Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

To­pi­as Haa­pa­sen seu­ra­vaih­don syi­tä ei tar­vit­se hä­nel­tä suu­rem­min pu­ris­taa. Vas­taus tu­lee kuin ap­tee­kin hyl­lyl­tä.

– Lu­kos­sa on pal­jon pa­rem­mat me­nes­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­det kuin Tu­rus­sa, hän la­taa.

Haa­pa­nen sa­noo jo ly­hy­en ajan si­säl­lä ais­ti­neen­sa pe­lin hen­gen Rau­mal­la. Jo­kai­nen pe­laa­ja tie­tää, min­ne ol­laan mat­kal­la. Mes­ta­ruus on se pää­täh­täin, vaik­ka sitä ei niin hir­ve­äs­ti kuu­lu ää­neen sa­noa. Enem­män­kin pu­hu­taan sii­tä, mi­ten run­ko­sar­jas­sa pi­tää pääs­tä nel­jän par­haan jouk­koon ja hank­kia näin ko­ti­kent­tä­e­tu. Sen jäl­keen men­nään por­ras ker­ral­laan.

– Lu­kol­la on erit­täin ta­so­kas ma­te­ri­aa­li. Jouk­ku­eel­la on kaik­ki eväät mi­hin vain, Haa­pa­nen pai­not­taa.

Laa­ja ja ta­so­kas ma­te­ri­aa­li ta­kaa ko­van kil­pai­lun pe­li­pai­kois­ta ja omas­ta ase­mas­ta jouk­ku­ees­sa. Tu­rus­sa Haa­pa­nen nou­si tär­kei­den pe­laa­jien jouk­koon. Hän pe­la­si pal­jon eri­kois­ti­lan­tei­ta ja oli jääl­lä rat­kai­se­vil­la het­kil­lä. Sa­maa ase­maa hän ta­voit­te­lee myös Lu­kos­sa. Man­daat­ti­paik­ko­ja ei jouk­ku­ees­sa kui­ten­kaan ole. Näy­töt rat­kai­se­vat ja lo­pul­li­set pää­tök­set te­kee val­men­nus­joh­to.

– Mi­nul­le so­pii roo­li kuin roo­li. Par­haat avu­ni ovat kah­den suun­nan pe­laa­mi­ses­sa, hän it­se ar­vi­oi.

TPS:n pai­das­sa Haa­pa­nen näh­tiin usein myös vas­tus­ta­jan maa­lin edes­sä mas­ki­pe­laa­ja­na.

Ny­kyi­sin lii­ga­jouk­ku­eet har­joit­te­le­vat hy­vin sa­mal­la ta­val­la, ei­kä päi­vä­ru­tii­neis­sa ole suu­rem­min ero­ja. Ero­ja TPS:n ja Lu­kon vä­lil­lä Haa­pa­nen nä­kee sii­nä, et­tä Rau­mal­la pe­laa­jien pu­heis­sa me­nes­ty­mi­nen on kes­ki­ös­sä. Asen­ne nä­kyy har­joit­te­lus­sa as­ti. Se on hy­vin pää­mää­rä­tie­tois­ta, ei­kä har­joit­te­lua vain har­joit­te­lun vuok­si. Pe­lit ja nii­den voit­ta­mi­nen mää­rit­tä­vät te­ke­mi­sen.

Topias Haapanen totesi Ässien kaadon (7-1) jälkeen, että harjoituspeleissä tuntuu kulkevan hyvin juuri porilaisia vastaan. Kuva: Pauli Uusi-Kilponen

Topias Haapanen totesi Ässien kaadon (7-1) jälkeen, että harjoituspeleissä tuntuu kulkevan hyvin juuri porilaisia vastaan. Kuva: Pauli Uusi-Kilponen

To­pi­as Haa­pa­nen on täyt­tä­nyt 27 vuot­ta eli hän on jää­kiek­koi­li­ja­na koh­ta­puo­lin par­haas­sa iäs­sä. Hä­nel­lä on vah­va us­ko sii­hen, et­tä siir­to Rau­mal­le an­taa uu­sia ke­hit­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia.

– Kun har­joit­te­lee ja pe­laa näin ko­vien ka­ve­rien kans­sa, il­man muu­ta se ke­hit­tää omaa­kin pe­laa­mis­ta.

Mi­hin se riit­tää, näh­dään kau­den ai­ka­na. Ai­na­kin hy­viä näyt­tö­paik­ko­ja hän saa. Esi­mer­kik­si Po­rin har­joi­tus­pe­leis­sä Äs­siä vas­taan hän oli is­tu­tet­tu yk­kös­ket­jun lai­taan, jos­sa kes­kel­lä pe­la­si Mi­ka­el Ruo­ho­maa ja toi­ses­sa lai­das­sa Alex Be­au­ca­ge. Pää­tö­se­räs­sä mies sai vie­rel­leen TPS:stä tu­tun Aar­ne In­to­sen ja nuo­ren Leo Tuu­van.

Haa­pa­sen mu­kaan Lu­kon pe­laa­jien luis­tin kul­kee hy­vin jo täs­sä vai­hees­sa sar­ja­kaut­ta. Esi­mer­kik­si Äs­sät oli vii­me tors­tai­na kuin vas­taan­tu­li­ja. Kah­den vii­me pe­lin sal­do po­ri­lai­sia vas­taan on 11–1!

– En tie­dä syy­tä, mut­ta Äs­siä vas­taan peli su­juu, Haa­pa­nen poh­dis­ke­li pe­lin tau­ot­tua.

Haa­pa­nen kävi läpi Il­vek­sen ju­ni­o­ri­por­taat ja pii­pah­ti mies myös Äs­sis­sä vii­ti­sen vuot­ta sit­ten puo­len kau­den ver­ran. Ko­ke­mus­ta on myös Mes­tik­ses­tä. Il­vek­ses­sä ei Haa­pa­nen saa­nut va­kiin­nu­tet­tua paik­kaan­sa. Lii­gan va­ki­o­pe­laa­jak­si hän kas­voi Tu­rus­sa. Nyt on sit­ten seu­raa­van as­ke­leen ai­ka.

To­pi­as asuu nyt Rau­mal­la. Hän sa­noo, et­tä si­tei­tä Tur­kuun ei enää ole. Tam­pe­reel­la hän pii­pah­taa van­hem­pien ja tut­tu­jen luo­na, kun ai­kaa sii­hen lii­ke­nee. Rau­mal­la Haa­pa­nen saa kul­kea tois­tai­sek­si rau­has­sa. Ka­dul­la hän­tä ei vie­lä tun­nis­te­ta. Sen ver­ran hän on kui­ten­kin rau­ma­lai­suu­teen tu­tus­tu­nut, et­tä ta­ju­aa jää­kie­kon ison mer­ki­tyk­sen pik­ku­kau­pun­gis­sa. Laji ja Luk­ko kun tun­tu­vat tu­le­van vas­taan vä­hän joka mut­kas­sa.