Lu­es­ke­lin oman su­ku­pol­ve­ni, mil­le­ni­aa­lien, aja­tuk­sia tu­le­vai­suu­des­ta. Ai­ka mo­nil­la pin­nal­la oli­vat ym­mär­ret­tä­väs­ti huo­let maa­il­man ti­lan­tees­ta, so­dis­ta, il­mas­tos­ta ja ylei­ses­tä tur­val­li­suu­des­ta. Mo­net ko­ki­vat pe­lot­ta­va­na aja­tuk­sen lap­sen syn­nyt­tä­mi­ses­tä täl­lai­seen maa­il­maan. Ih­mi­nen ha­lu­aa löy­tää syyn ja vas­tuul­li­sen sil­le kaa­ok­sel­le, joka maa­il­mas­sa val­lit­see. Moni syyt­tää po­lii­tik­ko­ja, jot­kut ka­pi­ta­lis­mia. Toi­set nä­ke­vät, et­tä jos on ole­mas­sa Ju­ma­la, Hä­nen täy­tyy ol­la syyl­li­nen kaik­keen tä­hän.

Syyl­lis­ten et­si­mi­nen on in­hi­mil­lis­tä, mut­ta se ei rii­tä tuo­maan si­säis­tä rau­haa tai le­poa. Jee­suk­sen ai­koi­na elet­tiin maa­il­mas­sa, mis­sä joi­den­kin ar­vi­oi­den mu­kaan jopa puo­let lap­sis­ta kuo­li en­nen 7 vuo­den ikää. Elä­mä oli val­ta­o­sal­le päi­vit­täis­tä sel­viy­ty­mis­tä ja tu­le­vai­suus hau­ras kuin al­ku­tal­ven jää­pei­te Pih­la­van­lah­del­la. Näil­le ih­mi­sil­le, tuos­sa to­del­li­suu­des­sa, Jee­sus sa­noi: ”Rau­han minä jä­tän teil­le, mi­nun rau­ha­ni.”

Evan­ke­liu­mi ei ole tai­ka­temp­pu tai pi­ka­die­et­ti. Jee­sus kut­sui ja kut­suu mei­tä seu­raa­maan it­se­ään. Tä­män toi­min­nan si­vu­tuot­tee­na saam­me kas­vaa si­säi­sen rau­han ko­ke­muk­ses­sa, joka ei tule meis­tä it­ses­täm­me. Se tu­lee sii­tä, et­tä si­säi­nen maa­il­mam­me ank­ku­roi­tuu jo­hon­kin it­se­äm­me suu­rem­paan, joka täyt­tää mei­dät. Jane Ad­dams sa­noi, et­tä rau­ha ei ole vain so­dan puut­tu­mis­ta, se on oi­keu­den­mu­kai­suu­den läs­nä­o­loa. Tämä pä­tee myös mie­len so­taan ja mie­len­rau­haan.

Tom­mi Törn­roos

Seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Po­rin Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta