Vaik­ka Sa­ta­kun­nas­ta on tul­lut lu­kui­sia myön­tei­siä ta­lou­suu­ti­sia, ei se näy työt­tö­myys­lu­vuis­sa. Eten­kin te­ol­li­suus te­la­koi­den ve­tä­mä­nä li­sää työn­te­ki­jöi­tä. Täs­tä huo­li­mat­ta vii­me ti­las­tot näyt­tä­vät huo­noil­ta. Syys­kuun lo­pus­sa maa­kun­nas­sa oli lä­hes 11 000 työ­tön­tä työn­ha­ki­jaa, joka on 11,3 pro­sent­tia työ­voi­mas­ta. Mää­rä on yli 700 suu­rem­pi kuin vuot­ta ai­kai­sem­min.

Pien­tä loh­tua tuo se, et­tä työl­li­syys­pal­ve­lui­hin il­moi­tet­tiin syys­kuun ai­ka­na 736 uut­ta työ­paik­kaa. Se on 18 pro­sent­tia enem­män kuin vuo­si sit­ten. Yh­teen­sä syys­kuus­sa oli avoin­na 14 000 työ­paik­kaa.

Suo­men työt­tö­myy­sas­te on jä­mäh­tä­nyt yli kym­me­nen pro­sen­tin tun­tu­maan, vaik­ka ta­lous on kään­ty­nyt va­ro­vai­seen kas­vuun. Syys­kuus­sa 2026 työt­tö­myy­sas­teen tren­di­lu­ku oli 10,5 pro­sent­tia, ja työt­tö­miä työn­ha­ki­joi­ta oli kun­tien työl­li­syys­pal­ve­luis­sa lä­hes 325 000 eli vii­si pro­sent­tia enem­män kuin vuot­ta ai­em­min. Mikä pa­hin­ta: yhä suu­rem­pi osa työt­tö­myy­des­tä on luon­teel­taan ra­ken­teel­lis­ta.

Syk­syn to­teu­tu­neet lu­vut ovat kui­ten­kin syn­kem­piä kuin en­nus­teet an­toi­vat ym­mär­tää. Elin­kei­no­e­lä­män val­tuus­kun­nan ana­lyy­si pal­jas­taa, mik­si: 42 pro­sent­tia työt­tö­mis­tä on erit­täin vai­ke­as­ti työl­lis­tet­tä­viä, ja vain 23 pro­sen­til­la on edel­ly­tyk­set työl­lis­tyä no­pe­as­ti.

Työt­tö­myy­den ra­ken­ne on muut­tu­nut ta­val­la, joka vaa­tii päät­tä­jil­tä uu­den­lais­ta otet­ta. Pit­kä­ai­kais­työt­tö­myys on kas­va­nut rä­jäh­dys­mäi­ses­ti: hel­mi­kuus­sa 2026 pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä oli 139 800, ja hei­dän osuu­ten­sa kai­kis­ta työt­tö­mis­tä työn­ha­ki­jois­ta oli nous­sut 41 pro­sent­tiin. En­nus­teen mu­kaan osuus nou­see 45 pro­sent­tiin vuo­den 2027 lop­puun men­nes­sä eli kor­ke­am­mal­le kuin ker­taa­kaan 2000-lu­vul­la. Eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa on nuor­ten pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­den lä­hes kak­sin­ker­tais­tu­mi­nen kol­mes­sa vuo­des­sa.

Työt­tö­myys on al­ka­nut na­ker­taa myös osaa­mi­sin­ten­sii­vi­siä alo­ja: eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­joi­den työt­tö­myys on kas­va­nut, ja val­ko­kau­lus­työt­tö­myys on nous­sut uu­dek­si il­mi­ök­si. Kuva ei ole enää yk­sin­ker­tai­nen ta­ri­na ra­ken­nu­sa­lan suh­dan­ne­kuo­pas­ta, vaan laa­jem­mas­ta ra­ken­ne­muu­tok­ses­ta, jos­sa osaa­mi­nen ja työ­pai­kat ei­vät koh­taa.

Työt­tö­myys­lu­vut ei­vät ole vain ti­las­to­mer­kin­tö­jä. Ne ker­to­vat ih­mi­sis­tä, joi­den ar­ki on epä­var­muut­ta, ta­lou­del­lis­ta niuk­kuut­ta ja usein myös syr­jäy­ty­mi­sen pel­koa.

Suo­men ei ole va­raa jät­tää lä­hes 325 000 työ­tön­tä odot­ta­maan, et­tä kas­vu ai­ka­naan rat­kai­see on­gel­man. Ra­ken­teel­li­nen työt­tö­myys ei ka­toa it­ses­tään. Se vaa­tii ra­ken­teel­li­sia toi­mia. Nyt on pää­tös­ten ai­ka.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Pää­toi­mit­ta­ja