Lukolta kaivataan enemmän tasaisuutta
Lukko on aloittanut paljolti samalla tyylillä kuin viime kaudella. Materiaaliin nähden löytyy paljon petrattavaa.
Pauli Uusi-Kilponen
Erikoista joukkueen pelissä on suoritusten ailahtelu laidasta laitaan. Eikä vain ottelusta toiseen, vaan myös otteluiden sisällä. Onneksi tilanne on monta kertaa ollut se, että avauserässä peli on uneliasta, mutta mitä pidemmälle mennään, niin sen paremmin joukkue pelaa.
Yksi tyypillinen esimerkki Lukon pelaamisesta oli kotiottelua HPK:a vastaan. Raumalaiset olivat ensimmäisessä erässä pahasti hämeenlinnalaisten paineen alla. Toisessa erässä Lukko dominoi peliä mielin määrin. Päätöserä oli pelkkää varmistelua 6–0-voitolle.
Tappio Ilvekselle (6–3) oli taas melkoista hurlum hei -kiekkoa. Vastustaja päästettiin tulemaan takaa ohi ja omalla puolustusalueella sekoiltiin pahasti.
Paljolti samaa viime kaudesta on myös se, että vaikka Lukko hallitsee jopa suvereenisesti tilanteita kentällä, saatetaan pinnat menettää. Viimeksi Kiekko-Espoo oli aivan telineissä, mutta vasta voittolaukauskilpailussa Lukko otti pisteet.
Viime kautta edellä Lukko on ylivoimissa. Onnistumisprosentti on 19,5, kun vielä viime kaudella tilasto näytti liigan surkeinta ylivoimaa. Yksi ratkaiseva palanen Lukon ylivoimapeliin löytyy ykkösketjun sentteristä eli Mikael Ruohomaasta. Hän hallitsee juuri ne pienet syötöt ja yllättävät ratkaisut, jolla ylivoimat ratkaistaan. Ruohomaan taidoista hyvä esimerkki oli kotipelin ylivoimaosuma Kiekko-Espoota vastaan.
Hän syötti puolustusneliön keskelle Alex Beaucagelle, tämän nopea palautus Ruohomaalle ja verkko soi. Kiekon sahaaminen pakotti vastustajan maalivahdin poikittaisliikkeeseen.
Ruohomaan lisäksi Eric Gelinasin viivakudit ja Jakob Stenqvistin oivat syötöt tuovat Lukon ylivoimaan monipuolisuutta ja vastustajalle ennakoimattomuutta.
Alkukauden ailahtelusta huolimatta Lukon voi sanoa olevan viime kautta edellä monessakin asiassa. Hienointa on nuorten miesten esiinmarssi. Leo Tuuva, Atte Joki, Arttu Välilä ja maalivahti Daniel Salonen ovat ottaneet huippukovassa joukkueessa valiopaikan.
Erityisesti Leo Tuuva on osoittanut poikkeuksellista kypsyyttä ja pelirohkeutta. Alkukauden esityksillä hänet voidaan nostaa jopa Lukon hyökkääjien parhaimmistoon.
Porin Ässät jaksaa yllättää kerta toisena jälkeen. Se, että joukkue on kolme pistettä kärjestä, ei tässä vaiheessa ole ehkä se isoin asia.
Iso asia on se, miten Ässät pelaa. Joukkue vyöryy tasaisesti neljällä kentällä ottelusta toiseen, puolustaa äärettömän tiiviisti niin omassa päässä kuin keskialueella ja päättää hyökkäykset tehokkaasti.
Ylivoimakin toimii 25 prosentin teholla. Viimeistään nyt Ässien kohdalla voidaan unohtaa ne voivottelut, ettei joukkueessa ole tarpeeksi huippupelaajia, jotka ratkaisevat tiukat ottelut. Näihin väitteisiin Ässät vastaan yhteisöjääkiekolla eli pelitavalla, jonka kaikki pelaajat ovat sisäistäneet ja uskovat sen tuovan tulosta. Pelitavan omaksumisesta kertoo myös esityksen tasaisuus.
Voitto eri ole yksilöiden varassa vaan kokonaisuuden. Yhteistyöjääkiekko keventää myös yksilöiden painetta saada tulosta.
Jääkiekkoasiantuntijat ovat joskus filosofoineet, että hyvä joukkuepelaaminen on enemmän kuin osiensa summa. Ehkä Ässien alkukaudesta on ollut jotain tuon suuntaista.
Porilaisten kannalta on hyvää se, että päävalmentaja Jarno Pikkaraiselle tehtiin jatkosopimus. Se rauhoittaa tilanteen niin pelaajien keskuudessa kuin penkin takana. Jos Pikkarainen onnistuu jatkamaan joukkueen menoa alkupelien näyttämään tahtiin, antaa se hyvät mahdollisuuden seuraavan kauden rakentamiseen. Syntyy pito- ja vetovoimaa.
Ennen kauden alkua Porin jääkiekon ykkösaihe oli, miten saadaan Jan-Mikael Järviselle mitat täyttävät laiturit tai mistä Niklas Rubinin korvaaja maalinsuulle.
Nyt puhutaan enemmän puhutaan Rami Määtästä, joka kantaa kultakypärää tai Nestor Noivasta, joka iskee hienoja osumia puhumattakaan Jan Bednárin loistotorjunnoista.
Monella paikkakunnalla yleisömäärät ovat jääneet pahasti viime kaudesta. Ässien kohdalla tilanne on erinomainen tässäkin asiassa. Yli 5 000 katsojaa Kärpät-ottelussa ja Jypiäkin vastaan mentiin hieman yli viime vuoden keskiarvon.