Ulkomaisen työvoiman kohtelu paikoin törkeää
Taas kerran on Suomessa noussut esiin ulkomaisen työvoiman laiton kohtelu. Teetetty liian pitkin päiviä ilman asiallisia korvauksia, maksettu palkkaa alle sopimusten minimiehtojen jne. Viimeksi Turun Meyerin telakalla paljastui tapaus, jossa aliurakoitsijoiden ukrainalaisia sotaa paossa olevia työntekijöitä on käytetty hyväksi edellä mainituilla tavoilla. Myös rakennusalalla paljastuu tämän tästä vastaavia tapauksia. Ongelma on hyvin monisyinen ja laaja. Siitä kertovat muun muassa työsuojelutarkastajien lausunnon.
Lehtemme toimitus on saanut käsiinsä dokumentteja, joissa muun muassa paljastuu, miten yritys on myynyt eteenpäin ulkomaisia työntekijöitä työntekijöiden tietämättä. Työntekijät myynyt yritys on teettänyt ylipitkiä päiviä alle työehtosopimusten ja jättänyt ylityökorvaukset maksamatta.
Harvinaista eivät ole myöskään tapaukset, joissa Suomeen töihin tuleva on joutunut maksamaan lähtömaassaan välittäjälle useiden tuhansien, jopa kymppitonnin kynnysrahan. Suomen tullessaan työntekijä ryhtyy maksamaan välittäjälle velkaansa takaisin. Työpaikan vaihtaminen on mahdotonta, koska velka välittäjälle tulee heti maksuun.
Esimerkiksi julkiselle puolelle hankittujen hoitajien kohdalla on käynyt näin. Kynnysrahan ottaminen ei ole monessa Aasian maassa rikos. Kynnysrahan ottamista harrastavat jopa viranomaiset, joten ”virallista teitä hankitun” työvoiman kohdalla kyse voi olla ihmiskaupasta suomalaisen lainsäädännön mukaan.
Ongelmia on havaittu siitä lähtien, kun ulkomaista työvoimaa on suuremassa mitassa Suomeen tullut. On käsittämätöntä, että löperö lainsäädäntö jopa houkuttaa joitain työnantajia väärinkäytöksiin, koska sanktiot ovat olemattomat. Jos todetaan alipalkkaus, niin siitä selviää pääasiassa maksamalla puuttuva summa työntekijälle.
Parannusehdotuksia ei ole vaikea luetella. Alipalkkauksen kriminalisointi ja kunnon sanktiot ja päätilaaja työn toteuttajan kanssa vastaamaan mahdollisista väärinkäytöksistä.
Nyt tilaajavastuu yltää vain työntekijästä yhden portaan ylöspäin. Nykytilanteessa urakat saatetaan pilkkoa niin monelle alihankkijalle, että valvonta menee käytännössä mahdottomaksi. Parannusta toisi vain kahden ketjutuksen salliminen.
Toki valtaosa aliurakoita telakoilla tai rakennuksilla tekevät yritykset toimivat lakien ja sopimusten mukaan. Ongelma on siinä, että edellä mainitulla tavalla toimivat yritykset jäävät kilpailutuksessa helposti mopen osaan.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja