Lä­hes jo­kai­nen suo­ma­lai­nen kuu­luu jos­sain elä­män­sä vai­hees­sa jo­hon­kin jär­jes­töön tai hyö­dyn­tää nii­den pal­ve­lui­ta. Jär­jes­töt tar­jo­a­vat mm. har­ras­tuk­sia, ver­tais­tu­kea ja edis­tä­vät ih­mis­ten ter­veyt­tä ja hy­vin­voin­tia. So­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­töil­lä on eri­tyi­sen tär­keä roo­li hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien sekä hei­dän lä­heis­ten­sä tu­ke­mi­ses­sa. Jär­jes­töt koh­taa­vat myös nii­tä avun tar­vit­si­joi­ta, joi­ta yh­teis­kun­nan muut toi­mi­jat ei­vät ta­voi­ta.

Mo­nil­la paik­ka­kun­nil­la jär­jes­töt ovat ai­noa taho, jos­ta saa no­pe­as­ti ja mak­sut­ta apua ar­jen haas­tei­siin. Ne kou­lut­ta­vat myös tu­han­sia va­paa­eh­toi­sia, joi­den työ­pa­nos on yh­teis­kun­nal­le kor­vaa­ma­ton. Il­man jär­jes­tö­jä moni sa­ta­kun­ta­lai­nen jäi­si yk­sin.

Ny­kyi­nen hal­li­tus on jo lei­kan­nut yli 140 mil­joo­naa eu­roa so­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen ra­hoi­tuk­ses­ta ja val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri Pur­ra on eh­dot­ta­nut vie­lä 100 mil­joo­nan eu­ron li­sä­leik­kaus­ta. Tämä oli­si tu­hoi­saa myös Sa­ta­kun­nas­sa, jos­sa kol­ma­so­sa vä­es­tös­tä osal­lis­tuu jär­jes­tö­toi­min­taan.

Jär­jes­tö­jen ra­hoi­tus me­nee usein suo­raan ih­mis­ten aut­ta­mi­seen. Leik­kauk­set tar­koit­ta­vat, et­tä yhä har­vem­pi saa apua sil­loin kun sitä eni­ten tar­vit­see. Tämä li­sää pai­net­ta jo val­miik­si kuor­mit­tu­nei­siin hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pal­ve­lui­hin. Sote-jär­jes­tö­jen ra­hoi­tuk­sen leik­kaa­mi­nen on ly­hyt­nä­köis­tä po­li­tiik­kaa, joka kas­vat­taa kus­tan­nuk­sia pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä.

Jär­jes­töt tuo­vat myös pää­tök­sen­te­koon ar­vo­kas­ta ko­ke­mus­tie­toa ar­jes­ta, eli sii­tä to­del­li­suu­des­ta, jos­sa hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat ih­mi­set elä­vät. Sik­si ne ovat myös ol­leet ää­nek­käi­tä so­si­aa­li­tur­van ja sote-pal­ve­lui­den leik­kauk­sia vas­taan.

Eräs py­säyt­tä­vä ko­ke­mus it­sel­le­ni oli avus­tus­työn­te­ki­jöi­den kans­sa ko­dit­to­mien päih­tei­den käyt­tä­jien koh­taa­mi­nen Hel­sin­gin haas­ta­vil­la alu­eil­la. Ta­pa­sim­me ih­mi­siä, joi­ta yh­teis­kun­ta ei enää ta­voi­ta ja jot­ka oli­vat ker­to­man­sa mu­kaan me­net­tä­neet vii­mei­sim­mät­kin ih­mi­sar­von tun­te­muk­set. Kai­ken su­rul­li­suu­den kes­kel­lä jäi vah­va muis­ti­jäl­ki sii­tä, kun tar­jo­sim­me heil­le kes­kus­te­lun lo­mas­sa pien­tä pur­ta­vaa ja moni sa­noi ta­paa­mi­sen päät­teek­si lau­seen: ”Kii­tos, et­tä kuun­te­lit”.

Juha Vii­ta­la

rau­ma­lai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja (sd)