Suomella ei ole varaa käpertyä itseensä
Suomi viettää itsenäisyyspäivää ensi lauantaina. Päivän juhlintaa varjostavat monet haasteet. Maailma on turvattomampi kuin vuosikymmeniin, kansankunnan ikääntymisen ja heikon kasvun tuomat haasteet julkiselle taloudelle painavat suomalaisten mieliä.
Viimeksi saatiin odotettu uutinen Suomen joutumisesta EU:n tarkkailuluokalle, koska velkaantuminen ylittää yli kolmen prosentin rajan budjetista ja velkamäärämme nousee yli 60 prosentin rajan bruttokansantuotteesta.
Pahinta ei kuitenkaan ole nuo rajapyykin ylitykset, vaan laajan yhteisen näkemyksen puute Suomen suunnasta. Millaisia keinoja tarvitsemme talouskasvun käynnistämiseen ja kaikkien mukana pysymiseen.
Eduskunnassa kulutetaan valtavasti aikaa ja energiaa syyllisten etsimiseen; kenen tai minkä hallituksen syy nykyinen tilanteemme on. Katsotaan enemmän perustuspeiliin kuin eteenpäin. Jokainen tietää, miten siinä käy viimeistään silloin, kun tiehen tulee mutkia.
Suomen talouden ongelma on uudistumisen puute. Miljardituilla pönkitämme vahoja talouden rakenteita ja alensimme yhteisöveroa, joka vain kiihdyttää rahan pumppaamista yrityksistä osinkoina. Suunnan täytyy olla tasan päinvastainen. Tuloksista valtaosa pitäisi lohkaista uudistumiseen ja kasvuun.
Monet suuret ja nopeasti kasvavat kansainväliset yritykset panostavat osinkojen sijaan investointeihin. Osakkeenomistajat luottavat siihen, että yrityksen kasvu kasvattaa myös heidän osakesalkkunsa arvoa.
Suomen tulee vauhdittaa digitaalista kasvua ja panostaa siihen, että nuo nopeasti kasvavat alan yritykset saavat niin osaavaa ulkomaista työvoimaa kuin suomalaisia korkeakoulutettuja. Uusien kasvuyritysten liikevaihto nousee jo lähelle 15 miljardia, ja ne työllistävät noin 55 000 korkean tason osaajaa.
Teknologiateollisuuden arvion mukaan alalle tarvitaan 140 000 osaajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Puolet tulee yritysten kasvusta, puolet eläköitymisistä. Peräti 74 prosenttia työvoimatarpeesta kohdistuu korkeasti koulutettuihin.
Suomella ei ole varaa menettää tätä kasvupotentiaalia siihen, että me keksimme uusia työperäisen maahanmuuton esteitä tai yliopistot eivät kykene vastaamaan kasvavaan koulutustarpeeseen.
Erinomainen asia on se, että ulkomaisille huippuosaajille myönnetään viiden vuoden ajaksi alempi verokanta, ja samaa sääntöä aletaan soveltaa myös vuosia ulkomailla työtä tehneille suomalaisille. Muun muassa Ruotsi on houkutellut osaajia maahan jo pitkään samanmoisella veroedulla.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


