaik­ka ei­vät ol­leet edes syn­ty­neet tä­män NHL-uran päät­ty­es­sä.

– En tuo pe­li­ai­ko­ja­ni jouk­ku­ees­sa mi­ten­kään esiin. Tot­ta kai vas­taan, jos niis­tä ky­sel­lään. Ny­ky­ään nuo­ret pe­laa­jat ovat pal­jon va­lis­tu­neem­pia kuin omas­sa nuo­ruu­des­sa­ni. Toi­vot­ta­vas­ti voin opas­taa hei­tä vält­tä­mäs­tä joi­tain oman tai­pa­lee­ni vir­hei­tä.

Ensi kauden työpaikka haussa

He­le­niuk­sen lup­sak­kaa luon­net­ta ku­vaa se, et­tä run­saan vuo­si­kym­me­nen har­ras­te­luon­tei­sen ju­ni­o­rien tai ala­sar­jois­sa val­men­ta­mi­sen ohes­sa hän kävi si­vii­li­töis­sä kou­lus­sa.

Hom­mat al­koi­vat kou­lun­käyn­ti­a­vus­ta­ja­na. Mää­rä­ai­kai­sia opet­ta­jan pes­te­jä oli usei­ta. Nuor­ten kans­sa viih­ty­vä sup­liik­ki­mies pää­see ope­tus­hom­miin käy­tän­nös­sä ai­na ha­lu­tes­saan ta­kai­sin. Kau­ka­lon kut­sus­sa on kui­ten­kin puo­len­sa.

– Nyt olen taas omie­ni jou­kos­sa. Suun­nit­te­lin val­men­nus­puo­len hom­mia jo 25 vuot­ta sit­ten vie­lä pe­la­tes­sa­ni. Sen ta­kia kä­vin val­men­ta­ja­tut­kin­non pe­laa­jau­ra­ni pe­rään. Jos si­nul­la ei ole muo­dol­lis­ta opet­ta­jan pä­te­vyyt­tä, apu­val­men­ta­jan palk­ka on sen­tään tup­la opet­ta­jien lik­soi­hin ver­rat­tu­na.

– Tein aluk­si Koo­Koos­sa yli­voi­ma­mie­hi­tyk­sil­le vi­de­ot vas­tus­ta­jan ali­voi­mas­ta. Lo­ka­kuus­sa meil­lä oli han­ka­la vai­he, jol­loin siir­ryin pe­luut­ta­maan pak­ke­ja, jot­ta Ol­li (pää­val­men­ta­ja Ol­li Salo) pys­tyi kat­se­le­maan pa­rem­min ko­ko­nai­suut­ta. Olen jou­tu­nut muis­te­le­maan omaa pe­laa­jau­raa­ni ja ih­met­te­le­mään, et­tei pe­laa­mi­nen sil­loin ol­lut lä­hes­kään niin tak­tis­ta kuin ny­kyi­sin, He­le­nius nau­rah­taa.

Koo­Koos­sa He­le­nius on mää­ri­tel­lyt työn­ku­vak­seen "po­si­tii­vi­nen psyyk­ka­ri".

Jää­kiek­ko­pii­reis­sä tie­de­tään, et­tä Koo­Koo­ta val­men­taa en­si kau­del­la kes­ken vii­me kau­den Il­vek­ses­tä pot­kut saa­nut kou­vo­la­lais­seu­ran en­ti­nen pe­laa­ja Jou­ko Myr­rä. He­le­nius myön­tää ole­van­sa työn­haus­sa.

– Ku­vi­ot en­si kau­dek­si al­koi­vat sel­vi­ä­mään lo­ka­kuun lo­pul­la. Sit­ten hei­tin ver­kot ve­sil­le.

Ei oli­si mi­kään ih­me, jos He­le­nius löy­tyi­si syk­syl­lä jäl­leen vaik­ka­pa tek­ni­sen työn opet­ta­jan töis­tä Jär­ven­pääs­tä, Ke­ra­val­ta tai Van­taal­ta. Hy­vää mies­tä ky­sy­tään usein uu­del­leen­kin.

Vapaapäivä pojan ottelun katsomossa

Lii­ga­kiek­koi­lus­sa tal­vi ku­luu nor­maa­lis­ti sii­hen tah­tiin, et­tä sun­nun­tai on jouk­ku­een ai­noa va­paa­päi­vä. Koo­Koo pe­la­si lau­an­tai­na ko­ti­ot­te­lun Ou­lun Kärp­piä vas­taan. Ou­lu­lais­jouk­kue oli puo­lil­ta­öin odot­ta­mas­sa pa­luu­len­toa poh­joi­seen. Sa­maan ai­kaan He­le­nius saa­pui ko­ti­o­vel­le Jär­ven­pää­hän. Sun­nun­tai­ta hän viet­ti sil­ti jää­hal­lil­la jän­nit­tä­mäs­sä van­hem­man poi­kan­sa Sasu He­le­niuk­sen, 25, jouk­ku­een Jär­ven­pään Hauk­ko­jen tais­te­lua säi­ly­mi­ses­tä Suo­mi-sar­jas­sa.

Sa­sun pik­ku­ve­li Sa­mu­el He­le­nius, 21, luo uraa Poh­jois-Ame­ri­kas­sa Los An­ge­les King­sin so­pi­mus­pe­laa­ja­na tois­ta täyt­tä kaut­ta. Kol­me sent­tiä isään­sä pi­dem­mäk­si ve­näh­tä­nyt 199-sent­ti­nen Sa­mu­el on jou­tu­nut far­mi­lii­gan On­ta­rio Reig­nis­sa näyt­tä­mään myös isäl­tä pe­rit­ty­jä tai­to­ja. Sent­te­ril­le on ker­ty­nyt run­saas­sa kah­des­sa kau­des­sa 120 ot­te­lus­sa 11+18 te­ho­pis­tet­tä ja 109 jää­hy­mi­nuut­tia.

Sami He­le­niuk­sel­la on seu­raa­van työ­pai­kan li­säk­si pun­ta­ris­sa myös jär­ven­pää­läi­syys.

– Ke­vääl­lä ol­laan emän­nän kans­sa enää kah­des­taan, jo­ten kan­gas­nie­me­läis­ty­mi­nen on hy­vin­kin mah­dol­lis­ta. Yh­tei­sö siel­lä on ot­ta­nut mei­dät to­del­la hy­vin vas­taan. Puu­lan ran­noil­la kämp­pien hin­nat ovat nau­ret­ta­van hal­po­ja ko­ti­seu­tuu­ni Jo­ke­laan­kin ver­rat­tu­na, He­le­nius vih­jaa Kan­gas­nie­men va­paa-ajan asuk­kaa­na.

Asu­mi­nen val­ta­tie 13:n tun­tu­mas­sa Mik­ke­lin ja Jy­väs­ky­län vä­lil­lä ei oli­si ny­kyis­tä lii­ga­seu­ro­jen kart­taa kat­sel­les­sa sen han­ka­lam­pi paik­ka mah­dol­lis­ten lii­ga­töi­den hoi­ta­mi­seen kuin Jär­ven­pää­kään.