Uusi-Kilponen: Tupot tulivat takaisin!
Suomessa pidettiin 18 vuotta sitten tulopoliittisten kokonaisratkaisujen hautajaisia. Teknologiateollisuus ilmoitti Elinkeinoelämän keskusliitolle, että sen pitäisi sanoutua irti tupoista. EK:lle esitys passasi, kun sen suurin toimiala kerran näin vaati.
Tupo oli työnantajien näkövinkkelistä liian jäykkä järjestelmä, jossa kolmikantaisesti eli työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan kesken sovittiin kaikkia palkansaajia koskeva yleinen korotustaso.
EK otti tavoitteekseen palkkojen määräytymisen ala- ja yrityskohtaisesti. Näin piti päästä siihen, että ne alat joilla menee hyvin, voivat maksaa enemmän kuin ne, joilla menee huonommin.
Karu todellisuus kuitenkin iski. Korotukset eivät määräydy yritysten maksukyvyn mukaan, vaan neuvotteluaseman.
Onko satamilla ollut varaa maksaa ahtaajille akateemisten alojen palkkoja? Ei, mutta maksettu on. AKT:n neuvotteluasema on maan vahvin, samoin lakkoherkkyys. Entä oliko julkisella puolella varaa palkkaohjelmaan, jolla mentiin yli yleisen linjan? Ei, mutta pakon edessä työnantaja taipui. Lakot olisivat uhanneet vaarantaa terveydenhuollon, hoivan ja opetuksen.
EK:ssa oli ilmeisesti unohtunut se, miksi tupoista aikoinaan sovittiin. Niillä haluttiin hillitä liittojen nimellispalkkakilpailua ja AKT:n kaltaisia vedätyksiä. Pahimmillaan vaatimukset prosenttikorotuksista nousivat kaksinumeroisiksi.
Rauha saatiin tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla. Sovittiin palkkakatot, joita ei saanut ylittää. Sovittiin myös korotustason määrittelystä. Eli korotukset eivät saaneet heikentää kilpailukykyä, nostaa inflaatiota ja toisaalta piti turvata ostovoima. Jos ostovoimaa ei korotuksilla saatu turvattua, alennettiin tuloveroa ja lisättiin joitain sosiaalietuja. Sopu syntyi.
Nyt tupo on pannaan julistettu sana. Puhutaan palkkakoordinaatiosta. Idea on sama kuin tupoissa aikoinaan.
Nyt ei kukaan puhu työmarkkinoiden jäykkyyksistä. Ei vaikka tämä tupojen perillinen eli vientimalli kirjattiin oikein lakiin ja valtakunnansovittelijasta tuli tämän lain valvoja. Hän vahtii, ettei yleisen linjan yli mennä. Käytännössä vientimalli merkitsee alalle kuin alalle samoja korotuksia. Joustavan palkkapolitiikan illuusio hautautui työmarkkinarealismin alle, jälleen kerran.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja