Vanhan Rauman kaavaa ei kannata enemmistö omistajista
Keskustelu Vanhan Rauman kaavasta sai uutta pontta viikonvaihteessa, kun Vanhan Rauman korjausneuvoja Piritta Ervall arvioi kaavan kannalla olevan 90 prosenttia alueen kiinteistöjen omistajista. Kaavaan tuli kaikkiaan yhdeksän valitusta.
Esimerkiksi Vanha Rauma -yhdistys, joka edustaa yli 50 prosenttia alueen kiinteistöjen omistajista, tulee aivan erilaiseen päätelmään. Yhdistyksen asemakaavakokouksessa viime helmikuussa ei yksikään käsi noussut kaavan puolesta, vaan kaikki olivat sitä vastaan.
Arvioita, jotka eivät perustu mihinkään tutkimukseen tai muuhun selvitykseen, ei yhdistyksen mukaan pitäisi virkailijoiden antaa. Etenkään, kun ne yhdistyksen mukaan antavat kaupunkilaisille virheellisen kuvan asiasta.
Yksi merkittävä syy kaavan vastustamiseen löytyy sisätilojen inventoinnin puuttumisesta. Sellainen pitäisi lain mukaan olla suojelupäätöksissä mukana. Satakunnan Museo teki noin 15 vuotta sitten raportin suojelluista kohteista. Raportissa mainitaan vain kolmessa prosentissa jokin sisätilojen inventoinnin kohde. Tämä ei kaavan vastustajien mielestä ole riittävä eikä ajantasainen. Sen jälkeen on monissa kiinteistöissä tehty esimerkiksi remontteja. Hallinto-oikeus on pyytänyt Rauman kaupungilta lisäselvitystä sisätilojen inventoinneista ja kiinteistöjen omistajat saavat vastata siihen helmikuun kuudenteen mennessä.
Toisena ongelmallisena asiana omistajat pitävät kiinteistöjen arvon kehitystä. Tiukat suojelumääräykset nostavat remonttien hintaa jopa huomattavasti. Jo nyt puhutaan Vanha Rauman -lisästä remonttifirmojen keskuudessa.
Ongelmana on myös remonttien kustannusten arviointi. Rakennusfirmat evät suostu kokonaishintoihin, vaan työt tehdään järjestään tuntiöinä, jolloin remontin venyminen ostaa kustannuksia. Toki laadukas remontti nostaa kiinteistön arvoa. Nostaako se arvoa remonttikustannuksia enemmän, onkin vaikeammin arvioitavissa.
Kiinteistön omistajia huolestuttaa myös se, etteivät vakuutusyhtiöt anna täysarvovakuutuksia tiukasti suojeltuihin kiinteistöihin. Muun muassa Porvoossa on tästä jo monia konkreettisia esimerkkejä. Jos haluaa ostaa suojellun rakennuksen, eikä siihen saa vakuutusta täydestä arvosta, vaikeutuu lainan saanti kiinteistöä vastaan jopa ratkaisevasti. Tälläkin on vaikutusta kiinteistöjen arvoon.
Kaupunki on pyrkinyt myymään omia suojeltuja kiinteistöjään kuten Tarvonsaaren koulua, Seminaarinmäen kiinteistöjä ja Ankkuripuiston koulua. Tarjouksia ei ole tullut. Yhtenä syynä sanotaan olevan suojelun, joka nostaa korjauskustannuksia kohtuuttomasti. Toki oma syynsä on heikolla markkinatilanteella.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


