Viljanen: Uudenvuodenlupaus
Joulun aikaan kävin viemässä jouluterveiset sukulaiselleni hoivakotiin, jossa hän on asunut jo pitkän tovin. Siinä joulukukkanen kädessäni astuin sisään tuttuun huoneeseen, ja vastaanotto oli iloinen ja yllättynyt. Niin iloinen, että kyyneleet tulivat silmiin. Yllättynyt varmasti siksi, että olin harvinainen vieras. Miksi olenkin niin harvinainen vieras? Jäin sitä asiaa itsekseni miettimään. Havahduin siihen, että olin käynyt viimeksi sukulaiseni luona vierailulla kesällä. Aikaa vierailujen välillä oli kulunut puoli vuotta. Tunsin huonoa omaatuntoa. Onko sinulle käynyt koskaan samalla tavalla? Oletko ajatellut, että pitäisi käydä useammin tapaamassa iäkästä sukulaista tai tuttavaa? Pitäisi ja pitäisi.
Lähtöä tehdessäni tapasin hoitajan ja kysyin, onko joulun alla käynyt vierailijoita laulamassa tai esiintymässä talon asukkaille. Eipä oikein ollut, ja joulupukkikin vielä jouluaatolta hoivakodista puuttui. Lupasin tiedustella joulupukin aikatauluja ja selvittää, josko pukki saataisiin asukkaita aattona tervehtimään. Onneksi elämäni aikana on kertynyt paljon erilaisia hyödyllisiä kontakteja. Erityisen hyvät suhteet minulla on jo kauan ollut nimenomaan joulupukkiin. Ja niinhän se joulupukki saatiin järjestymään ja joulu siltä osin pelastettua. Tuli hyvä mieli, ja huono omatuntoni vierailujen laiminlyönnistäkin samalla helpottui.
Hetken mietin, että lähtisinkö aattona joulupukin matkaan ja nappaisin haitarini mukaan. Soittelisin vähän joululauluja. Mutta sitten iski jokin sisäinen jarru, joka sanoi, etten voisi sellaista tehdä, koska olinhan aluehallituksen puheenjohtaja. Eihän se olisi sopivaa. Joku voisi jopa paheksua sellaista. Vai olisiko se ollut sittenkin ihan hyväksyttävää? Asukkaat olisivat ehkä tykänneet. Ja taas olisi omatunto keventynyt.
Tänä vuonna lupaan käydä useammin vierailulla. Käy sinäkin. Pienillä teoilla voi olla iso vaikutus.
Heidi Viljanen
Aluehallituksen puheenjohtaja (sd.)


