Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Lu­kon pe­lis­sä on kiin­ty­nyt jo mo­nen har­joi­tu­sot­te­lun ajan huo­mio sii­hen, mi­ten Luk­ko on pal­jon edel­lä sii­tä, mitä se tä­hän ai­kaan vii­me vuon­na ja al­ku­kau­des­ta oli. Var­si­nai­sen näy­tön tä­män het­ken pe­li­val­miu­des­ta Luk­ko an­toi CHL-ot­te­lus­sa Lau­san­nea vas­taan. Nyt ei kie­kon­riis­to­jen jäl­keen siir­ret­ty pe­li­vä­li­net­tä puo­lus­ta­jil­le, hie­rot­tu pak­ki–pak­ki-syöt­tö­jä, vaan an­net­tiin no­pei­ta pys­ty­suun­nan avauk­sia. Ne toi­vat lu­kui­sia lä­pi­a­jo­ja, jois­ta on­nis­tu­mi­nen oli­si tie­tä­nyt murs­ka­voit­toa sveit­si­läi­sis­tä.

Toi­nen ke­hit­ty­nyt asia Lu­kon pe­lis­sä löy­tyy puo­lus­tus­ta­mi­ses­ta. Esi­mer­kik­si Po­ris­sa Äs­siä vas­taan (7–1 voit­to) vas­tus­ta­ja ei saa­nut lain­kaan yli­voi­ma­hyök­käyk­siä, kes­ki­a­lue tu­kit­tiin te­hok­kaas­ti ja hyök­käyk­siin läh­dös­sä vas­tus­ta­ja jä­tet­tiin te­li­nei­siin.

Sama jat­kui Lau­san­nea vas­taan. Kun ot­taa huo­mi­oon vas­tus­ta­jan ta­son (Sveit­sin vii­me kau­den fi­na­lis­ti), niin peli oli vii­me per­jan­tai­na vie­lä val­miim­paa. Täl­lai­sil­la esi­tyk­sil­lä Luk­ko nos­taa osak­kei­taan Ka­na­da-mal­jas­ta tais­tel­ta­es­sa.

Lu­kon sun­nun­tai­nen peli Bol­za­noa vas­taan oli oi­va esi­merk­ki sii­tä, mi­ten var­ma voit­to lui­suu kä­sis­tä. Luk­ko oli var­si­kin pe­lin alus­sa täy­sin yli­voi­mai­nen. Oli syy­tä olet­taa jopa murs­ka­voit­toa.

Toi­sen erän lo­pus­sa kaik­ki muut­tui. Luk­ko ryh­tyi ot­ta­maan huo­li­mat­to­muus­jää­hy­jä, pe­la­si lais­kas­ti ja teki tois­tu­via merk­kaus­vir­hei­tä omal­la alu­eel­la. Tais­te­le­va, peli-iloi­nen asen­ne muut­tui yli­mie­li­sek­si voi­ton var­mis­te­luk­si. Kun näin toi­mi­taan, sitä voit­toa ei usein tu­le­kaan.

Hy­vää täs­sä oli se iki­van­ha ope­tus, et­tä jos asen­ne tip­puu kym­me­nen pro­sent­tia, niin tu­lok­sen­te­ko heik­ke­nee 50 pro­sent­tia. Sar­jaa aja­tel­len täl­lai­nen lo­pah­dus jät­tää jon­kin­lai­sen muis­ti­jäl­jen pe­laa­jiin. Sitä on ai­ka­kin syy­tä val­men­nus­joh­don toi­voa.

Luk­ko on teh­nyt muu­ta­man hy­vän täs­mä­han­kin­nan läh­te­nei­den ti­lal­le. Yk­kös­sent­te­rik­si kaa­vail­tu Mi­ka­el Ruo­ho­maa on ot­ta­nut heti paik­kan­sa. Hän tuo rau­hal­li­suut­ta pe­laa­mi­seen ja osaa ajoit­taa hyök­käyk­siä. Ruo­ho­maa nä­kee hy­vin ken­tän, hä­nen syöt­tön­sä läh­te­vät tar­kas­ti ja en­nal­ta ar­vaa­mat­to­mas­ti. Eri­tyi­ses­ti yli­voi­man pyö­rit­tä­jä­nä hä­nen pe­li­lu­ku­tai­ton­sa tu­le­vat hy­vin esiin.

Alex Be­au­ca­ge ky­ke­nee am­pu­maan lu­jaa ja tar­kas­ti. CHL-pe­lien kak­si maa­li oli­vat sii­tä oi­via näyt­tö­jä. Yli­voi­mis­sa Ruo­ho­maan syö­töt ja Be­au­ca­gen lau­kauk­set suo­raan poi­kit­tais­syö­tös­tä voi­vat teh­dä lii­gas­sa tu­hoi­saa jäl­keä.

Nuo­ret Leo Tuu­va ja At­te Joki pe­laa­vat vah­vas­ti ja ovat ot­ta­mas­sa paik­kan­sa lii­ga­mie­his­tös­sä. Eten­kin Tuu­va on osoit­ta­nut vah­vaa it­se­luot­ta­mus­ta. Hän us­kal­taa py­syä kie­kos­sa, ei­kä kaih­da tak­la­ta vas­tus­ta­jien ni­mi­mie­hiä.

Ko­ko­nai­suu­te­na Lu­kos­ta voi sa­noa sen ole­van jo val­mis lii­ga­pe­lei­hin jopa vii­me kaut­ta vah­vem­pa­na.