Timo Sa­vu­nen

Mo­ni­ko suo­ma­lai­nen voi sa­noa ole­van­sa niin mo­nin­ker­tai­nen maa­il­man­mes­ta­ri, et­tei muis­ta mes­ta­ruuk­sien mää­rää? Po­ri­lai­nen Jyr­ki Vii­ta­kos­ki voi, mut­ta hän sa­noo sen ta­val­la jos­ta voi­si saa­da yh­den mes­ta­ruu­den li­sää - ni­mit­täin vaa­ti­mat­to­muu­des­ta. Mes­ta­ruu­det ei­vät ole myös­kään tul­leet pe­sä­pal­los­ta, saap­paan­hei­tos­ta tai yli­pää­tään la­jeis­ta, joi­ta har­ras­te­taan vain Suo­mes­sa, vaan am­mun­nas­ta. Tar­kem­min sa­not­tu­na si­lu­et­ti­am­mun­nas­ta.

– Tä­män ke­sän maa­il­man­mes­ta­ruus­ki­sois­sa Hei­no­las­sa oli mu­ka­na 12 maa­ta, am­pu­jia tuli Aust­ra­li­aa myö­ten, Jyr­ki ker­too rau­hal­li­seen tyy­liin­sä.

Ky­sei­sis­tä ki­sois­ta tuo­mi­si­na oli pe­rä­ti kuu­si hen­ki­lö­koh­tais­ta mes­ta­ruut­ta.

Mikä saa it­se kun­kin har­ras­ta­maan sitä mitä har­ras­taa? Ai­ka mo­nes­ti van­hem­pien esi­merk­ki, ja niin kävi myös Jyr­ki Vii­ta­kos­ken koh­dal­la.

– Isä­ni har­ras­ti eri olym­pi­a­pis­too­li­la­je­ja, ja hän oli hyvä am­pu­ja.

Kä­vim­me hiek­ka­kuo­pil­la am­pu­mas­sa, ja lo­pul­ta al­koi har­mit­ta­maan, kun isä ai­na voit­ti. Sii­tä syn­tyi en­sim­mäi­nen ki­pi­nä, olin sil­loin noin 15-vuo­ti­as, muis­te­lee Jyr­ki nyt ne­li­sen­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä Jyr­ki pää­si ko­kei­le­maan am­pu­mis­ta ka­ve­rin­sa re­vol­ve­ril­la, ja sa­mal­la al­koi hah­mot­tua kiin­nos­tus ni­me­no­maan si­lu­et­ti­am­mun­taan.

Ky­sees­sä on laji, jos­sa am­mu­taan me­tal­li­ku­vi­oi­ta eri mat­koil­ta, ai­na 25 met­ris­tä pe­rä­ti 500 met­riin saak­ka. Kil­pai­lu kat­taa 40 lau­kaus­ta, jot­ka am­mu­taan vii­den sar­jois­sa nel­jäl­tä eri mat­kal­ta. Yh­den sar­jan am­pu­mi­sen ai­ka­ra­ja on kah­des­ta kah­teen ja puo­leen mi­nuut­tiin, riip­pu­en sii­tä am­puu­ko pis­too­lil­la vai ki­vää­ril­lä. Osu­man pi­tää ol­la sel­lai­nen, et­tä me­tal­li­lät­kä kaa­tuu.

– Ku­vi­ot esit­tä­vät pe­rin­tei­ses­ti ka­naa, si­kaa, kalk­ku­naa ja päs­siä.

Mi­nul­le kol­mas mat­ka eli kalk­ku­na on vai­kein, kos­ka ku­vio on epä­sym­met­ri­nen, Jyr­ki ker­too.

Am­pu­ja te­kee suo­ri­tuk­sen­sa toki yk­sin, mut­ta tär­keä teh­tä­vä on myös ns.

spot­te­ril­la.

– Avus­ta­jan teh­tä­vä­nä on kii­ka­roi­da ku­vi­oi­ta, ja il­moit­taa mi­hin koh­taan osu­ma tu­lee, Jyr­ki Vii­ta­kos­ki sel­ven­tää.

En­sim­mäi­sen maa­il­man­mes­ta­ruu­ten­sa Jyr­ki Vii­ta­kos­ki voit­ti Rans­kas­sa vuon­na 2002, ja niin sa­not­tu val­ta­kau­si on jat­ku­nut näi­hin päi­viin as­ti.

Mes­ta­ri­am­pu­ja on to­sin an­ta­nut vä­lil­lä muil­le­kin mah­dol­li­suuk­sia.

– MM-ki­sat ovat joka toi­nen vuo­si, sa­moin EM-ki­sat. Ki­sa­mat­kat tu­li­vat ai­ka kal­liik­si, nii­hin meni ai­na use­a­moi ton­ni. Lo­pul­ta tein sel­lai­sen pää­tök­sen, et­tä käyn EM-ki­sois­sa vain kun ne jär­jes­te­tään Suo­mes­sa, Vii­ta­kos­ki nau­rah­taa.

Myös työ­e­lä­mä vei jos­sain vai­hees­sa niin pal­jon ai­kaa, et­tä am­pu­mi­nen sai jää­dä. Pa­luun­sa jäl­keen Vii­ta­kos­kea on ilah­dut­ta­nut eri­tyi­ses­ti se, et­tä oma tu­los­ta­so on py­sy­nyt yh­tä kor­ke­a­na kuin kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten.

– Saa­tan käy­dä am­pu­mas­sa muu­ta­man sar­jan ruo­ka­tun­neil­la­kin, työ­pai­kal­ta on am­pu­ma­ra­dal­le Ka­tin­ku­ruun sen ver­ran ly­hyt mat­ka, mies to­te­aa, ja kiit­te­lee vuo­laas­ti myös puo­li­so­aan pit­kä­mie­li­syy­des­tä.

Mut­ta tree­naa­vat­han kaik­ki kil­pa­kump­pa­nit­kin, jo­ten mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä yk­si mies put­saa pal­kin­to­pöy­dän vuo­si toi­sen­sa jäl­keen. Mikä on Jyr­ki Vii­ta­kos­ken sa­lai­suus? Tä­hän mies ker­too ta­ri­nan yli 20 vuo­den ta­kaa.

– Vuon­na 2000 olin MM-ki­sois­sa Aust­ra­li­as­sa, ja edes­sä oli bra­vuu­ri­la­ji­ni. Aa­mul­la tun­sin et­tä le­po­sy­ke­kin oli var­mas­ti yli sa­dan, ja kun kil­pai­lu­pai­kal­la lai­toin pa­nok­sia piip­puun, kä­det tä­ri­si­vät. Mut­ta sit­ten kun nos­tin aseen, ja aloin täh­tää­mään, puls­si las­ki. Tun­sin, et­tä tuli le­vol­li­nen ja luot­ta­vai­nen olo. Se on omi­nai­suus, joka on mi­nus­sa, en­kä osaa it­se­kään se­lit­tää sitä ja jat­kaa:

– En­si ke­sä­nä EM-ki­sat ovat Ruot­sis­sa, jo­ten sin­ne kyl­lä me­nen. Tu­lee kiva reis­su.

Var­mas­ti tu­lee - var­sin­kin jos kul­lan­huuh­don­ta jat­kuu en­ti­seen mal­liin, mikä vai­kut­taa hy­vin­kin mah­dol­li­sel­ta. Sit­ten kyl­lä soi­te­taan Jyr­kil­le Po­ri­lais­ten mars­si!