Mi­ten yl­lä­pi­däm­me jat­kos­sa de­mok­ra­ti­an säi­ly­vyy­den, kun an­nam­me kan­sal­le sen to­teut­ta­mi­ses­ta ny­kyi­sen ku­van? Kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri on ylei­ses­ti­kin men­nyt huo­nom­paan suun­taan jo pit­kään. Di­a­lo­gis­sa toi­nen jää hel­pol­la jal­koi­hin, kun ei kans­saih­mis­tä kuun­nel­la ja pu­hu­taan vain omis­ta asi­ois­ta ja toi­sen pääl­le. Oma mie­li­pi­de rat­kai­see ja kes­kus­te­lu­kump­pa­nin aja­tuk­sil­le ei an­ne­ta ar­voa. En mene täs­sä ko­lum­nis­sa edes so­si­aa­li­sen me­di­an vies­tin­tään, joka on sit­ten jo ai­van oma lu­kun­sa.

Po­lii­ti­kot ovat ulos­tu­loil­laan käy­tök­sen man­ne­kii­nei­na, ei­vät­kä ai­na to­del­la­kaan hy­väl­lä ta­val­la. Esi­merk­ki­ta­pauk­si­na te­le­vi­si­oi­ta­vat edus­kun­nan ky­se­ly­tun­ti ja ajan­koh­tai­soh­jel­mat työn­tä­vät sil­miim­me kal­se­an ku­van käyt­täy­ty­mi­sen huo­nos­ta kult­tuu­ris­ta. Rä­kyt­tä­mi­nen ja vä­lil­lä täy­sin asi­at­to­muu­teen lui­su­va ulo­san­ti on kor­vil­le ja sil­mil­le hir­ve­ä­tä ko­et­ta­vaa. Ka­me­roi­den sul­keu­dut­tua kui­ten­kin vie­rus­to­ve­ria kä­tel­lään hy­myis­sä suin ja as­tel­laan yh­des­sä kah­vil­le. Ka­ve­rei­ta­han täs­sä ol­laan kol­le­goi­den kes­ken. Show must go on, vai oli­si­ko sit­ten­kään pak­ko?

Mi­ten pal­jon tu­le­vai­suu­den päät­tä­jiä kään­tää sel­kän­sä yh­teis­kun­nal­li­sel­le vai­kut­ta­mi­sel­le, kun pel­ko oman psyy­ken kes­tä­mi­ses­tä lo­an­hei­ton edes­sä on ky­see­na­lais­tet­ta­vis­sa. On­ko täl­le va­raa? It­se kan­kaan­pää­läi­se­nä kun­ta­päät­tä­jä­nä koen, et­tä täl­lä pai­kal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen ta­sol­la asi­at saat­ta­vat rii­del­lä, mut­ta ne käy­dään hy­vin asi­al­li­ses­ti kes­kus­tel­len ja ää­nes­tä­en läpi. Mitä isom­piin ym­py­röi­hin siir­ry­tään, al­kaa käy­tös muut­tua vää­rään suun­taan ja edus­kun­nas­ta pu­hut­ta­es­sa ol­laan­kin jo jul­ki­sen ku­van koh­dal­la ai­van met­säs­sä. Vaa­tii ma­so­kis­ti­sen mie­len­laa­dun ja ää­ret­tö­män hen­ki­sen kan­tin hy­pä­tä mu­kaan tuo­hon vuo­ro­pu­he­luun. Ei siis mi­kään ih­me, et­tä po­li­tiik­ka ei ole se kaik­kein ve­to­voi­mai­sin vai­kut­ta­mi­sen muo­to. Ja sil­ti te­ki­jöi­tä sin­ne tar­vit­tai­siin. Oli­si­ko ai­ka kat­soa pei­liin ja al­kaa kun­ni­oit­ta­maan tois­ta myös sil­loin, kun me­dia on pai­kal­la? Teh­dään kaik­kem­me, et­tä mei­tä päät­tä­jiä riit­tää jat­kos­sa­kin.

Pet­ri Pirt­ti­kan­gas

Kan­kaan­pään Ko­koo­muk­sen pj.