Lukko vielä yksilöiden varassa
Pauli Uusi-Kilponen
Raumalaisyleisö ehti jo huokailla viikonvaihteen kotipelien jälkeen, onko viime kaudesta menty sittenkään eteenpäin.
Yksilötaidolla Lukko ottaa toistaiseksi pisteitä. Oma kiekollinen peli hakee vielä muotoaan.
Hienoa, että sellainen suuri lupaus kuin Jami Krannila onnistui kahdesti molemmissa avauspeleissä. Neljän maalia on paljon, kun muistetaan viime koko kauden saldo: yhdeksän maalia.
Krannila saa nopeutensa ansiosta hyviä tekopaikkoja. Poikkeuksena viime kauteen onkin tuo tehojen löytyminen heti sarjan alkuun.
Alun onnistuminen on etenkin nuorelle pelaajalle iso asia. Osumat ruokkivat itseluottamusta ja rohkeutta tehdä ratkaisuja.
Lukko vastaa materiaalinsa puolesta valmentaja Tomi Lämsän lupauksiin kiekollisen peliin pystyvästä neljästä kentästä. Tämä lupaus ei ole kuitenkaan näkynyt siinä, että Lukko kykenisi tunnistettavaan pelitapaan, joka toistuisi ottelusta ja vaihdosta toiseen.
Jotain kertoo se, että kahdesti Lukko oli Äijänsuolla tappiolla (Kookoo 0-3, TPS 0-2) ja kolmannessa erässä kotijoukkue kiri väkisin pelin tasoihin. Jos vertaa Lukon avauseriä ja viimeisiä eriä, on ero huima. Se osittain kertoo joukkuetta vaivaavasta samasta ongelmasta kuin viime kaudella: yhtenäinen, tasaisuutta otteisiin tuova pelitapa on hakusessa.
Todella paljon huippumiehet kuljettavat kiekkoa keskialueen yli ja pyrkivät omilla ratkaisuillaan tekopaikkoihin.
Kahdessa kotipelissä uudet ulkomaalaisvahvistukset eivät ole vielä parastaan esittäneet. Patrick Khorodenko ja Karson Kuhlman ovat joka tapauksessa hyviä vahvistuksia. Sitä on myös Antti Saarela.
Steven Jandric osoitti jo harjoituspeleissä menneensä eteenpäin viime kaudesta.
Lukon yksi viime kauden pettymyksistä oli maalivahtipeli. Siihen on tullut John Lethemonin myötä selkeää parannusta. Hänen kohdallaan pitää muistaa myös se, että ottaa aikansa tottua pienestä kaukalosta isoon.
Laukaukset tulevat laajemmalta säteeltä kulmista. Eritoten erikoistilanteissa syntyvät suurimmat eroavaisuudet.
Daniel Lebedeff on parempi maalivahti kuin mitä viime kausi näytti. HPK:ssä hän kykeni toistuvasti loistotorjuntoihin. Joskin epätasaisuus on ollut hänen ongelmansa lähes koko uran ajan.
Maalivahtipeliin peliin vaikuttaa myös puolustajien työskentely ja ylipäätään joukkueen puolustaminen. Niin Nuutti Viitasalo kuin Kim Nousiainenkin ovat tuoneet Lukon alakertaan rauhallisuutta.
Päävalmentaja Lämsällä on käytössään erittäin hyvin liikkuva ja taidokas materiaali. Ainakin alkupelien perusteella näyttää siltä, että esimerkiksi kapteeni Sebastian Revon liike on yhä parantunut, kuten toki myös kehutun Krannilan.
Luisteluvoimasta ja taidosta ei menestys jääkään kiinni, ei myöskään maalivahtipelistä.
Ylivoimapeli oli viime kaudella yksi Lukon ongelmista. Lauantaina Äijänsuolla kotijoukkue sai seitsemän ylivoimatilaisuutta, mutta maalit jäivät puuttumaan.
Kovin huolissaan ei tästä tarvitse olla. Viime kaudesta erona on se, että nyt päästään laukaisupaikkoihin. Kiekkoa tuodaan hyvin ylös ja pakkopeliä kyetään pyörittämään nopeilla siirroilla.
Tepsiä vastaan ongelmana oli se, ettei nyt mennyt hyvistäkään paikoista sisään. Kun Repo saa nopean poikittaisyötön spesiaalipaikalleen b-pisteen reunaan, syntyy taatusti tulosta kuten jo KooKoota vastaan nähtiin.
Tekosyyltä ehkä tuntuvat selitykset siitä, että lämmin ja kostea sää tekee jäästä nahkean. Kiekko tahtoo pyörähtää lavassa ja käyttäytyä oudosti.
Espoossa jouduttiin pelaamaan jopa sumun keskellä.
Hämeenlinnassa voittomaalikilpailu sai hupaisia piirteitä, kun kiekko pyrähti useamman kerran pelaajan lavasta. Tarvittiin peräti kymmenen yritystä molemmilta joukkueilta, ennen kuin kotijoukkueen Teemu Rautiainen onnistui.
Alkuviikolla Lukko matkustaa Vaasaan, jossa se kohtaa Sportin. Vaasalaisten kakkosvalmentajana toimii ex-lukkopakki Janne Grönvall.