Harri Pirinen: "Joka tavalla ainutlaatuinen finaali"
KalPan ja SaiPan finaalista kirjaa tekevä Harri Pirinen on ollut todistamassa historiallista kiekkotapahtumaa, joka ilmiönä hakee vertaistaan.
Pauli Uusi-Kilponen
Raumalaislähtöinen toimittaja Harri Pirinen ja valokuvaaja Elmeri Elo päättivät jo viime syksynä tehdä omakustanteisen kirjan riippumatta siitä, mitkä joukkueet pelaavat finaalissa tänä keväänä.
– Kaipa sitä on jonkinlainen hullu, eikä karhu näemmä pääse karvoistaan, kun tällaiseen taas ryhdyin, naureskelee Pirinen.
Hän teki viimeksi valtavan urakan kirjoittaessaan kirjan suomalaisen jääkiekon kehityksestä amatööreistä ammattilaisiksi.
– Olin aivan puhki tuon urakan jälkeen ja ajattelin, ettei ikinä enää. Ja kas, kun viikko oli kulunut, niin sovin Elon Elmerin kanssa tästä projektista.
Pirinen ja Elo suhasivat Kuopion ja Lappeenrannan väliä asuntoautolla, jossa Elmeri asui projektin ajan. Pirinen kävi välillä kotona Jyväskylässä perheensä luona, ja olipa perhe välillä mukana reissussa.
– Piti sovittaa perhe-elämä ja tämä projekti niin, ettei kumpikaan kärsi kohtuuttomasti.
Vaikka urakka oli reissaamisineen raskas, Pirisen mukaan kaikki tämä oli vaivan arvoista.
– Finaalin ympärillä vallitsi ainutlaatuinen tunnelma. Kaikki olivat ystävällisiä toisilleen. Molempien joukkueiden fanitkin olivat hyviä kavereita keskenään.
Paljon ystävällisestä tunnelmasta Pirisen mukaan kertovat kommentit, joissa toistettiin, että jos oma joukkue jää hopealle, niin toiseksi toivotuin joukkue sentään voittaa.
Myös toimittajien ja kuvaajien työt sujuvat hyvin, koska kaikki asiat järjestyvät mutkattomasti.
– Ilmapiiristä antoi hyvän kuvan se, kun meidän kymmenvuotias poika halusi päästä peliin, mutta en saanut hänelle lippua. Kysyin jäädytyskoneen kuljettajalta, että tällaisen apupojan pitäisi päästä peliä kattomaan. Hetken mies tuumi ja totesi, että mihin aikaan tuutte takaovelle. Eli poika pääsi pinnaamalla sisään, iloitsi isä Harri.
KalPa Kuopiosta eli Suomen mestarit vuosimallia 2025. Kuva: Elmeri Elo
Itse kaukalotapahtumia Pirinen kehuu vuolaasti. Vauhti ja kamppailupelaaminen oman logon puolesta oli jotain sellaista, mitä harvoin hänen mukaansa näkee.
– Eikä todellakaan voinut menneen pelin perusteella vetää johtopäätöksiä seuraavasta. Jos näin teki, meni arvaus 180 astetta pieleen.
– Itse kuvittelin, kun SaiPa hävisi 8–1 ja 2–0, että tämä sarja on siinä. Jotenkin paistoi läpi SaiPan pelaajien henkinen väsymys. Olin totaalisen väärässä. SaiPa pelasi seuraavaksi finaalisarjan parhaan pelinsä ja voitti 4–2.
Neljäs voitto KalPalle ja mestaruus ratkesivat jatkoajalla. Sekin kertoo osaltaan tämän ottelusarjan ainutlaatuisuudesta ja tasaisuudesta.
Tässä finaalissa nähtiin myös hyvin erikoisia tapahtumia, kuten valojen sammuminen Lappeenrannan hallista ja sammumisen seuraukset. Ennen katkosta SaiPa jyräsi ja KalPa oli täysin vastaantulija. Kun valot saatiin päälle, oli SaiPan hurmos kadonnut totaalisesti ja KalPa otti pelin ohjat.
Erikoista oli sekin, että SaiPa vaihtoi maalivahtia neljä minuuttia ennen loppua, eikä kukaan tuntunut tietävän, mitä tapahtui. Kari Piironen luisteli vaihtoaitioon ja tilalle tuli Michael Hutchinson. Hän pelasi myös seuraavan eli ratkaisevan pelin.
Tunnelmaa ei ollut vain Lappeenrannan ja Kuopion halleissa. Molemmat kaupungit elivät kiekkohuumaa kaikkialla. Keltamustat liput liehuivat ja toreilla tuhannet ihmiset katsoivat pelejä jättinäytöltä, kun eivät mahtuneet halliin.
Vieraspeleissä torikatsomoon tuli jopa viitisen tuhatta ihmistä. Kun Lukko pelasi vieraissa SaiPaa vastaan, Kivikylän Areenan pubissa peliä katsoi alle sata ihmistä.
– Juuri tämä ainutlaatuisuus oli se juttu. SaiPan tuhkimotarina hakee suomalaisessa jääkiekossa vertaistaan. Aika yleinen käsitys on sekin, ettei vastaavaa kohtaamista nähdä vuosikymmeniin, jos koskaan Suomi-kiekossa, Pirinen muistuttaa.
Hänen mukaansa tässä sarjassa puhuttiin etupäässä SaiPasta. Pirinen haluaa kuitenkin muistuttaa KalPan tarinasta. Se sopisi esikuvaksi monelle suomalaiselle jääkiekkoseuralle.
KalPan miehistö on koottu tarkalla harkinnalla aina päävalmentajaa myöten. Mukana on paljon omia kasvatteja, jotka ovat kypsyneet kuopiolaiseen peli-identiteettiin. Eikä ulkomaisia pelaajia ole hankittu vain meriittien perustella, vaan yhtä paljon sen mukaan, miten he sopivat joukkueen pelitapaan.
Valmentaja Petri Karjalaisen tiedetään suosivat pelitapaa, jonka aikanaan loi Pekka Virta. Vahva luistelu, nopeat syötöt ja kiekkokontrolli ovat yhä pelitavan tunnusmerkkejä, ja nyt niitä vielä vahvistettiin kovalla kamppailupelaamisella.
– SaiPan menestystarinan rakennuspuina olivat omat kasvatit ja pelaajat, jotka olivat omissa joukkueissaan joutuneet jämäminuuteille, arvioi Pirinen.
Heistä päävalmentaja Raimo Helminen rakensi kanadalaisittain pelaavan ryhmän, jossa kamppailuvaade ja pelirohkeus hakivat vertaistaan ja toivat menestystä.